Elämme hyvin poikkeuksellista vuotta. Kukaan meistä ei ole kokenut vastaavaa. Rajoitettu arki. Ihmissuhteiden siirtyminen etäelämään. Yksinäisyys. Eristäytyminen. Ikävä.
Poikkeuksellinen aika näkyy myös tulevassa joulussa. Joulu on perinteisesti yhdessäolon aikaa, tunnelmallista rauhoittumista yhdessä. Aikaa, johon liittyy useimmilla paljon odotuksia ja toiveita riippumatta siitä, oletko yksin elävä vai tiiviiden perhe- ja sukulaissuhteiden ympäröimä. Toki joulun merkitys on monille koko ajan vähentynyt, se voi olla myös ahdistavaa aikaa.
Muistan omasta lapsuuden joulustani Utissa pari asiaa. Ensimmäinen liittyy siihen, kun jouluaattona tai aatonaattona menimme isän kanssa valtion metsään hakemaan itse joulukuusemme. Kahlasimme korkeassa hangessa ja pohdimme, mikä olisi meille sopiva puu. Isällä oli kirves ja saha mukana. Emme olleet luvattomilla asioilla, emme ainakaan isän mukaan. Työnantaja oli kuulemma antanut luvan kaataa puu metsästä. En silloin kokenut metsäreissua mitenkään erityisen houkuttelevana tai mieluisana muistona, mutta se kuitenkin kuului osana lapsuuden joulun viettoon.
Toinen muisto liittyy saunomiseen. En muista tarkempaa, miten jouluaaton saunominen erosi tavallisesta, mutta jotenkin se vain nousee muistoissa esiin. Sauna oli varuskunnan iso sauna, jossa meillä on vuoro kerran viikossa. Muistot usein muuttuvat ajan kuluessa ruusuisemmiksi ja voi olla, että niin on tässäkin käynyt. Jotenkin kuitenkin houkuttelee ajatus siitä, että vielä joskus pääsisi saunomaan samaan paikkaan. Niin kauan kuin sama rakennus on vielä olemassa.
Mikä omassa joulussasi on, jos sellaista vietät, tärkeintä? Sellaista, mitä odotat tai toivot? Se on varmasti yksilöllistä ja elämänolosuhteista riippuvaista. Lapsiperheessä ovat keskeisiä erilaiset asiat kuin pariskuntien tai yksin elävien kohdalla. Nuorille olennaista voivat olla toisenlaiset teemat kuin iäkkäille.
Itselleni joululaulut kuuluvat jouluun ja sen odotusaikaan. Tai oikeastaan laajemmin sanottuna joulumusiikki. Vanhojen mestareiden sävellykset tuovat joulun erilailla läsnäolevaksi kuin tämän päivän hittimusa, vaikka tehdäänhän nykyäänkin aika ajoin ihan hyvää musaa. Hilpeät tonttulaulut ovat sellaista musiikkia, jota en halua kuunnella lainkaan. Ne nostavat ärtymistason kovin korkealle. Joulu on itselleni mielenrauhan aikaa. Syvällistä läsnäoloa ja hiljentymistä. Silloin en kaipaa hilipata-musiikkia. Tosin sellaista kuuntelen harvoin muulloinkaan.
Jouluruokailu kuuluu myös olennaisena omaan joulunviettoomme, eritoten aattoon ja kahteen joulupäivään. Nykyään se riittää täyttämään jouluruokakiintiön. Ei tee mieli syödä porkkanalaatikkoa joka päivä viikon ajan. Joskus nuorempana se vielä onnistui ja kuului asiaan. Olen monesti kysellyt nuorilta, millainen ruoka kuuluu sinun perheesi joulupöytään? Huomioni on, että perinteiden kirjo on tänä päivänä laaja. Vanhojen suomalaisten perinneruokien tilalle tai lisäksi on tullut monenlaisia kansainvälisiä vivahteita niin lähinaapurimaista kuin paljon kauempaankin. No, meidän perheemme joulupöytään kuuluu kohtuullinen määrä joitakin perinnelaatikoita, silliä, rosollia ja kalaa. Joululimppu ehdottomasti. Erilaisia variaatioita ja kokeiluja tulee mukaan silloin tällöin. Käytännössä joulupöytä on tätä nykyä aika vaatimaton, mutta kuitenkin odotettu.
Useimpina jouluina olemme Even kanssa työtehtävien äärellä. Itselleni jouluyön messu on tärkeä joulutunnelman luoja. Silloin joulukirkko on täynnä. Kaunista musiikkia ja paljon tuttuja ihmisiä, valtaosa heistä hyvällä mielellä. Mikaelinkirkon jouluyön messun jälkeen olemme katselleet televisiosta Vatikaanin jouluyön messua. Samoja peruselementtejä siinäkin on, mittakaava on vain äärimmäisen paljon isompi ja näyttävämpi. On kuitenkin tunnelmallista seurata sitä, varsinkin kun olemme itse käyneet paikan päällä, emme tosin joulun aikaan.
Tänä jouluna, kun seurakuntien toiminta on epidemian vuoksi ajettu hyvin alas, suurin osa joulun tilaisuuksista menee sivu suun. Emme pääse viettämään jouluyön messuakaan. Perinteet siis muuttuvat ainakin siltä osin. Mutta vuoden päästä elämä palaa toivon mukaan, jos ei aivan entiselleen, niin ainakin normaalimmaksi. Silloin voimme kohdata toisemme kasvotusten ja toivottaa hyvää joulua kädestä pitäen. Toisaalta muutokset saavat tarkastelemaan asioita erilaisesta näkökulmasta ja sitä kautta voivat tuoda jotakin uutta omaan ajatteluumme ja tässä tapauksessa joulun viettoon. Kuten Kassu Halosen ja Vexi Salmen joululaulussa sanotaan: ”sydämeeni joulun teen ja mieleen hiljaiseen taas Jeesus-lapsi syntyy uudelleen”. Uhka voi olla myös mahdollisuus. Nyt toivotan tämän kirjoituksen kautta valoisaa ja rauhallista joulua Sinulle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti