Verkossa ja myös teeveen ajankohtaisohjelmissa on viime aikoina valistettu meitä verkkokauppaan liittyvistä ilmiöistä. Varsinkin Temua koskeva info on pysäyttävää.
Mikä on Teemu? Kyseessä on kiinalainen erittäin suosittu ja edullinen verkkokauppa. Vaikka Temu on saavuttanut valtavan suosion, siihen on kohdistettu myös merkittävää kritiikkiä. Eettisten järjestöjen mukaan sen toimintamalliin liittyy vastuuttomuutta, ja puolueettomissa testeissä ja koeostoissa on havaittu haitallisia kemikaaleja ja tuoteturvallisuuspuutteita
Suomesta tilataan valtava määrä halpatavaraa kiinalaisverkkokaupoista. EU:n ulkopuolelta saapuvien pikkupakettien määrä on noussut Suomessa peräti 28 miljoonaan pakettiin vuodessa ja valtaosa siitä tulee Temun kautta. Mielestäni erittäin huolestuttavaa on se, että määrä on kasvanut 35 kertaiseksi kahdessa vuodessa.
Voisin kuvitella ja kuvittelenkin, että valtaosa noista tilaajista on nuoria tai nuoria aikuisia, mutta yllätyksekseni innostus on ollut suurta kaikenikäisten keskuudessa ja esimerkiksi yli 65-vuotiaat ovat yksi innokkaimmista tilaajaryhmistä. Siis minun ikäiseni. Outoa.
Outoa siksi, että kokemukseni mukaan monelle keski-ikäiselle ja sitä varttuneemmalle on tullut jossain vaiheessa selväksi, että tavaraa on ihan liikaa, varsinkin sellaista tavaraa, jolla ei itselle ole juurikaan merkitystä. Sitä on vuosien varrella tullut hankittua ja nyt se on pääosin vain rasitteena. Tavarana, josta olisi hyvä päästä eroon. Yhtään enempää ei ole tarvetta haalia. Paitsi että silti sitä tuntuu kerääntyvän lisää
Ymmärrän sen, että halpa tavara houkuttelee, mutta samalla mietin, että onko oikeasti kyse välttämättömistä hankinnoista, vai liekö enemmän kyse siitä, että markkinointi on onnistunut. Että meidät on onnistuttu vakuuttamaan, että tarvitsemme noita tuotteita, emme vain aikaisemmin ole sitä ymmärtäneet. Toki varmaan osa ostoksista on oikeasti tarpeellisia ja ehkä myös sitä kautta järkeviä.
Yhtälailla kun puhutaan, että hyvinvoinnin edellytyksenä on jatkuva talouskasvu, mikä ei oman käsityskykyni mukaan voi loputtomasti vain jatkua, tuntuu että yksilöllisen hyvinvoinnin tärkeä osatekijä on hankkia aina vain lisää tavaraa. Onko ajatus, että se korreloi onnellisuuden kanssa? Mitä enemmän materiaa on, sitä rauhallisemman ja tyytyväisemmän mielen se tuo. Vai tuoko?
On tutkimus, tai taitaa niitä olla useampikin, joissa on löydetty yhtäläisyys varallisuuden ja elämään tyytyväisyyden välillä. Ymmärrettävää sinänsä, koska varallisuus mahdollistaa huolettomamman elämän ainakin perustarpeiden osalta. Ja jos ylimääräistä rahaa on, niin sitä voi käyttää myös ns. ylellisyystuotteisiin, tai ainakin sellaisiin, joita ei välttämättä tarvitse, mutta joista kuvittelee saavansa hyvää mieltä. Yritämmekö me muut, hieman heikommilla tuloilla, päästä samaan käyttämällä ylimääräiset pennosemme edullisempiin halpatuotteisiin?
Kun näemme mainoksissa iloisen ja tyytyväisen näköisiä upeita ihmisiä, voi syntyä mielikuva, ja se varmasti on myös tarkoitus, että mainoksissa olevien ihmisten hyväntuulisuus johtuu heidän päällään olevista vaatteista, kelloista, muista koruista jne. Eli ne ovat olennainen onnellisuuden ja hyvän elämän osatekijä. Miksipä me muutkin emme pyrkisi samaan, ja jos se onnistuu ostamalla halpaa tavaraa netistä, niin sehän kuulostaa hyvältä.
