Pari viikkoa sitten saapaspäivystyksessä nuori nainen ryntäsi kädet ojossa minua vastaan halaten pitkään. Hän oli ollut riparillani kymmenen vuotta aikaisemmin. Ilmiselvästi se oli ollut vaikuttava kokemus. Muistin kyllä hänet, vaikka nimi oli hetken haussa. Jaoimme muistoja rippikoulusta ja keskustelimme pitkään elämästä ja tulevasta.
Tuo hetki pysäytti pohtimaan rippikouluja, niitä noin 70:tä, joissa olen toiminut ohjaajana. Se tarkoittaa noin 1800 rippikoululaista. Sen päälle isoset ja apparit, joita on noin 500. Ei ihan pieni porukka. Kaikkia heistä en toki voi muistaa, mutta yllättävän monesta tulee mielikuvia ainakin siinä vaiheessa, kun kohtaamme jossain yhteydessä.
Ensimmäisen riparini nuoret täyttävät tänä vuonna 55 vuotta. Se tuntuu vaikealta ymmärtää. Miten aika voi kulua niin nopeasti? Valtava määrä erilaisia kohtaamisia. Onnistumisia ja haastavia hetkiä. Muistan nuorena aloittelevana työntekijänä olleeni aika yksioikoinen opetuksessa ja läsnäolossa. Ikä ja kokemus opettivat, niinkuin niillä on yleensä tapana tehdä.
Vuosien varrella olen saanut usean kerran kuulla, kuinka tärkeä kokemus rippikoulun käyminen on nuorelle ollut. Palaute on tullut sekä nuorelta itseltään että vanhemmilta. Joskus merkityksellisyys on liittynyt rippikoulun opiskelurupeamiin ja niitä seuranneisiin keskusteluihin. Useimmiten tärkeintä on kuitenkin ollut kokemus siitä, että on tullut kohdatuksi ja hyväksytyksi omana itsenään. Että on ollut mahdollisuus pohtia elämän tärkeitä asioita omaan tahtiin. Nuori on tullut kotiin aikuistuneena, on moni vanhempi kommentoinut.
Vaikka rippikoulujen pitäminen on ollut työtehtävä, joka on valmisteluineen ja leireineen ollut melkoisen työläs kokonaisuus, olen kokenut sen mielekkääksi ja tärkeäksi työksi. Koen olleeni etuoikeutetussa asemassa saadessani olla mukana nuoren elämän tärkeässä vaiheessa.
Rippikouluni ovat takanapäin. Tänä vuonna en enää osallistunut rippikoulutyöhön, vaikka alunperin olin asennoitunut lähtemään ainakin kahdelle-kolmelle riparille. Aikansa kutakin. Olen kuitenkin saanut rippikoulujen kautta korvaamattomia kokemuksia ja oppinut paljon. Siitä olen kovin kiitollinen.
