Joulun sanoma

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Näinhän se sanomansa ja merkityksensä puolesta onkin. Meillä Suomessa ja varmaan aika monessa paikassa ympäri maapalloa joulu on kuitenkin ainakin huomioarvoltaan selkeä ykkönen.

Joulun viettoon liittyy paljon erilaisia perinteitä, jotka sävyttävät joulun viettoa. Vaikka yleisesti ajatellaan ainakin lapsiperheissä, että joulu on ennen kaikkea lasten juhla ja sitä pitää viettää lasten ehdoilla, on meillä aikuisilla suuri määrä omasta lapsuudesta nousevia muistoja ja joulunviettoon liittyviä asioita, joiden vielä keski-iässäkin tulee sisältyä omaan joulun viettoon. Ne perinteet voivat olla jouluruokiin liittyviä, kuuseen tai sen hankintaan ja koristeluun, joulusaunomiseen, haudalla käymiseen, kinkun paistamiseen tai mihin tahansa muuhun. Niiden kautta saamme tunnekontaktin jouluun. Sillä joulu on suurelta osin tunteita esille nostava juhla. Juuri siihen puoleen satsaamme paljon.

Hyvä joulumieli. Sen ja ihmisten hyväntahtoisuuden varaan perustuvat monet joulunalusaikaan sijoittuvat hyväntekeväisyyskampanjat ja -keräykset. Jotta meillä ja niillä, joiden joulu on taloudellisen tai muun ahdingon vuoksi vaarassa jäädä toteutumatta tai epäonnistua, olisi hyvä joulumieli.

Omasta lapsuuden joulusta ensimmäisenä tulee mieleen se, kun isän kanssa menimme valtion metsästä hakemaan joulukuusta. Ihan luvallisesti, näin ainakin ymmärsin. Isä oli armeijan palveluksessa ja sitä kautta joulukuusen hankinta kuului tavallaan työsuhde-etuihin. Muistikuvani on myös sellainen, että lunta oli aina vähintään puoleen sääreen saakka. Olen valmis kyllä myöntämään, että se muistikuva ei välttämättä vastaa koko totuutta. Toisekseen pienelle lapselle puolisääreen asti ei tarkoita kovin paljoa.

Mikä on joulun sanoman merkitys tämän päivän ihmiselle? Mainitsin jo joulumielen ja se on tärkeä osa joulun sanoman aikaansaamaa herkistymistä ja keskittymistä olennaiseen ihmisyydessä. Sanoma Jeesus- lapsesta on kuitenkin aika monelle vieras tai ei ainakaan merkityksellinen. Olenpa kuullut jonkun tokaisevan, että "miksi sen kirkon pitää kaikkeen sekaantua. Pitäisi näppinsä erossa edes joulusta!"

Joulun aika lienee sellaista, että silloin on varaa ja mahdollisuus, tai oikeastaan silloin KUULUU ajatella muidenkin hyvinvointia ja tavallaan nousta arjen yläpuolelle. Tällöin kristinuskon perussanollma uskosta, toivosta ja rakkaudesta on jollain tasolla totta vaikuttaen elämässämme suhteessa toisiin ihmisiin ja elämään yleensäkin. Jokin joulussa saa sen aikaan. Johtuuko se Jeesus-lapsesta seimessä, Jeeesuksen elämästä ja opetuksista vai onko se sittenkin joulupukin ansiota? Vaiko markkinointikoneiston aikaansaama? Vastauksia lienee yhtä monta kuin joulun viettäjiä. Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se, että se tapahtuu EDES kerran vuodessa. Kovin nopeasti joulun pyhät ja mahdollinen joululoma menee ohi. Arki koittaa ja on aika palata normielämään ja -ajatteluun. Muutos tapahtuu hyvin nopeasti, kuin vaihtaisimme vaatteita. Onko joulumieli liian raskas kantaa pidemmän päälle vai onko se muuten sopimaton arjen elämään?

Mitä joulun vietto tänä päivänä on itselleni? Joulukuusi ilmestyy meille jossain vaiheessa ennen aattoa vaimoni sukulaisen tuomana. Aattona iltapäivällä menemme siskoni ja hänen miehensä luokse syömään perinteisiä jouluruokia. Illalla on aika siirtyä Mikaelinkirkolle valmistelemaan jouluyön messua äänentoiston osalta. Iltayhdeksään mennessä saapuvat messun toimittajat, mukaan luettuna laulajat ja soittajat, paikalle. Tsekkaamme kaiken kuntoon messua varten. Messun alkaessa kirkko on yleensä tupaten täynnä ja tunnelma jouluinen ja lämmin. Kaunis musiikki, joulun sanomaan keskittyvä liturgia ja osallisuus messun toteuttamiseen ovat itselleni ne kaikkein tärkeimmät joulutunnelman luojat. Toki myös lukemattomien tuttujen kasvojen näkeminen on tärkeää. Messun jälkeen puolenyön paikkeilla seuraan mielelläni kotisohvalla Pietarinkirkosta lähetettävää jouluyön messua. Tapaninpäivänä on vuorossa perinteinen jouluruokailu vaimon sukulaisten luona.

Rauhallista ja onnellista joulun aikaa itsekullekin! Toivottavasti sinulla on aikaa ja tilaa jättää arjen kiireet hetkeksi taka-alalle ja keskittyä sellaiseen, mikä on elämässäsi tärkeää ja mikä on sinulle hyväksi! Tervetuloa myös jouluyön messuun Mikaelinkirkolle jouluaattona klo 22!

