MARADONA

Diego Armando Maradona. Jalkapallojumala.  Mies, jonka vihreän veran väki tulee muistamaan pitkään. 

Diegon kuolema 60-vuotiaana oli surullinen ja pysähdyttävä uutinen. Jumalan käsi jäi ikuisiksi ajoiksi monien mieliin. Tietty aikakausi on loppunut.

Maradona tuli ennen kaikkea tunnetuksi uskomattomista jalkapallotaidoistaan ja menestyksestään maailman suosituimmassa urheilulajissa. Paljon hänen kuuluisuudestaan johtui kuitenkin jalkapallon ulkopuolisista asioista, kuten huumeiden käytöstä ja verosotkuista. Niistä media nosti suuren kohun.

Vuonna 1986 olin aloittanut työni silloisessa Mellunkylän seurakunnassa. Seurasin kesällä Meksikossa pidettyjä jalkapallon maailmanmestaruuskisoja. Muistan hyvin puolivälieräottelun Argentiina vastaan Englanti, jonka Argentiina voitti 2-1 Maradonan tekemällä kiistanalaisella maalilla. Myöhemmät videokoosteet paljastivat Maradonan tehneen kyseisen maalin kädellään. Hän itse nimitti maaliaan Jumalan kädeksi. Se termi jäi elämään. Argentiina voitti lopulta maailmanmestaruuden. Loppuottelussa Maradonan tekemä voittomaali valittiin myöhemmin kansainvälisen jalkapalloliiton äänestyksessä vuosisadan maaliksi.

Katsoin muutama kuukausi sitten Maradonasta tehdyn dokumentin. Se valaisi ja täydensi kuvaa hänestä ihmisenä. Ennen kaikkea se sai oloni surulliseksi. Nuori, uskomattoman lahjakas argentiinalainen joutui liian nuorena keskelle turhan kovaa julkista pyöritystä. Hänen psyykensä ei niitä paineita ja kohtuuttomia odotuksia kestänyt. 

Poikkeuksellinen lahjakkuus yhdistettynä intohimoon. Intohimo jalkapalloa kohtaan oli Diegolle myös pakopaikka arjesta. Paikka, jossa ihmisenä rikkinäinen nuori mies pääsi loistamaan ja tekemään rakastamaansa asiaa. Maradonalla oli kuitenkin jo nuoresta kehittynyt päihdeaddiktio. Sen hän itsekin myöhemmin myönsi, todeten samalla, että ilman sitä hänen jalkapallouransa olisi jatkunut pidempään. 

Itse urheilin nuoruudessani aika monipuolisesti. Hiihto ja varsinkin yleisurheilu olivat ykköslajejani. Toki jalkapalloakin tuli pelattua paljon jo aivan pienestä pojasta alkaen. Utissa asuessani olin kymmenvuotiaana alueen nappulajalkapallojoukkueessa, jossa maalivahtina toimi Risto. E. J. Penttilä, myöhemmin tunnettu poliitikkona ja Nordic West Officen toimitusjohtajana. Pelasin myös  koulun liikuntatunneilla ja myöhemmin seurakunnan puulaakijalkapallojoukkueessa. Olin nopea, mutta aika kehnon tekniikan omaava. Jalkapalloa seurasin aktiivisesti televisiosta. Englannin liigan ottelut lauantaisin olivat kovin odotettuja ja maailmanmestaruuskisat nautinnon huippu.

Useat ihannoivat ja tavoittelevat kuuluisuutta. Kuuluisuuden varjopuolet harvoin tulevat todeksi ulkopuolisille. Legendan kuolema muistuttaa myös siitä, ettei kukaan, menestyksestään huolimatta, ole elämän realiteettien ulkopuolella. Joidenkin, kuten Maradonan, kohdalla muisto jää elämään pitkäksi aikaa maailmanlaajuisesti eritoten jalkapalloväen keskuudessa. Useimpien muiden meidän kohdalla muisto hiipuu nopeasti ja säilyy vain lähipiiriin keskuudessa. 

Vaikka oma muistini ei tänä päivänä ole enää kaikilta osin yhtä tarkka kuin nuorempana, niin toivottavasti se ei koskaan heikkene sille tasolle, etten muistaisi kuka Maradona oli.

SAUNOMINEN PARANTAA?

Kirjoitin tämän blogitekstin yli vuosi sitten, syystä tai toisesta en silloin julkaissut sitä. Mutta nyt se tapahtuu.

