sunnuntai 22. marraskuuta 2020

AJATUKSIA VIHASTA

Olen suurimman osaa elämästäni pyrkinyt elämään sopusoinnussa muiden kanssa. Olen halunnut edistää rauhallista yhteiseloa, etsiä niitä asioita, jotka meitä yhdistävät sen sijaan, että kiinnittäisin huomiota sellaisiin, jotka meitä erottavat.


YouTube -kanavallani puhuin eräällä videolla siitä, millainen käyttäytyminen minua suututtaa. Kaikkitietävyys ja kiihkeä oikeassa olemisen tarve. No, tällä kirjoituksellani kerron siitä, mikä minua ihmisten käytöksessä masentaa ja tekee alakuloiseksi, jopa vaikuttaa ajatuksiini elämästä ja  ihmiskunnan tulevaisuudesta.


Se asia on viha. Vihaan ja sen ilmenemismuotoihin törmää lähes kaikkialla. Toisaalta paljon tiedotusvälineiden kautta, mutta yhtälailla myös aivan arkielämässä. Tubettajat tai nykytermein sisällön tuottajat saavat sitä osakseen, samoin mielipidepalstoille kirjoittavat. Liikenteessä tai kaupassa käymisen yhteydessä vihaista käytöstä ei voi useinkaan välttyä kohtaamasta. Koska siitä on tullut niin yleistä, ihmisten reagoiminen asioihin tai tilanteisiin, joihin normaalin järjen mukaan olisi syytä puuttua, on vähentynyt. Ei haluta reagoida asioihin, koska pyritään välttämään sitä vihaa, ahdistavaa tai jopa pelottavaa käytöstä, joka mahdollisesti tai jopa todennäköisesti olisi odotettavissa.


Vihalle on aina omat syynsä. Se ei kumpua tyhjästä eikä kukaan ole syntynyt viha sydämessään. Ihmiselle on tapahtunut jotakin sellaista, joka on johtanut tunneilmaisun ja käyttäytymisen purkautumiseen vihana. Valitettavan usein usein viha ohjautuu myös sellaiseen suuntaan, jolla ei ole alkuperäisen asian kanssa mitään tekemistä. 


Olen aikaisemmin eräässä vlogissa puhunut vihan jäävuoresta. Siitä, kuinka vihan takana voi piileksiä lukematon määrä erilaisia primäärisiä tunteita, jotka syystä ja toisesta haluavat mieluummin purkautua vihana kuin alkuperäisenä tunteena. Viha koetaan silloin luvallisempana ja hyväksyttävämpänä keinona ilmaista tunteita. Silloin ei samalla tavoin osoita heikkoutta kuin joidenkin muiden tunteiden kohdalla. Näitä ovat mm. mustasukkaisuus, turhautuminen, pettymys, epäonnistuminen, pelko, hylätyksi tuleminen, epäoikeudenmukaisesti kohdelluksi tulemisen kokemus yms.


Mistä johtuu vihan läsnäoleminen nykypäivänä niin suuressa määrin kuin mitä olen kokenut? Miksi ihmiset voivat niin huonosti? Onko kyse yhteiskunnallisista asioista, maailman tilasta, tulevaisuuden toiveiden romahtamisesta, siitä, että ihmisarvoa mitataan tänä päivänä usein rahan ja omaisuuden keinoin vai jostakin muusta? 


Onko viha pelkästään paha ilmiö? Voiko se tuoda mukanaan myös jotakin hyvää? No, viha voi joskus olla liikkeellepaneva voima, joka aikaansaa muutoksia. Silloin se voi johtaa hyvään, se voi antaa voimia nousta barrikadeille. Se voi auttaa selviytymään hengissä uhanalaisessa  tilanteessa. Se voi motivoida taisteluun epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Kuitenkin, jos vihan ainoa tarkoitus ja itseisarvo on provosoida ja nostattaa vihan aaltoja yhä korkeammiksi, en voi ymmärtää, millaisia myönteisiä tarkoitusperiä se voisi palvella.


Osalle meistä viha voi olla se ainoa tapa, jolla on tottunut kommunikoimaan ja ehkä saamaan tahtonsa läpi. Se nousee usein omasta perhe- tai kaveripiiristä. Omat negatiiviset elämänkokemukset voivat silloin olla bensaa jo olemassa olevaan kytevään nuotioon. Kaveriporukoissa kyse voi olla siitä, että on löydetty yhteisiä turhautumisen tunteita ja vihan kohteita. Joukossa viha tiivistyy, kukin piiskaa toisiaan yhä kovempaan raivoon ja kenties sitä kautta myös konkreettisiin tekoihin. Viha voi ruokkia itseään loputtomiin ja vääristää yksilön sielunmaisemaa. Filosofian tohtori Rauno Juntumaan mukaan vihan vallassa oleva ihminen tuntee itsensä vahvemmaksi kuin mitä todellisuudessa onkaan. Väistämättä itselläni herää kysymys, että jos viha on ainoa kieli, jota ymmärrät, onko se myös tapa, jolla haluat itseäsi kohdeltavan? 


Vihasta puhuttaessa on syytä nostaa esille yleensäkin tunteet ja niiden merkitys vuorovaikutuksessa. Olemme jokainen yksilöitä ja temperamentiltamme erilaisia. Toisten kohdalla tunteet räiskyvät, toiset vaikuttavat hillitymmiltä. Aikuisen kohdalla on kuitenkin oletettavaa, että kykenemme hallitsemaan käytöstämme tunnekuohuista huolimatta. Emme ole suoraan tunteiden vietävissä, vaikka ne olisivat kuinka voimakkaita. Mutta jos et ole sitä oppinut nuoruudessasi tai yleensäkään elämäsi aikana, onko mahdollista saada muutos aikaan myöhemmällä iällä? Voitko oppia hyväksyttävämpiä ja toimivampia vuorovaikutustapoja? Hyvä kysymys, varsinkin jos olet kokenut vihan olevan ainoa tapa, jolla olet saanut tahtosi läpi ja jolla osaat kommunikoida. Muutos voi olla vaikeaa. Toki jos saat toisenlaisen kokemuksen ja huomaat erilaisen käyttäytymismallin johtavan parempaan lopputulokseen omalla kohdallasi, voi se olla alku johonkin uuteen. On olemassa vuorovaikutustaitojen kursseja, itsekin olen niitä paljon pitänyt, mutta kovin huonosti ne tavoittavat sellaisia, joille ne olisivat erityisen tarpeellisia. Hyödyllisiä ne toki ovat jokaiselle. Mutta kuinka motivoida sellaisia, jotka eivät ole motivoituneita?


Vuosia sitten televisiossa pyöri elokuva ”Anna hyvän kiertää”. Ajattelen itsekin niin, että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Jos koet muiden taholta hyväntahtoisuutta, niin yleensä haluat jakaa sen synnyttämää myönteistä tunnetilaa eteenpäin. Mutta toimiiko sama myös vihan kohdalla? Uskoakseni kyllä. Vihan kohtaaminen nostattaa tunteita. Ei välttämättä juuri vihaa. Se voi olla jotakin muutakin. Surua, masennusta, pettymystä, toivottomuutta tms. Niiden äärellä olen viime aikoina omissa ajatuksissani liikkunut.




Ei kommentteja:

Lähetä kommentti