En voi välttyä ajattelemasta ja muistelemasta, että lapsuudessani, vaikka emme olleet mitenkään hyvätuloisia, niin saimme kuitenkin lahjoja ainakin jouluna ja oli meillä myös mahdollisuus tehdä autolla perheretkiä pohjoismaissa. Mielestäni emme siinä mielessä olleet millään lailla huono-osaisia. Tavaraa ei kuitenkaan ollut ylenpalttisesti ja silti tulimme toimeen. Ei muistini mukaan hirveästi edes muuta kaivannut. Tai olihan sitä jonkinlaisia toiveita lapsena esim. juna- tai autoradasta. Ja ne kyllä usein toteutuivatkin. Tarkoitan tällä sitä, että entisaikaan on pärjätty vähemmällä ja silti oltu tyytyväisiä elämään.
Entä sitten roskanäkökulma? Maailman roskaantuminen on todellinen ja vakava ympäristöongelma. Meille on kerrottu ja myös näytetty, kuinka valtamerissä kelluu useita massiivisia jätelauttoja, ja roskaa kertyy luontoon syrjäisimmistäkin paikoista, kuten Mount Everestiltä. Aika pysäyttävää. Ihminen on kaikessa viisaudessaan tullut siihen, että tuhoaa omat elinmahdollisuutensa maapallolla.
Jotenkin tässä tulee mieleen ympäristökatastrofeja ja maailma hukkuun roskaan -uhkakuvia ajatellessa, että onko kyse nyky-yhteiskunnassa, ainakin länsimaissa, ennen kaikkea omaan napaan tuijottamisesta. Kaikki mulle, jos ei heti, niin ainakin pian ja halvalla. Lisää tavaraa, lisää hyvää mieltä?
En missään nimessä ole sitä mieltä, etteikö kannattaisi vertailla hintoja ja käyttää rahansa järkevästi. Asiassa on kuitenkin muitakin näkökulmia, kuten tuotteiden laatu, niiden käyttöikä ja tarpeellisuus.
Marraskuun lopulla vietetään samana päivänä sekä Black Fridayta että Älä osta mitään-päivää. Jälkimmäisen tarkoituksena on haastaa jokainen miettimään omia ostotapojaan, ostopäätöstentekoaan ja impulsiivista ostamistaan sekä pyrkiä kohti ekologista tavaroiden ja palveluiden käyttöä. En tiedä yhtään, miten tuo päivä on vastannut tavoitettaan. Myönnän, ettei se ole vaikuttanut omaan ostoskäyttäytymiseeni. Olen kuitenkin eläkkeelle jäätyäni ja ikäännyttyäni vähentänyt huomattavasti ostamistani sekä tulojen pienentymisen vuoksi että siksi, että rojun määrä kotona on alkanut vaivaamaan aika lailla. Siksi pyrin pääsemään siitä eroon esim. myymällä kirpputoreilla ja netin kautta. Osan tavaroista vien sorttiasemalle.
Puhutaan ekologisesta käyttäytymisestä. Tuotteiden kierrättämisestä, valinnoista, jotka minimoivat negatiivisia ympäristövaikutuksia, säästää luonnonvaroja ja ylläpitävät luonnon monimuotoisuutta. Se kattaa arjen toimet aina kuluttamisesta ja kierrätyksestä liikkumiseen ja asumiseen.
Arvostan puhetta ekologisesta käyttäytymisestä, luonnon kunnioittamisesta ja kulutuksen järkeistämisestä. Hienoja tavoitteita ja varmaan joiltakin osin elämä on mennyt tuon tavoitteen suuntaisesti. Tosin kovin hitaasti.
Miten saamme maailmassa muutoksen aikaan? En haluaisi olla pessimisti, mutta ajattelen, että jotain mullistavaa pitää tapahtua, ennenkuin nykyinen elämänmeno muuttuu. Varsinkin kun ottaa huomioon, että ns. kehittyneissä maissa sellaisten ihmisten määrä, joilla on aikaisempaa paremmat taloudelliset edellytykset lisätä ostoskäyttäytymistään, on kasvanut ja näillä näkymin kasvaa. Se on sinänsä positiivista, kukapa ei soisi parempaa taloudellista hyvinvointia ihmisille, joilla ei sitä aikaisemmin ole ollut. On myös oikeudenmukaista ja ymmärrettävää, että he haluavat samanlaiset mahdollisuudet kuin me, länsimaiset ihmiset. Haittapuoli on kulutuksen kasvaminen. Joten en tosiaan usko, että muutos tapahtuu muutoin kuin jonkin mullistuksen kautta. Toivottavasti olen väärässä. Niinkuin olen usein aikaisemminkin ollut.