Ps. Voi olla, että tämä jää viimeiseksi blogitekstiksi. Olen nyt kesäkuusta alkaen julkaissut 37 blogikirjoitusta. Lukijamäärä ei ole ollut mahdottoman suuri eikä se vähäinen palaute, jota olen saanut, kannustavuudestaan huolimatta aikaansaa suurta intoa jatkaa. Katsotaan tilanne vuodenvaihteen jälkeen. Itselleni tämä on ollut kuitenkin tärkeä matka. Kiitos sinulle lukija matkakumppanuudesta!

Joulupukki, joulupukki

Muistan lapsuudestani, kuinka olin totaalisen pettynyt ja tunsin itseni nöyryytetyksi, kun selvisi, että minua on huijattu kuusi-nolla -tyyliin joulupukkitarinoilla. Sen verran tyhmä olin, että kesti kauan, ennen kuin pääsin perille tästä aikuisten järjestämästä vedätyspelistä. En nyt sentään ollut täysi-ikäinen, mutta liian vanha kuitenkin.

Ylen uutisten mukaan tutkijat Britanniasta ja Australiasta kehottavat vanhempia olemaan valehtelematta lapsille joulupukista. Valheella saatat jopa vaarantaa suhteesi lapsiin. Psykologian ja sosiologian asiantuntijat, professori Christopher Boyle sekä tohtori Kathy McKay esittävät, että joulupukista valehtelu heikentää lasten luottamusta vanhempiin ja on muutoinkin moraalisesti epäilyttävää.

Boyle ja McKay samalla tuomitsevat ajatuksen "pelottavasta Pohjoisnavan - tai suomalaisittain Korvatunturin - vakoilujärjestöstä, joka tekee moraalisen päätöksen, onko lapsi ollut kiltti vai tuhma.

Tiedelehti Lancet Psychiatryssa kirjoittaneet tutkijat esittävät, että "jos aikuiset valehtelevat lapsille jostain niin tärkeästä ja taianomaisesta kuin joulupukki, niin miten lapsi voi luottaa siihen, että he ovat jatkossakaan viisauden ja totuuden suojelijoita".

Tästä uutisoi Yle 24.11.2016 verkkosivullaan. http://yle.fi/uutiset/3-9312791  

(siirryt toiseen palveluun)Olen täsmälleen samaa mieltä tutkijoiden kanssa. En löydä mitään järkevää syytä valehdella lapsille päin naamaa. En edes siksi, että sillä on pitkä perinne, että näin on tehty sukupolvesta toiseen. Joku skeptikko voisi varmasti todeta, että miksi sitten lapsille opetetaan Jeesuksesta ja Jumalasta. Samalla tavoin kyse on taruolennoista, joita ei oikeasti ole olemassa.

Lähtemättä sen enempää siihen iänikuiseen keskusteluun Jumalan olemassaolosta tai Jeesuksen historiallisuudesta, haluan sen tuoda esille, että on toinen asia välittää lapsilleen sellaista tietoa, jonka myös aikuinen itse uskoo todeksi kuin kertoa asioista, joiden tietää itsekin olevan humpuukia. No joo, tähänkin voisi joku todeta, että oikeuttaako tämä siis mielenterveyden ongelmista ja harhoista kärsivän jakamaan omaa maailmankuvaansa muille totena?  Joka tapauksessa rehellisyys on se, johon haluan kannustaa tässä asiassa.

Vähän samaa asiaa liippaa se, kun rippikoulussa yhä edelleen joidenkin iltaohjelmien leikeissä pyritään nöyryyttämään tai huijaamaan siihen osallistuvia rippikoululaisia. Toki se tapahtuu leikkimielessä ja on aika usein myös oikeasti hauskaa ainakin isosten ja ehkä myös leirin vetäjien mielestä. Siinä liikutaan kuitenkin mielestäni vähän siinä rajamailla, että sotiiko se sitä opetusta vastaan, mihin kristinuskossa pyritään? Lähimmäisen kunnioittaminen, toisten auttaminen, rehellisyys. Rippikouluikäinen on kovin herkässä elämänvaiheessa oman itsetuntonsa ja arvomaailmansa kanssa, siksi olisin ja olen varovainen sen kanssa, toiminko toisin kuin opetan. Olenko uskottava ja sinut oman kristillisyyteni suhteen? 

Olenko itse huumorintajuton, kun en ymmärrä leikin ja toden välistä eroa? Se on hyvin mahdollista, jopa todennäköistä monessa tilanteessa. Tosin olen kyllä joskus saanut myös toisenlaista palautetta. Sen perusteella minullakin on jonkinlainen huumorintaju, vaikka ehkä kovin outo joidenkin mielestä. Se, että olen herkkä tämän asian suhteen, pohjautuu omiin kokemuksiini huijatuksi tulemisesta ja naurun alaiseksi joutumisesta. Heikon itsetunnon omaavalle lapselle ja nuorelle se on kova paikka, ja se varmasti vaikuttaa myös siihen, kuinka tulen suhtautumaan muihin ihmisiin, miten opin luottamaan toisiin ja solmimaan kestäviä ihmissuhteita. Kuinka lähelle uskallan päästää muita, kuinka lähelle uskalla mennä toista ihmistä? 

Annetaan tarinan joulupukista olla leikkimielinen ja hyväntahtoinen vertauskuva toisten huomioon ottamisesta ja joulumielestä. Ei sen vähempää eikä sen enempää.

(siirryt toiseen palveluun)