Kun katsoo kaleidoskooppiin, jokainen näkee siellä erilaisia kuvioita, omia tulkintojaan. Joillekin ne ovat selkeämpiä kokonaisuuksia, joillekin vain upeita värejä ilman sen suurempaa yhteyttä toisiinsa. Kyse on mielikuvituksesta ja omasta visuaalisesta hahmottamiskyvystä. Muistelen joskus lapsena katsoneeni kaleidoskooppiin ja tykästyneeni sen mielikuvitusta ruokkiviin kuvioihin. Siitä on kyllä aikaa melkein ihmisikä, joten voi olla, että muisti kaunistelee asiaa.
Jotenkin itselleni herää ajatus siitä, kuinka kyse on samasta ilmiöstä kuin elämässä. Elämässä tapahtuu mitä ihmeellisimpiä asioita, jotka tuntuvat suurelta osin toisistaan riippumattomilta tai yhteen sopimattomilta. Kun kuitenkin niitä tarkastelee myöhemmin tai etäämmältä, löytyy niihin jokin symmetria tai loogisuus. Ehkä kiehtovakin ja arvoituksellinen sellainen. Ja se on aina kovin yksilöllinen, vaikka näyttäisi ulospäin hyvin samanlaiselta kuin jollakin toisella.
Me etsimme ja toivottavasti löydämme elämän kaaoksesta itsellemme jonkin symmetrian, jonkin elämän peruskuvion, joka toistuu ja leimaa omaa elämääni. Joskus se vapauttaa meidät toivoon hyvästä tulevaisuudesta, siitä että kaikki kääntyy lopulta paremmaksi vastoinkäymisistä huolimatta. Joskus sen vaikutus voi olla toisenlainen. Olemme näkevinämme elämässämme sellaisia kuvioita, joista päättelemme, ettei minun elämässäni voi koskaan seurata mitään kovin hyvää, koska sellaista ei ole tähän astikaan tapahtunut. Olen syntynyt huonojen tähtien alla.
Se miten tulkitsen omaa elämääni ja millaisia johtopäätöksiä asioista teen, on kuitenkin aina tulkintaa, oma näkemykseni. Se ei välttämättä ole lähelläkään totuutta tai sitä, mitä elämäni voisi olla. Jos tulkitsen elämäni suuntaviivoja itselleni kielteiseen suuntaan, suljen helposti itseltäni portin hyvään elämään.
Me teemme johtopäätöksiä asioista, se kuuluu asiaan ja on monesti hyödyllistä, jopa välttämätöntä. On kuitenkin syytä ymmärtää, että jos tähänastinen elämäni näyttää oman kaleidoskooppini läpi kaaokselta, ei se tarkoita, että jatkossakin on niin. Omien tulkintojen ohella kyse on omista valinnoista. Millaisena haluan nähdä elämäni ja tulevaisuuteni? Jos näen sen positiivisena, eteenpäin kannustavana ja tavoittelemisen arvoisena, jaksan myös nähdä vaivaa sen toteutumisen eteen. Kaikki ei ole tässä mahdollista, mutta paljon on. Omalla asenteella on uskomattoman paljon merkitystä.
Kuka opettaa nuorelle, että hänen asennoitumisellaan ja tulevaisuuden uskollaan ratkaisevan suuri merkitys siinä, millaisen tulevaisuuden hän itselleen saa? Toki nuoren on ymmärrettävä, että se vaatii myös vaivannäköä, jotta haaveet voivat toteutua. Eivätkä ne silti kaikki toteudu. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea onnellisen elämän metsästämisestä. Siihen sisältyy väistämättä myös pettymyksiä.
Omilta vanhemmiltaan nuori omaksuu peruskokemuksen ja -asennoitumisen elämään. Onneksi tai valitettavasti. Kaikki vanhemmat eivät ehkä ymmärrä sen merkitystä tai eivät vain kykene tarjoamaan parempia eväitä sen suhteen. Kyllähän jokainen ainakin periaatteessa pyrkii tarjoamaan lapsilleen kaikkea parasta toivoen hyvää tulevaisuutta. Eikä peli ole mitenkään menetetty, vaikka ne kotoa saadut eväät eivät olisi aivan priimaa. Silloin vain joutuu itse näkemään enemmän vaivaa oman tulevaisuutensa eteen. Koskaan ei ole liian myöhäistä saada itselleen hyvä tulevaisuus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti