MILLAINEN SINUN JOULUSI ON?

Elämme hyvin poikkeuksellista vuotta. Kukaan meistä ei ole kokenut vastaavaa. Rajoitettu arki. Ihmissuhteiden siirtyminen etäelämään. Yksinäisyys. Eristäytyminen. Ikävä.

Poikkeuksellinen aika näkyy myös tulevassa joulussa. Joulu on perinteisesti yhdessäolon aikaa, tunnelmallista rauhoittumista yhdessä. Aikaa, johon liittyy useimmilla paljon odotuksia ja toiveita riippumatta siitä, oletko yksin elävä vai tiiviiden perhe- ja sukulaissuhteiden ympäröimä. Toki joulun merkitys on monille koko ajan vähentynyt, se voi olla myös ahdistavaa aikaa.

Muistan omasta lapsuuden joulustani Utissa pari asiaa. Ensimmäinen liittyy siihen, kun jouluaattona tai aatonaattona menimme isän kanssa valtion metsään hakemaan itse joulukuusemme. Kahlasimme korkeassa hangessa ja pohdimme, mikä olisi meille sopiva puu. Isällä oli kirves ja saha mukana. Emme olleet luvattomilla asioilla, emme ainakaan isän mukaan. Työnantaja oli kuulemma antanut luvan kaataa puu metsästä. En silloin kokenut metsäreissua mitenkään erityisen houkuttelevana tai mieluisana muistona, mutta se kuitenkin kuului osana lapsuuden joulun viettoon.

Toinen muisto liittyy saunomiseen. En muista tarkempaa, miten jouluaaton saunominen erosi tavallisesta, mutta jotenkin se vain nousee muistoissa esiin. Sauna oli varuskunnan iso sauna, jossa meillä on vuoro kerran viikossa. Muistot usein muuttuvat ajan kuluessa ruusuisemmiksi ja voi olla, että niin on tässäkin käynyt. Jotenkin kuitenkin houkuttelee ajatus siitä, että vielä joskus pääsisi saunomaan samaan paikkaan. Niin kauan kuin sama rakennus on vielä olemassa.

Mikä omassa joulussasi on, jos sellaista vietät, tärkeintä? Sellaista, mitä odotat tai toivot? Se on varmasti yksilöllistä ja elämänolosuhteista riippuvaista. Lapsiperheessä ovat keskeisiä erilaiset asiat kuin pariskuntien tai yksin elävien kohdalla. Nuorille olennaista voivat olla toisenlaiset teemat kuin iäkkäille.

Itselleni joululaulut kuuluvat jouluun ja sen odotusaikaan. Tai oikeastaan laajemmin sanottuna joulumusiikki. Vanhojen mestareiden sävellykset tuovat joulun erilailla läsnäolevaksi kuin tämän päivän hittimusa, vaikka tehdäänhän nykyäänkin aika ajoin ihan hyvää musaa. Hilpeät tonttulaulut ovat sellaista musiikkia, jota en halua kuunnella lainkaan. Ne nostavat ärtymistason kovin korkealle. Joulu on itselleni mielenrauhan aikaa. Syvällistä läsnäoloa ja hiljentymistä. Silloin en kaipaa hilipata-musiikkia. Tosin sellaista kuuntelen harvoin muulloinkaan.

Jouluruokailu kuuluu myös olennaisena omaan joulunviettoomme, eritoten aattoon ja kahteen joulupäivään. Nykyään se riittää täyttämään jouluruokakiintiön. Ei tee mieli syödä porkkanalaatikkoa joka päivä viikon ajan. Joskus nuorempana se vielä onnistui ja kuului asiaan. Olen monesti kysellyt nuorilta, millainen ruoka kuuluu sinun perheesi joulupöytään? Huomioni on, että perinteiden kirjo on tänä päivänä laaja. Vanhojen suomalaisten perinneruokien tilalle tai lisäksi on tullut monenlaisia kansainvälisiä vivahteita niin lähinaapurimaista kuin paljon kauempaankin. No, meidän perheemme joulupöytään kuuluu kohtuullinen määrä joitakin perinnelaatikoita, silliä, rosollia ja kalaa. Joululimppu ehdottomasti. Erilaisia variaatioita ja kokeiluja tulee mukaan silloin tällöin. Käytännössä joulupöytä on tätä nykyä aika vaatimaton, mutta kuitenkin odotettu.

Useimpina jouluina olemme Even kanssa työtehtävien äärellä. Itselleni jouluyön messu on tärkeä joulutunnelman luoja. Silloin joulukirkko on täynnä. Kaunista musiikkia ja paljon tuttuja ihmisiä, valtaosa heistä hyvällä mielellä. Mikaelinkirkon jouluyön messun jälkeen olemme katselleet televisiosta Vatikaanin jouluyön messua. Samoja peruselementtejä siinäkin on, mittakaava on vain äärimmäisen paljon isompi ja näyttävämpi. On kuitenkin tunnelmallista seurata sitä, varsinkin kun olemme itse käyneet paikan päällä, emme tosin joulun aikaan. 

Tänä jouluna, kun seurakuntien toiminta on epidemian vuoksi ajettu hyvin alas, suurin osa joulun tilaisuuksista menee sivu suun. Emme pääse viettämään jouluyön messuakaan. Perinteet siis muuttuvat ainakin siltä osin. Mutta vuoden päästä elämä palaa toivon mukaan, jos ei aivan entiselleen, niin ainakin normaalimmaksi. Silloin voimme kohdata toisemme kasvotusten ja toivottaa hyvää joulua kädestä pitäen. Toisaalta muutokset saavat tarkastelemaan asioita erilaisesta näkökulmasta ja sitä kautta voivat tuoda jotakin uutta omaan ajatteluumme ja tässä tapauksessa joulun viettoon. Kuten Kassu Halosen ja Vexi Salmen joululaulussa sanotaan: ”sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”. Uhka voi olla myös mahdollisuus. Nyt toivotan tämän kirjoituksen kautta valoisaa ja rauhallista joulua Sinulle!

ONNELLISEN ELÄMÄN SALAISUUS

Mikä on onnellisen elämän salaisuus?

ihmisen keskimääräinen elinikä on pidentynyt ja vauraustaso varsinkin länsimaissa on monilla kasvanut. Sitä kautta voisi ainakin kuvitella, että meillä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseämme, tehdä monenlaisia asioita, joista olemme haaveilleet, mutta tarkoittaako se samalla, että olemme tänä päivänä onnellisempia kuin entisaikojen ihmiset? Mistä onnellisuus muodostuu?

Jokaisella on toiveita ja unelmia, ne kannustavat, rohkaisevat ja viitoittavat tietämme. Selvää on kuitenkin, etteivät useimpien unelmat, ainakaan kaikki, koskaan toteudu. Kuinka merkittävää unelmien toteutuminen on onnellisuuden kannalta?  

Vuonna 2011 julkaistiin studio55.fi -sivustolla vuosia parantumattomasti sairaita hoitaneen sairaanhoitajan yhteenveto siitä, millaisia asioita ihmiset katuvat juuri ennen kuolemaansa. Ymmärtääkseni kyse oli amerikkalaisista henkilöistä. Viisi kohtaa nousee yli muiden:

1. Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat

Tämä on yleisin katumuksen aihe. Kun ihminen ymmärtää, että hänen elämänsä on lopuillaan, kaikki toteutumattomat unelmat nähdään hyvin selvästi. Useimmat potilaista eivät olleet toteuttaneet edes puolta haaveistaan, ja heidän täytyi kuolla tietäen, että kaikki oli heidän omista valinnoistaan kiinni.

On erittäin tärkeää yrittää kunnioittaa edes joitakin unelmistaan. Hetkellä, jolloin sairastut, on jo liian myöhäistä. Hyvin harva ymmärtää terveyden antamaa vapautta ennen kuin se menetetään

2. Olisinpa tehnyt vähemmän töitä

Joka ikinen miespotilas katui tätä – kaivattiin lasten nuoruutta ja puolison kumppanuutta. Naisetkin puhuivat asiasta, mutta eivät yhtä paljon, koska vanhemmassa sukupolvessa miehet vielä elättivät perheen. Kaikki surivat syvästi liian suuren osan elämästä kulumista työntekoon.

Kun yksinkertaistaa omaa elämäntyyliä ja tekee tietoisia valintoja, on mahdollista elää vähemmillä tuloilla kuin mitä kuvittelee tarvitsevansa. Näin raivaamalla elämään tilaa tulee onnellisemmaksi ja avoimemmaksi uusille mahdollisuuksille.

3. Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani

Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan säilyttääkseen rauhan tai välit muiden kanssa. Tämän seurauksena he tyytyivät elämässään keskinkertaisuuteen eivätkä ikinä tulleet siksi ihmiseksi, joksi heidän kykynsä olisivat riittäneet. Katkeruus ja mielipaha johtivat sairasteluun.

Emme voi hallita muiden reaktioita.Vaikka ihmiset hämmästyisivät sinussa tapahtunutta muutosta rehellisen puheen myötä, loppujen lopuksi on vain kaksi vaihtoehtoa: joko välit uudistuvat ja tervehtyvät, tai sitten pääset eroon epäterveellisestä ihmissuhteesta. Meni miten meni, sinä voitat.

4. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviin

Potilaat ymmärsivät usein ystävien merkityksen vasta sairauden viimeisillä viikoilla. Monet olivat olleet niin kiinni omassa elämässään, että tärkeiden ystävyyssuhteiden oli annettu luisua käsistä – katumus ajan ja vaivannäön puutteesta näiden suhteiden ylläpitämiseksi aiheutti syvää surua. Kuoleman lähestyessä kaikki ikävöivät ystäviään.

On hyvin tavallista "unohtaa" ystävyyssuhteet kiireisen elämäntyylin keskellä. Mutta kun joutuu kasvokkain lähestyvän kuoleman kanssa, aineellisten asioiden merkitys katoaa: ihmiset haluavat kyllä saada esimerkiksi raha-asiansa kuntoon, jos suinkin mahdollista, mutta omaisuudella tai asemalla ei ole enää todellista merkitystä.

Asiat halutaan kuntoon nimenomaan niiden ihmisten takia, joita rakastetaan. Yleensä potilaat tosin olivat liian sairaita tai väsyneitä huolehtimaan käytännön asioista. Viimeisinä viikkoina jäljellä jäävät ainoastaan rakkaus ja ystävyys.

5. Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi

Tätä kadutaan yllättävän usein. Monet eivät ymmärtäneet ennen kuin aivan lopussa, että onnellisuus on valinta, vaan he olivat juuttuneet vanhoihin kuvioihin ja tapoihin. Tuttuuden tarjoama "turva" oli pitänyt otteessaan tunteita ja jokapäiväistä elämää.

Muutoksen pelko saa ihmiset teeskentelemään toisille ja itselleen, että he ovat muka tyytyväisiä elämäänsä. Syvällä sisällään potilaat kuitenkin kaipasivat hassuttelua – sitä, että saa nauraa kunnolla.

Kuolinvuoteella et ajattele, mitä muut ajattelevat sinusta. Kun sinulla on vielä mahdollisuus hymyillä ja vapautua kaikesta turhasta, tartu siihen. Tämä on sinun elämäsi, ja elämä on valinta. Valitse tarkkaan, valitse viisaasti, valitse rehellisesti. Valitse onnellisuus.

—-

Maailma on muuttunut kovin paljon siitä, millainen se on ollut elämänsä loppusuoralla olevien tai jo ajasta ikuisuuteen siirtyneiden kohdalla. Ihmiset eivät ole samalla tavoin sidonnaisina sukupuoli- tai muihinkaan rooleihin. On enemmän vapautta toteuttaa itseään. Myös tunneilmaisu- ja vuorovaikutustaitojen merkitystä on korostettu. Silti ajattelen, että oman onnellisuutensa löytäminen ei onnistu kuin oman itsensä kautta. Se on sisäinen prosessi, ei ulkoisten mahdollisuuksien luoma rakennelma. Siihen ei ainakaan itselläni ole suoria ohjeita, jokaisen on käytävä ne keskustelut itsensä kanssa. 

Millainen merkitys on saavuttamillamme ja meitä ympäröivillä rakenteilla? Kuinka paljon työ tuo merkitystä ja kenties onnellisuutta elämään? Onko matkustelu ja uusien paikkojen näkeminen henkistä hyvinvointiasi lisäävää? Entä kokemuksellisuus ja elämyksellisyys, ovatko ne tyytyväisyyden ja onnellisuuden tae? Mikä merkitys on ihmissuhteilla? Onko kannattavaa pyrkiä luomaan ympärilleen mahdollisimman suuri ihmisverkosto tai keskittyä vain yhteen tai kahteen merkittävään suhteeseen? Missä määrin ihminen tarvitsee läheisyyttä toisilta ollakseen hyvinvoiva? Mikä merkitys on luonnolla mielenrauhan kannalta? Onko onnellisuus olotila, jossa hymy on valtaosan ajasta kasvoillamme, jossa huonot päivät ovat vähissä? Kuinka paljon siedämme häiriötekijöitä ja epäonnistumisia mahdollisen onnellisuuden kärsimättä? Ovatko odotuksemme elämästä kohtuuttoman korkealla, voisimmeko tyytyä vähempään? Onko elämämme liikaa tavoitteellisuuden säätelemää?

Pitkä lista erilaisia kysymyksiä. Uskon, että meillä jokaisella on olemassa niihin jo vastaukset. Ne tosin voivat poiketa paljon toisistaan. Asiat, jotka luovat pohjan sinun onnellisuudellesi, eivät välttämättä toimi omalla kohdallani. Omat geenimme, kasvuympäristömme ja kokemuksemme ovat muovanneet meistä ainutkertaisia, yksilöllisiä olentoja. Siksi myös tie onnellisuuteen on yksilöllinen. Omana kokemuksenani toteaisin kuitenkin, että pyri elämään tässä hetkessä, koska muuta sinulla ei ole. Asioiden lykkääminen hamaan tulevaisuuteen voi usein olla petollista, koska kukaan meistä ei tiedä edes huomisesta mitään. Etsi elämääsi merkityksellisiä asioita. Etsi onnea tähän päivään.