Saunominen on vanha suomalainen perinne, jota valtaosa meistä edelleen harrastaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Vanhimmat suomalaiset saunat ovat ajalta 1500-1000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, kyse on siis todella pitkästä aikajaksosta.

Saunomisen ensisijainen tarkoitus on alunperin ollut peseytyminen. Aikaa myöten sen rinnalle on tullut rentoutumiseen ja jopa meditatiivisuuteen liittyviä piirteitä. Sen avulla on kuviteltu saatavan yhteys, jos ei korkeampiin voimiin, niin ainakin avaavan portteja oman minuuden syvempiin kerroksiin. Palauttavan mieleen omasta historiasta nousevia asioita, auttaen parhaassa tapauksessa jopa poistamaan tunnelukkoja ja vaikeista asioista puhumisen esteitä.

Nykypäivänä saunominen toki liittyy edelleen peseytymiseen, mutta se ei ole saunomisen ensisijainen merkitys. Kyse on moniulotteisesta rituaalista. Se voi olla sosiaalinen tapahtuma, jossa keskustelun taso menee monesti syvemmälle kuin saunan ulkopuolella. Jokin joko saunan lämmössä, alastomuudessa tai saunomiskulttuurissa edesauttaa syvemmän yhteyden saamisessa. Harvemmin saunassa puhutaan säästä tai vastaavista asioista, en ainakaan itse sitä tee.

Vaikka et olisi saunomisen erityinen ystävä, voi olla, että käyt saunassa tiettyihin tapahtumiin tai vuodenaikoihin liittyen. Jos menet mökille viikoksi tai pidemmäksi aikaa, tuskin jätät saunomista väliin. Ja juhannussauna, samoin kuin joulusauna, on monelle ehdoton perinne, josta on pidettävä kiinni.

Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan runsas saunominen  vähentää sydän- ja verisuonitautikuolemia. Neljästä seitsemään kertaan viikossa saunovien keskuudessa kuolemia havaittiin noin neljä kertaa vähemmän kuin vain kerran viikossa saunovien keskuudessa. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli lisäksi sitä vähäisempää, mitä enemmän aikaa saunassa viikoittain vietettiin.

Lisäksi muissa julkaisuissa esitetään saunomisella olevan mm. seuraavia hyötyjä:

Sauna kosteuttaa ihoa. Saunan lämpö parantaa ihon aineenvaihduntaa, auttaa ihoa uudistumaan ja poistamaan tehokkaammin kuona-aineita. Iho säilyttää puhtaana paremmin kosteuden ja kimmoisuuden.

Sauna tehostaa hoitojen vaikutusta. Lämpö avaa ihohuokoset, minkä ansiosta ihonhoitotuotteiden ainesosat vaikuttavat syvemmällä ihossa.

Sauna auttaa uniongelmiin. Kehon lämpötilan nousu lisää melatoniinin esiasteen, serotoniinin määrää. Se on tärkeä tekijä nukahtamisen näkökulmasta. Myös kehon viileneminen saunan jälkeen nukuttaa ja tekee unesta syvempää.

Sauna vaikuttaa liikunnan tavoin. Lämpö laittaa sydämen pumppaamaan enemmän verta. Pintaverisuonten laajentuessa sydämen työ helpottuu. Lämmöllä on siis elimistölle liikunnan kaltainen vaikutus.

Sauna rentouttaa lihaksia.  Sauna rentouttaa liikunnan rasittamia lihaksia. Tutkimuksen mukaan saunominen ennen rasittavia harjoituksia ehkäisee lihasten kipeytymistä ja lisää niiden liikkuvuutta.

Sauna vähentää dementian riskiä. Jo kaksi saunomiskertaa viikossa vähentää dementian riskiä viidenneksellä verrattuna niihin, jotka saunovat vain kerran viikossa. Neljä–seitsemän kertaa viikossa saunovilla dementian riski on peräti yli 60 prosenttia pienempi.

Tiheä saunominen voi helpottaa ihotauteja. Saunomisen on todettu olevan eduksi esimerkiksi psoriaasissa ja monessa muussakin ihotaudissa.

Väitetään myös, että suomalaisten pärjääminen onnellisuusraporteissa johtuu ainakin osittain saunomiskulttuuristamme. Sauna tuo siis onnellisuutta?

Monenlaisia väitteitä. Pitänevätkö kaikki ihan paikkansa? En tiedä.

Itselleni saunomisen syvin merkitys aukeaa silloin, kun olen siellä yksin, omassa rauhassa. Heitän rauhalliseen tahtiin löylyä, usein mielellään vielä koivuntuoksuisen löylyaromin vahvistamana. Monesti palaan samantien muistoihini, joista suurin osa liittyy omaan lapsuuteeni. Elävästi tulee mieleeni Utin varuskunnan iso sauna, jossa perheellämme oli vuoro kerran viikossa. Muistan pesuhuoneen ja löylyhuoneen hyvin, vaikka ajasta on jo viitisenkymmentä vuotta. Samoin ne hetket, kun kiukaalle laitettiin makkaraa folioon käärittynä. Makkaran tuoksu ja maku ovat edelleen mielesssä. Syystä tai toisesta niistä muistoista tulee hyvä, joskin samalla haikea olo. Samalla se vahvistaa sitä kokemusta, että eletty elämä ja sen eri vaiheet, vaikka niistä olisi pitkäkin aika, ovat edelleen vahvasti osa minuutta ja sitä kautta myös tätä päivää.

Suuri merkitys lienee hajuaistilla, se tuo vahvasti muistoja ja tiettyjä hetkiä hyvin elävästi mieleen. Vaikka hajuaistia ei ole kovin paljon tutkittu, niissä tutkimuksissa, joita on tehty, on todettu sen olevan ihmiselle paljon luultua tärkeämpi. Muistan toisen hetken kesäiseltä parvekkeelta Vartiokylästä. Jokin tuoksu toi yllättäen mieleen kuvan lapsuudesta. Kuvan, joka ei koskaan aikaisemmin ollut ainakaan tiedostettuna tullut mieleeni. Samalla mukana tuli vahva tunnemuisto, kokemus oli aktiivisesti ei vain muistona, vaan elävänä hetkenä juuri siinä tilanteessa.

Saunominen ei varmasti ole ainoa rituaali, josta emme halua mielellään luopua. Tai ainakaan useimmat eivät halua luopua. Jokaisella lienee omansa, näin ainakin toivon.

AJATUKSIA VIHASTA

Olen suurimman osaa elämästäni pyrkinyt elämään sopusoinnussa muiden kanssa. Olen halunnut edistää rauhallista yhteiseloa, etsiä niitä asioita, jotka meitä yhdistävät sen sijaan, että kiinnittäisin huomiota sellaisiin, jotka meitä erottavat.

YouTube -kanavallani puhuin eräällä videolla siitä, millainen käyttäytyminen minua suututtaa. Kaikkitietävyys ja kiihkeä oikeassa olemisen tarve. No, tällä kirjoituksellani kerron siitä, mikä minua ihmisten käytöksessä masentaa ja tekee alakuloiseksi, jopa vaikuttaa ajatuksiini elämästä ja  ihmiskunnan tulevaisuudesta.

Se asia on viha. Vihaan ja sen ilmenemismuotoihin törmää lähes kaikkialla. Toisaalta paljon tiedotusvälineiden kautta, mutta yhtälailla myös aivan arkielämässä. Tubettajat tai nykytermein sisällön tuottajat saavat sitä osakseen, samoin mielipidepalstoille kirjoittavat. Liikenteessä tai kaupassa käymisen yhteydessä vihaista käytöstä ei voi useinkaan välttyä kohtaamasta. Koska siitä on tullut niin yleistä, ihmisten reagoiminen asioihin tai tilanteisiin, joihin normaalin järjen mukaan olisi syytä puuttua, on vähentynyt. Ei haluta reagoida asioihin, koska pyritään välttämään sitä vihaa, ahdistavaa tai jopa pelottavaa käytöstä, joka mahdollisesti tai jopa todennäköisesti olisi odotettavissa.

Vihalle on aina omat syynsä. Se ei kumpua tyhjästä eikä kukaan ole syntynyt viha sydämessään. Ihmiselle on tapahtunut jotakin sellaista, joka on johtanut tunneilmaisun ja käyttäytymisen purkautumiseen vihana. Valitettavan usein usein viha ohjautuu myös sellaiseen suuntaan, jolla ei ole alkuperäisen asian kanssa mitään tekemistä. 

Olen aikaisemmin eräässä vlogissa puhunut vihan jäävuoresta. Siitä, kuinka vihan takana voi piileksiä lukematon määrä erilaisia primäärisiä tunteita, jotka syystä ja toisesta haluavat mieluummin purkautua vihana kuin alkuperäisenä tunteena. Viha koetaan silloin luvallisempana ja hyväksyttävämpänä keinona ilmaista tunteita. Silloin ei samalla tavoin osoita heikkoutta kuin joidenkin muiden tunteiden kohdalla. Näitä ovat mm. mustasukkaisuus, turhautuminen, pettymys, epäonnistuminen, pelko, hylätyksi tuleminen, epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tulemisen kokemus yms.

