SAUNOMINEN PARANTAA?

Kirjoitin tämän blogitekstin yli vuosi sitten, syystä tai toisesta en silloin julkaissut sitä. Mutta nyt se tapahtuu.

Saunominen on vanha suomalainen perinne, jota valtaosa meistä edelleen harrastaa enemmän tai vähemmän säännöllisesti. Vanhimmat suomalaiset saunat ovat ajalta 1500-1000 vuotta ennen ajanlaskumme alkua, kyse on siis todella pitkästä aikajaksosta.

Saunomisen ensisijainen tarkoitus on alunperin ollut peseytyminen. Aikaa myöten sen rinnalle on tullut rentoutumiseen ja jopa meditatiivisuuteen liittyviä piirteitä. Sen avulla on kuviteltu saatavan yhteys, jos ei korkeampiin voimiin, niin ainakin avaavan portteja oman minuuden syvempiin kerroksiin. Palauttavan mieleen omasta historiasta nousevia asioita, auttaen parhaassa tapauksessa jopa poistamaan tunnelukkoja ja vaikeista asioista puhumisen esteitä.

Nykypäivänä saunominen toki liittyy edelleen peseytymiseen, mutta se ei ole saunomisen ensisijainen merkitys. Kyse on moniulotteisesta rituaalista. Se voi olla sosiaalinen tapahtuma, jossa keskustelun taso menee monesti syvemmälle kuin saunan ulkopuolella. Jokin joko saunan lämmössä, alastomuudessa tai saunomiskulttuurissa edesauttaa syvemmän yhteyden saamisessa. Harvemmin saunassa puhutaan säästä tai vastaavista asioista, en ainakaan itse sitä tee.

Vaikka et olisi saunomisen erityinen ystävä, voi olla, että käyt saunassa tiettyihin tapahtumiin tai vuodenaikoihin liittyen. Jos menet mökille viikoksi tai pidemmäksi aikaa, tuskin jätät saunomista väliin. Ja juhannussauna, samoin kuin joulusauna, on monelle ehdoton perinne, josta on pidettävä kiinni.

Itä-Suomen yliopiston ja Jyväskylän yliopiston tekemän tutkimuksen mukaan runsas saunominen  vähentää sydän- ja verisuonitautikuolemia. Neljästä seitsemään kertaan viikossa saunovien keskuudessa kuolemia havaittiin noin neljä kertaa vähemmän kuin vain kerran viikossa saunovien keskuudessa. Sydän- ja verisuonitautikuolleisuus oli lisäksi sitä vähäisempää, mitä enemmän aikaa saunassa viikoittain vietettiin.

Lisäksi muissa julkaisuissa esitetään saunomisella olevan mm. seuraavia hyötyjä:

Sauna kosteuttaa ihoa. Saunan lämpö parantaa ihon aineenvaihduntaa, auttaa ihoa uudistumaan ja poistamaan tehokkaammin kuona-aineita. Iho säilyttää puhtaana paremmin kosteuden ja kimmoisuuden.

Sauna tehostaa hoitojen vaikutusta. Lämpö avaa ihohuokoset, minkä ansiosta ihonhoitotuotteiden ainesosat vaikuttavat syvemmällä ihossa.

Sauna auttaa uniongelmiin. Kehon lämpötilan nousu lisää melatoniinin esiasteen, serotoniinin määrää. Se on tärkeä tekijä nukahtamisen näkökulmasta. Myös kehon viileneminen saunan jälkeen nukuttaa ja tekee unesta syvempää.

Sauna vaikuttaa liikunnan tavoin. Lämpö laittaa sydämen pumppaamaan enemmän verta. Pintaverisuonten laajentuessa sydämen työ helpottuu. Lämmöllä on siis elimistölle liikunnan kaltainen vaikutus.

Sauna rentouttaa lihaksia.  Sauna rentouttaa liikunnan rasittamia lihaksia. Tutkimuksen mukaan saunominen ennen rasittavia harjoituksia ehkäisee lihasten kipeytymistä ja lisää niiden liikkuvuutta.

Sauna vähentää dementian riskiä. Jo kaksi saunomiskertaa viikossa vähentää dementian riskiä viidenneksellä verrattuna niihin, jotka saunovat vain kerran viikossa. Neljä–seitsemän kertaa viikossa saunovilla dementian riski on peräti yli 60 prosenttia pienempi.

Tiheä saunominen voi helpottaa ihotauteja. Saunomisen on todettu olevan eduksi esimerkiksi psoriaasissa ja monessa muussakin ihotaudissa.

Väitetään myös, että suomalaisten pärjääminen onnellisuusraporteissa johtuu ainakin osittain saunomiskulttuuristamme. Sauna tuo siis onnellisuutta?

Monenlaisia väitteitä. Pitänevätkö kaikki ihan paikkansa? En tiedä.

Itselleni saunomisen syvin merkitys aukeaa silloin, kun olen siellä yksin, omassa rauhassa. Heitän rauhalliseen tahtiin löylyä, usein mielellään vielä koivuntuoksuisen löylyaromin vahvistamana. Monesti palaan samantien muistoihini, joista suurin osa liittyy omaan lapsuuteeni. Elävästi tulee mieleeni Utin varuskunnan iso sauna, jossa perheellämme oli vuoro kerran viikossa. Muistan pesuhuoneen ja löylyhuoneen hyvin, vaikka ajasta on jo viitisenkymmentä vuotta. Samoin ne hetket, kun kiukaalle laitettiin makkaraa folioon käärittynä. Makkaran tuoksu ja maku ovat edelleen mielesssä. Syystä tai toisesta niistä muistoista tulee hyvä, joskin samalla haikea olo. Samalla se vahvistaa sitä kokemusta, että eletty elämä ja sen eri vaiheet, vaikka niistä olisi pitkäkin aika, ovat edelleen vahvasti osa minuutta ja sitä kautta myös tätä päivää.

Suuri merkitys lienee hajuaistilla, se tuo vahvasti muistoja ja tiettyjä hetkiä hyvin elävästi mieleen. Vaikka hajuaistia ei ole kovin paljon tutkittu, niissä tutkimuksissa, joita on tehty, on todettu sen olevan ihmiselle paljon luultua tärkeämpi. Muistan toisen hetken kesäiseltä parvekkeelta Vartiokylästä. Jokin tuoksu toi yllättäen mieleen kuvan lapsuudesta. Kuvan, joka ei koskaan aikaisemmin ollut ainakaan tiedostettuna tullut mieleeni. Samalla mukana tuli vahva tunnemuisto, kokemus oli aktiivisesti ei vain muistona, vaan elävänä hetkenä juuri siinä tilanteessa.

Saunominen ei varmasti ole ainoa rituaali, josta emme halua mielellään luopua. Tai ainakaan useimmat eivät halua luopua. Jokaisella lienee omansa, näin ainakin toivon.