Joulun sanoma

Pääsiäinen on kristikunnan suurin juhla. Näinhän se sanomansa ja merkityksensä puolesta onkin. Meillä Suomessa ja varmaan aika monessa paikassa ympäri maapalloa joulu on kuitenkin ainakin huomioarvoltaan selkeä ykkönen.

Joulun viettoon liittyy paljon erilaisia perinteitä, jotka sävyttävät joulun viettoa. Vaikka yleisesti ajatellaan ainakin lapsiperheissä, että joulu on ennen kaikkea lasten juhla ja sitä pitää viettää lasten ehdoilla, on meillä aikuisilla suuri määrä omasta lapsuudesta nousevia muistoja ja joulunviettoon liittyviä asioita, joiden vielä keski-iässäkin tulee sisältyä omaan joulun viettoon. Ne perinteet voivat olla jouluruokiin liittyviä, kuuseen tai sen hankintaan ja koristeluun, joulusaunomiseen, haudalla käymiseen, kinkun paistamiseen tai mihin tahansa muuhun. Niiden kautta saamme tunnekontaktin jouluun. Sillä joulu on suurelta osin tunteita esille nostava juhla. Juuri siihen puoleen satsaamme paljon.

Hyvä joulumieli. Sen ja ihmisten hyväntahtoisuuden varaan perustuvat monet joulunalusaikaan sijoittuvat hyväntekeväisyyskampanjat ja -keräykset. Jotta meillä ja niillä, joiden joulu on taloudellisen tai muun ahdingon vuoksi vaarassa jäädä toteutumatta tai epäonnistua, olisi hyvä joulumieli.

Omasta lapsuuden joulusta ensimmäisenä tulee mieleen se, kun isän kanssa menimme valtion metsästä hakemaan joulukuusta. Ihan luvallisesti, näin ainakin ymmärsin. Isä oli armeijan palveluksessa ja sitä kautta joulukuusen hankinta kuului tavallaan työsuhde-etuihin. Muistikuvani on myös sellainen, että lunta oli aina vähintään puoleen sääreen saakka. Olen valmis kyllä myöntämään, että se muistikuva ei välttämättä vastaa koko totuutta. Toisekseen pienelle lapselle puolisääreen asti ei tarkoita kovin paljoa.

Mikä on joulun sanoman merkitys tämän päivän ihmiselle? Mainitsin jo joulumielen ja se on tärkeä osa joulun sanoman aikaansaamaa herkistymistä ja keskittymistä olennaiseen ihmisyydessä. Sanoma Jeesus- lapsesta on kuitenkin aika monelle vieras tai ei ainakaan merkityksellinen. Olenpa kuullut jonkun tokaisevan, että "miksi sen kirkon pitää kaikkeen sekaantua. Pitäisi näppinsä erossa edes joulusta!"

Joulun aika lienee sellaista, että silloin on varaa ja mahdollisuus, tai oikeastaan silloin KUULUU ajatella muidenkin hyvinvointia ja tavallaan nousta arjen yläpuolelle. Tällöin kristinuskon perussanollma uskosta, toivosta ja rakkaudesta on jollain tasolla totta vaikuttaen elämässämme suhteessa toisiin ihmisiin ja elämään yleensäkin. Jokin joulussa saa sen aikaan. Johtuuko se Jeesus-lapsesta seimessä, Jeeesuksen elämästä ja opetuksista vai onko se sittenkin joulupukin ansiota? Vaiko markkinointikoneiston aikaansaama? Vastauksia lienee yhtä monta kuin joulun viettäjiä. Tärkeintä on mielestäni kuitenkin se, että se tapahtuu EDES kerran vuodessa. Kovin nopeasti joulun pyhät ja mahdollinen joululoma menee ohi. Arki koittaa ja on aika palata normielämään ja -ajatteluun. Muutos tapahtuu hyvin nopeasti, kuin vaihtaisimme vaatteita. Onko joulumieli liian raskas kantaa pidemmän päälle vai onko se muuten sopimaton arjen elämään?

Mitä joulun vietto tänä päivänä on itselleni? Joulukuusi ilmestyy meille jossain vaiheessa ennen aattoa vaimoni sukulaisen tuomana. Aattona iltapäivällä menemme siskoni ja hänen miehensä luokse syömään perinteisiä jouluruokia. Illalla on aika siirtyä Mikaelinkirkolle valmistelemaan jouluyön messua äänentoiston osalta. Iltayhdeksään mennessä saapuvat messun toimittajat, mukaan luettuna laulajat ja soittajat, paikalle. Tsekkaamme kaiken kuntoon messua varten. Messun alkaessa kirkko on yleensä tupaten täynnä ja tunnelma jouluinen ja lämmin. Kaunis musiikki, joulun sanomaan keskittyvä liturgia ja osallisuus messun toteuttamiseen ovat itselleni ne kaikkein tärkeimmät joulutunnelman luojat. Toki myös lukemattomien tuttujen kasvojen näkeminen on tärkeää. Messun jälkeen puolenyön paikkeilla seuraan mielelläni kotisohvalla Pietarinkirkosta lähetettävää jouluyön messua. Tapaninpäivänä on vuorossa perinteinen jouluruokailu vaimon sukulaisten luona.

Rauhallista ja onnellista joulun aikaa itsekullekin! Toivottavasti sinulla on aikaa ja tilaa jättää arjen kiireet hetkeksi taka-alalle ja keskittyä sellaiseen, mikä on elämässäsi tärkeää ja mikä on sinulle hyväksi! Tervetuloa myös jouluyön messuun Mikaelinkirkolle jouluaattona klo 22!

Ps. Voi olla, että tämä jää viimeiseksi blogitekstiksi. Olen nyt kesäkuusta alkaen julkaissut 37 blogikirjoitusta. Lukijamäärä ei ole ollut mahdottoman suuri eikä se vähäinen palaute, jota olen saanut, kannustavuudestaan huolimatta aikaansaa suurta intoa jatkaa. Katsotaan tilanne vuodenvaihteen jälkeen. Itselleni tämä on ollut kuitenkin tärkeä matka. Kiitos sinulle lukija matkakumppanuudesta!