Mistä johtuu vihan läsnäoleminen nykypäivänä niin suuressa määrin kuin mitä olen kokenut? Miksi ihmiset voivat niin huonosti? Onko kyse yhteiskunnallisista asioista, maailman tilasta, tulevaisuuden toiveiden romahtamisesta, siitä, että ihmisarvoa mitataan tänä päivänä usein rahan ja omaisuuden keinoin vai jostakin muusta? 

Onko viha pelkästään paha ilmiö? Voiko se tuoda mukanaan myös jotakin hyvää? No, viha voi joskus olla liikkeellepaneva voima, joka aikaansaa muutoksia. Silloin se voi johtaa hyvään, se voi antaa voimia nousta barrikadeille. Se voi auttaa selviytymään hengissä uhanalaisessa  tilanteessa. Se voi motivoida taisteluun epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kuitenkin, jos vihan ainoa tarkoitus ja itseisarvo on provosoida ja nostattaa vihan aaltoja yhä korkeammiksi, en voi ymmärtää, millaisia myönteisiä tarkoitusperiä se voisi palvella.

Osalle meistä viha voi olla se ainoa tapa, jolla on tottunut kommunikoimaan ja ehkä saamaan tahtonsa läpi. Se nousee usein omasta perhe- tai kaveripiiristä. Omat negatiiviset elämänkokemukset voivat silloin olla bensaa jo olemassa olevaan kytevään nuotioon. Kaveriporukoissa kyse voi olla siitä, että on löydetty yhteisiä turhautumisen tunteita ja vihan kohteita. Joukossa viha tiivistyy, kukin piiskaa toisiaan yhä kovempaan raivoon ja kenties sitä kautta myös konkreettisiin tekoihin. Viha voi ruokkia itseään loputtomiin ja vääristää yksilön sielunmaisemaa. Filosofian tohtori Rauno Juntumaan mukaan vihan vallassa oleva ihminen tuntee itsensä vahvemmaksi kuin mitä todellisuudessa onkaan. Väistämättä itselläni herää kysymys, että jos viha on ainoa kieli, jota ymmärrät, onko se myös tapa, jolla haluat itseäsi kohdeltavan? 

Vihasta puhuttaessa on syytä nostaa esille yleensäkin tunteet ja niiden merkitys vuorovaikutuksessa. Olemme jokainen yksilöitä ja temperamentiltamme erilaisia. Toisten kohdalla tunteet räiskyvät, toiset vaikuttavat hillitymmiltä. Aikuisen kohdalla on kuitenkin oletettavaa, että kykenemme hallitsemaan käytöstämme tunnekuohuista huolimatta. Emme ole suoraan tunteiden vietävissä, vaikka ne olisivat kuinka voimakkaita. Mutta jos et ole sitä oppinut nuoruudessasi tai yleensäkään elämäsi aikana, onko mahdollista saada muutos aikaan myöhemmällä iällä? Voitko oppia hyväksyttävämpiä ja toimivampia vuorovaikutustapoja? Hyvä kysymys, varsinkin jos olet kokenut vihan olevan ainoa tapa, jolla olet saanut tahtosi läpi ja jolla osaat kommunikoida. Muutos voi olla vaikeaa. Toki jos saat toisenlaisen kokemuksen ja huomaat erilaisen käyttäytymismallin johtavan parempaan lopputulokseen omalla kohdallasi, voi se olla alku johonkin uuteen. On olemassa vuorovaikutustaitojen kursseja, itsekin olen niitä paljon pitänyt, mutta kovin huonosti ne tavoittavat sellaisia, joille ne olisivat erityisen tarpeellisia. Hyödyllisiä ne toki ovat jokaiselle. Mutta kuinka motivoida sellaisia, jotka eivät ole motivoituneita?

Vuosia sitten televisiossa pyöri elokuva ”Anna hyvän kiertää”. Ajattelen itsekin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos koet muiden taholta hyväntahtoisuutta, niin yleensä haluat jakaa sen synnyttämää myönteistä tunnetilaa eteenpäin. Mutta toimiiko sama myös vihan kohdalla? Uskoakseni kyllä. Vihan kohtaaminen nostattaa tunteita. Ei välttämättä juuri vihaa. Se voi olla jotakin muutakin. Surua, masennusta, pettymystä, toivottomuutta tms. Niiden äärellä olen viime aikoina omissa ajatuksissani liikkunut.