MITEN VALTA VAIKUTTAA IHMISEEN?

Tämän kerran aihe onkin mielenkiintoinen, toisaalta ikiaikainen ja samalla ajankohtainen. Teemana on tällä kertaa valta ja sen vaikutukset ihmiseen.

On vanha tuttu väittämä, että valta turmelee ihmisen. Se on myös lukemattomia kertoja todeksi havaittu ilmiö. Valta humalluttaa. Valta harhauttaa. 

Ilmiö on jokapäiväinen tuttu sekä paikallistasolla, työpaikoilla, valtakunnallisessa politiikassa että kansainvälisissä kuvioissa. En rohkene väittää, että se koskee aivan jokaista vallan ohjauspyörään päässyttä, mutta kovin yleistä ja myös inhimillistä se on. Tosin, jos asiaa tiedustelee vallan kahvassa olevilta, kovin harva jos kukaan myöntää vallan nousseen päähän.

Mutta mitä tutkimukset sanovat vallan vaikutuksesta ihmiseen?

1. VALTAAN noustuaan moni menettää juuri ne kyvyt, jotka arvostuksen saamiseen alun alkaen vaadittiin. Todellinen vaikutusvalta yhteisössä ansaitaan yleensä edistämällä yhteistä hyvää. Päihdyttävä vallantunne itsessään voi kuitenkin nostaa ihmisen pahimmat puolet pintaan ja saada hänet toimimaan kuin sosiopaatti.

2. VALTA muuttaa ihmisen käytöstä tavalla, jota voi verrata aivovaurion seurauksiin, toteaa Berkeleyn yliopiston psykologian professori  Dacner Keltner  pitkäaikaisten tutkimustensa perusteella. Valta tekee ihmisen impulsiivisemmaksi ja sokeammaksi riskeille sekä heikentää kykyä katsoa asioita toisten näkökulmasta.

3. KORKEA sosiaalinen status näyttäisi vähentävän kiinnostusta muiden kokemusmaailmaan. Alemmassa asemassa olevien aivot prosessoivat aktiivisemmin toisten ajatuksia ja tunteita, kertoo Neuroimage-lehdessä vuonna 2012 julkaistu yhdysvaltalaistutkimus.

4. VALLAN vaikutus näkyy aivojen peilisolujärjestelmässä, joka mahdollistaa virittymisen toisten ihmisten tunteisiin ja mielentiloihin. Mitä vallakkaammaksi koehenkilö tunsi itsensä, sitä heikommin hän reagoi toisten liikkeisiin, kertoo Journal of Experimental Psychology -lehdessä vuonna 2014 julkaistu kanadalaistutkimus.

5. VALLAN haittoja voi ehkäistä suhtautumalla nöyrästi etuoikeuksiinsa ja keskittymällä itsensä sijasta muihin – käytti valtaa sitten johtajana, opettajana tai vanhempana. Kun tunnistaa itsessään vallan huuman, voi Keltnerin mukaan tietoisesti torjua itsekkäät yllykkeet. Siten saa säilytettyä myös toisten arvostuksen.

Edellä mainitut kohdat vastaavat kyllä erittäin hyvin omia kokemuksiani ja havaintojani. On kuitenkin upeaa huomata, että tutkimukset ja asiantuntijoiden näkemykset vahvistavat ne. Toki täytyy todeta, etteivät nuo edellä olevat kohdat toteudu aivan jokaisen valtaan päässeen kohdalla. On poikkeuksia, ihmisiä, jotka ovat lähes immuuneja vallan kielteisille vaikutuksille.

Pohdiskelen kuitenkin sitä, että kuinka suuri osa vallan väärinkäytöstä tai yleensäkin sen kielteisista puolista on vallan itsessään aiheuttamia ja kuinka suuri osa on jo olemassa ihmisessä ennen hänen valtaan pääsyään. Kuinka suuri osa himoitsee jo nuoresta pitäen valtaan pääsyä? Olen jutellut nuorten kanssa, jotka kertovat tavoitteenaan tulla johtajaksi. Alalla ei ole väliä, tittelillä ja vallalla on.

Kuinka moni vallan käyttäjistä omaa narsistisia piirteitä? Luulen, että se on aika yleistä. Onko se haitallista esimerkiksi työyhteisössä? 

Yhden määritelmän mukaan narsistinen johtaja on karismaattinen, itsevarma ja tavoitteellinen, mutta käyttää usein hajoita ja hallitse-tyyliä. Hän manipuloi, arvostaa vain omaa etuaan ja luo epätervettä ilmapiiriä, mikä vaikeuttaa työyhteisön vuorovaikutusta. Narsistiset piirteet, kuten liiallinen itsevarmuus, voivat edistää nopeaa urakehitystä, mutta johtavat pitkällä aikavälillä ongelmiin. 

Surullisen paljon olen tuota havainnut työurallani.

Varmaan kaikkien narsistien huippu, tai ainakin huippuseuraan kuuluva, on nykyinen Yhdysvaltain presidentti. Hän on muuttanut omalla narsistisella röyhkeydellään politiikan sääntöjä. Oikeudenmukaisuudelle ei ole sijaa, asioita katsotaan vain oman edun näkökulmasta. Aikaisemmin sovituilla yhteisillä pelisäännöillä ei ole merkitystä. Make America great again ja America first ovat kaikille tutuksi tulleita fraaseja, joilla Trump ilmeisesti on ansainnut kansalaisten luottamuksen ja kunnioituksen. Syyllinenhän ei ole yksin Trump, sillä sanotaan että sellainen presidentti, millainen kansa.

Tarkoitus pyhittää keinot. Se on sanonta, jonka mukaan jalo tai tärkeä päämäärä oikeuttaa kyseenalaisten, epärehellisten tai jopa moraalittomien keinojen käytön. Eli lopputulos on tärkeämpi kuin toiminnan moraaliset perusteet. Sopii hyvin trumpilaiseen toimintatapaan. Jos ajattelee esimerkiksi tullivenkoilua, Venezuelan presidentin Maduron kaappaamista, Kuuban uhkailemista, 

Grönlannin valtaamiskohua. Ja ennen kaikkeaTrumpin öykkärimäistä käyttäytymistä. Ei lainkaan käytöstapoja. Ei toisin ajattelevien kunnioittamista. Ei oikeastaan mitään, mitä itse voisin arvostaa. Eihän Trump toki ole ainoa. Monet diktaattoreista omaavat paljon samaa. Putin. Kim Jong-un. Saddam Hussein. Mussolini. Nicolae Ceausescu. Lista on kovin pitkä.

Heidän päämääränsä ja ykköstavoitteensa on ollut pysyä vallassa, maksimoida oma hyvinvointinsa kansalaisista ja heidän hyvinvoinnistaan yhtään välittämättä. Sanonta valta turmelee näkyy totaalisesti tuollaisessa ajattelussa ja toiminnassa. Tuntuu käsittämättömältä oman ajattelun näkökulmasta. Valta ei velvoita muuhun kuin kasvattamaan omaa valtaa.

Valta tuntuu tosiaan turmelevan ihmisen. Ja joskus myös ihminen näyttää turmelevan vallan. 

Me tarvitsemme hyviä johtajia. Hyviä esikuvia. Hyviä poliitikkoja ja päättäjiä. Olemmeko valmiita samalla hyväksymään sen, että valta mahdollisesti turmelee heidät. Tai ainakin, että valta voi vaikuttaa heidän käsityksiinsä elämästä ja itsestään osana sitä. Onko meidän hyväksyttävä se, että sellaisiin tehtäviin hakeutuvat, ainakin osa, on niin valtahakuisia, että valta-aseman saaminen on se tärkein motiivi, muu on toisisijaista. Että narsistiset johtajat piittaavat todellisuudessa kovin vähän muiden todellisuudesta. No, luulen, että se riski meidän on vain otettava, koska on myös sellaisia johtajia, joiden päämääränä on yhteinen hyvä. Näin ainakin uskon.