Urheiluhullu. No, tuskin olen ihan sitä, mutta mielelläni seuraan urheilua. Pääasiassa kyllä television välityksellä. Jääkiekkomatseissa olen muutaman kerran käynyt ja jalkapalloa seuraamassa Italiassa, Englannissa ja Skotlannissa. Kotimaan pelit ovat jääneet paitsioon. En ole syystä tai toisesta kokenut niitä mielenkiintoisiksi.
Yleisurheilu on ollut ehdoton suosikkilajini. Pääasiassa sen vuoksi, että nuorena harrastin pikajuoksuja ja hyppylajeja. Myöskin kymmenotteluun osallistuin pari kertaa seuran pisteiden keruun vuoksi. Rakkaus yleisurheiluun on jäänyt. On helppo eläytyä siihen oman taustan vuoksi.
Monenlaista muutakin olen harrastanut. Hiihto oli pitkään kuvioissa, samoin myös harrastejalkapallo. Lentopallokin oli mieluisa laji. Loukkaantumisten vuoksi jouduin kuitenkin jättämään kaiken muun kuntosalia lukuunottamatta.
Toinen syy, miksi en ole juurikaan käynyt kotimaisia joukkuepelejä seuraamassa on se, että haluan itselleni myönteisen tunnekokemuksen ja aina se ei oikein ole onnistunut. Koen yleisössä ollessani tehtäväkseni ainakin lähtökohtaisesti kannustaa kentällä olevia pelaajia. Pääasiassa omaa suosikkijoukkuettani, jos sellainen on, mutta myös muita, jos heidän suorituksensa ovat sen kaltaisia. En voi kuitenkaan ymmärtää enkä sietää sitä, että oman joukkueen kannustamisen sijaan osa yleisöä keskittyy vastustajan sättimiseen, mollaamiseen ja jopa vahingoittamiseen. Törkeää! Se sotii vahvasti omaa arvomaailmaani vastaan ja aikaansaa vahvan tunnekuohun. Mielestäni tulisi kannustaa kaikkia tekemään parhaansa ja yleisön tulisi nauttia hyvistä suorituksista riippumatta siitä, kuka niitä tekee. Se paha mieli, suuttumus ja melkeinpä ahdistus, joka peleissä itselleni usein syntyy, on olennaisin syy siihen, miksi hankin itselleni mieluummin mieluisan penkkiurheilukokemuksen kotisohvalla. Se täyttää riittävässä määrin oman elämyshakuisuuteni kriteerit. Ainakin pääosin.
Miksi ihminen, moni hyvin sivistyneeksikin kokemani, käyttäytyy tuolla tavoin urheilukatsomossa? Raivoaa, on aggressiivinen muita kohtaan. Onko syy itse urheilussa, saako se aikaan liian voimakkaita tunnekuohuja, jotka joidenkin kohdalla ilmenevät itsekontrollin puutteena ja negatiivisina tunteenpurkauksina?
Onko kyse samanpohjaisesta ilmiöstä kuin jalkapallohuliganismi? Median kautta tunnemme kaikki sen. Varmaan lähes jokainen tuomitsee huliganismin. Se omaa paljon rikollisia piirteitä. Samaa tapahtuu kuulemma myös rugby- ja krikettikannattajien keskuudessa, mikä oli minulle yllätys. Itse en niissä muutamissa ulkomaiden otteluissa, joissa olen käynyt, ole kertaakaan kohdannut minkäänlaisia negatiivisia ilmiöitä. Ajattelen kuitenkin, että huliganismin taustalla on vaikuttimena joitakin samanlaisia tunnekokemuksia kuin jokaisessa urheilukatsomossa.
Ihmiselle on olennaista tarve kuulua joukkoon ja löytää itselleen samalla tavoin ajatteleva ja kokeva viiteryhmä. Kun sellaisen löytää, tahtoo siitä pitää kiinni tiukasti. Silloin tulee helposti todeksi se, että harva asia yhdistää ihmisiä niin paljon kuin yhteinen vihollinen. Se vihollinen voi olla yhteiskunta, se voi olla toinen urheilujoukkue tai joskus molemmat. Viha sumentaa tai ainakin kapeuttaa ajattelun. Tähän voi liittää myös viisauden ”joukossa tyhmyys tiivistyy”.
Jalkapallohuliganismin synnyinmaassa Englannissa kyse on myös työväenluokan protestista valtaapitäviä kohtaan. Sielläpäin yhteiskuntaluokka- ajattelu omaa pitkät perinteet ja siihen liittyy monenlaisia ristiriitoja. Jotain samankaltaista voi olla muidenkin maiden ilmiöiden taustalla, mutta en osaa nähdä sitä merkittävänä tekijänä meidän muutamien yksittäisten tapahtumiemme kohdalla.
Urheilu on ollut merkittävässä roolissa koko ihmiskunnan olemassaolon ajan. Ihminen on halunnut kilpailla muita vastaan, ottaa mittaa siitä, kuinka hyvä on. Pettymykset ja voitonhuuma kuuluvat erottamattomasti siihen. Niille, jotka eivät itse pärjää tässä kilpailusssa, löytyy idoleita, joiden kautta voi elää omia haaveitaan todeksi.
Urheilu ei toki ole ainoa asia, joka elämässä herättää vahvoja tunteita. Se tuo kuitenkin niin paljon positiivisia sisältöjä lukemattomien ihmisten elämään, että on kansanterveydellisesti merkittävä tekijä sekä fyysisen että mielenterveyden näkökulmasta.
