maanantai 19. kesäkuuta 2017

Min sintonik vai sin sintonik?

Yllä oleva otsikko on olevinaan kuusankoskelaisen tokaisu ravintolassa, jossa samalla pöydällä on kaksi Gintonic lasia. Kouvolalaisittain vastaava kuuluisi: "Miun sintonik vai siun sintonik?"

Paljon kansanperinteessämme olevia sananlaskuja ja huumoria liittyy alkoholin käyttöömme. Erittäin paljon myös kaksinaismoralismia ja syyttäviä sormia. Osaksi kyllä aiheesta, suurimmaksi osaksi turhaan.

Saapaspäivystyksissä emme puutu nuorten alkoholin käyttöön, jos se ei ole riistäytynyt käsistä. Silloinkin puuttuminen tarkoittaa auttavan käden antamista. Haluamme edustaa ja kokemuksemme mukaan myös edustamme nuorille aikuisia, jotka ovat nuoren puolella. Ei hyväksyen kaikkea nuorten käytöstä, alkoholin käyttö mukaan lukien, mutta ei kuitenkaan sormi pystyssä ollen. Alkoholi on kuulunut niin pitkään meidän kulttuuriimme ja varsinkin osaksi aikuistumisriittiä, että sitä on vaikea kytkeä pois. Ainakaan jos se ei tapahdu nuorten omasta aloitteesta nuorisokulttuurin muutoksen myötä.

Aika ajoin tulee vastaan sellaisia tilanteita, että nuoret tarjoavat meille juomiaan. Aina olemme kieltäytyneet ehdottomasti, ja useimmiten nuoret tekevätkin tarjouksen huumorimielessä. Toki perustelemme nuorille, että tähän tilanteeseen ja tehtävään ei alkoholi sovi. Jossain muussa tilanteessa voi olla toisin. Silloin tällöin on myös hetkiä, että nuori ei tiedä toimintaperiaatteitamme ja on siinä uskossa, että viemme hänen juomansa tai ainakin nuhtelemme ankarasti. Näin kävi viimeksi koulujen päätäjäispäivänä. Humalassa oleva nuori tyttö pyyteli meiltä kovasti anteeksi juomistaan. Saimme pitkään rauhoitella häntä, ennenkuin viesti meni perille. Jos meni.



Nuorisokulttuurin tarkoitus on ainakin lähtökohtaisesti olla vastavoima, kapinallinen liike aikuisten maailmaa ja auktoriteetteja vastaan. Siksi aikuisia edustavien järkipuhe menee usein nuorilta ohi. Vastaus on jotakin senkaltaista, että "me ollaan nuoria, tää kuuluu nuoruuteen". Toisinaan tuomme mukaan keskusteluun myös sen näkökulman ja kysymyksen, että miten luulet vanhempiesi suhtautuvan juomiseesi? Se synnyttää usein kovin syvällisiä ja aitoja keskusteluhetkiä, todellisia kohtaamisia.

Toki saapasaikuisina edustamme myös toisenlaista mallia kuin osalla nuorista on. Lasiin sylkeviä ei ole porukassamme montaa, toisaalta eipä juuri sellaisiakaan, jotka voitaisiin luokitella alkoholin suurkuluttajiksi. Suurimmalle osalle alkoholi on elämään joissakin tilanteissa kuuluva, normaali asia siinä kuin jokin muukin. Se on jokaisen henkilökohtainen asia, ja sen tuomme tarvittaessa myös nuorille tiettäväksi, jos keskustelu siihen suuntaan menee. Ei ole olemassa saapaslaisen prototyyppiä alkoholin käytön tai siihen suhtautumisen osalta, niinkuin ei monen muunkaan asian kohdalla. Olemme jokainen ainutkertaisia, yksilöllisiä ihmisiä yksilöllisine arvoineen ja tapoineen. Samoin ovat kohtaamamme nuoret.

Nuori etsii itseään ja aikuisuuttaan ja tarvitsee siihen sekä ikätovereitaan peilinä ja tukena että myös aikuisia erilaisina elämisen malleina. Niiden avulla nuori tekee omat valintansa ja päätöksensä. Toivottavasti oikeanlaiset.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti