Mikä on onnellisen elämän salaisuus?
ihmisen keskimääräinen elinikä on pidentynyt ja vauraustaso varsinkin länsimaissa on monilla kasvanut. Sitä kautta voisi ainakin kuvitella, että meillä on enemmän aikaa ja mahdollisuuksia toteuttaa itseämme, tehdä monenlaisia asioita, joista olemme haaveilleet, mutta tarkoittaako se samalla, että olemme tänä päivänä onnellisempia kuin entisaikojen ihmiset? Mistä onnellisuus muodostuu?
Jokaisella on toiveita ja unelmia, ne kannustavat, rohkaisevat ja viitoittavat tietämme. Selvää on kuitenkin, etteivät useimpien unelmat, ainakaan kaikki, koskaan toteudu. Kuinka merkittävää unelmien toteutuminen on onnellisuuden kannalta?
Vuonna 2011 julkaistiin studio55.fi -sivustolla vuosia parantumattomasti sairaita hoitaneen sairaanhoitajan yhteenveto siitä, millaisia asioita ihmiset katuvat juuri ennen kuolemaansa. Ymmärtääkseni kyse oli amerikkalaisista henkilöistä. Viisi kohtaa nousee yli muiden:
1. Olisinpa elänyt kuten itse halusin, en niin kuin muut odottivat
Tämä on yleisin katumuksen aihe. Kun ihminen ymmärtää, että hänen elämänsä on lopuillaan, kaikki toteutumattomat unelmat nähdään hyvin selvästi. Useimmat potilaista eivät olleet toteuttaneet edes puolta haaveistaan, ja heidän täytyi kuolla tietäen, että kaikki oli heidän omista valinnoistaan kiinni.
On erittäin tärkeää yrittää kunnioittaa edes joitakin unelmistaan. Hetkellä, jolloin sairastut, on jo liian myöhäistä. Hyvin harva ymmärtää terveyden antamaa vapautta ennen kuin se menetetään
2. Olisinpa tehnyt vähemmän töitä
Joka ikinen miespotilas katui tätä – kaivattiin lasten nuoruutta ja puolison kumppanuutta. Naisetkin puhuivat asiasta, mutta eivät yhtä paljon, koska vanhemmassa sukupolvessa miehet vielä elättivät perheen. Kaikki surivat syvästi liian suuren osan elämästä kulumista työntekoon.
Kun yksinkertaistaa omaa elämäntyyliä ja tekee tietoisia valintoja, on mahdollista elää vähemmillä tuloilla kuin mitä kuvittelee tarvitsevansa. Näin raivaamalla elämään tilaa tulee onnellisemmaksi ja avoimemmaksi uusille mahdollisuuksille.
3. Olisinpa uskaltanut ilmaista tunteitani
Monet olivat tukahduttaneet tunteitaan säilyttääkseen rauhan tai välit muiden kanssa. Tämän seurauksena he tyytyivät elämässään keskinkertaisuuteen eivätkä ikinä tulleet siksi ihmiseksi, joksi heidän kykynsä olisivat riittäneet. Katkeruus ja mielipaha johtivat sairasteluun.
Emme voi hallita muiden reaktioita.Vaikka ihmiset hämmästyisivät sinussa tapahtunutta muutosta rehellisen puheen myötä, loppujen lopuksi on vain kaksi vaihtoehtoa: joko välit uudistuvat ja tervehtyvät, tai sitten pääset eroon epäterveellisestä ihmissuhteesta. Meni miten meni, sinä voitat.
4. Olisinpa pitänyt yhteyttä ystäviin
Potilaat ymmärsivät usein ystävien merkityksen vasta sairauden viimeisillä viikoilla. Monet olivat olleet niin kiinni omassa elämässään, että tärkeiden ystävyyssuhteiden oli annettu luisua käsistä – katumus ajan ja vaivannäön puutteesta näiden suhteiden ylläpitämiseksi aiheutti syvää surua. Kuoleman lähestyessä kaikki ikävöivät ystäviään.
On hyvin tavallista "unohtaa" ystävyyssuhteet kiireisen elämäntyylin keskellä. Mutta kun joutuu kasvokkain lähestyvän kuoleman kanssa, aineellisten asioiden merkitys katoaa: ihmiset haluavat kyllä saada esimerkiksi raha-asiansa kuntoon, jos suinkin mahdollista, mutta omaisuudella tai asemalla ei ole enää todellista merkitystä.
Asiat halutaan kuntoon nimenomaan niiden ihmisten takia, joita rakastetaan. Yleensä potilaat tosin olivat liian sairaita tai väsyneitä huolehtimaan käytännön asioista. Viimeisinä viikkoina jäljellä jäävät ainoastaan rakkaus ja ystävyys.
5. Olisinpa antanut itseni olla onnellisempi
Tätä kadutaan yllättävän usein. Monet eivät ymmärtäneet ennen kuin aivan lopussa, että onnellisuus on valinta, vaan he olivat juuttuneet vanhoihin kuvioihin ja tapoihin. Tuttuuden tarjoama "turva" oli pitänyt otteessaan tunteita ja jokapäiväistä elämää.
Muutoksen pelko saa ihmiset teeskentelemään toisille ja itselleen, että he ovat muka tyytyväisiä elämäänsä. Syvällä sisällään potilaat kuitenkin kaipasivat hassuttelua – sitä, että saa nauraa kunnolla.
Kuolinvuoteella et ajattele, mitä muut ajattelevat sinusta. Kun sinulla on vielä mahdollisuus hymyillä ja vapautua kaikesta turhasta, tartu siihen. Tämä on sinun elämäsi, ja elämä on valinta. Valitse tarkkaan, valitse viisaasti, valitse rehellisesti. Valitse onnellisuus.
—-
Maailma on muuttunut kovin paljon siitä, millainen se on ollut elämänsä loppusuoralla olevien tai jo ajasta ikuisuuteen siirtyneiden kohdalla. Ihmiset eivät ole samalla tavoin sidonnaisina sukupuoli- tai muihinkaan rooleihin. On enemmän vapautta toteuttaa itseään. Myös tunneilmaisu- ja vuorovaikutustaitojen merkitystä on korostettu. Silti ajattelen, että oman onnellisuutensa löytäminen ei onnistu kuin oman itsensä kautta. Se on sisäinen prosessi, ei ulkoisten mahdollisuuksien luoma rakennelma. Siihen ei ainakaan itselläni ole suoria ohjeita, jokaisen on käytävä ne keskustelut itsensä kanssa.
Millainen merkitys on saavuttamillamme ja meitä ympäröivillä rakenteilla? Kuinka paljon työ tuo merkitystä ja kenties onnellisuutta elämään? Onko matkustelu ja uusien paikkojen näkeminen henkistä hyvinvointiasi lisäävää? Entä kokemuksellisuus ja elämyksellisyys, ovatko ne tyytyväisyyden ja onnellisuuden tae? Mikä merkitys on ihmissuhteilla? Onko kannattavaa pyrkiä luomaan ympärilleen mahdollisimman suuri ihmisverkosto tai keskittyä vain yhteen tai kahteen merkittävään suhteeseen? Missä määrin ihminen tarvitsee läheisyyttä toisilta ollakseen hyvinvoiva? Mikä merkitys on luonnolla mielenrauhan kannalta? Onko onnellisuus olotila, jossa hymy on valtaosan ajasta kasvoillamme, jossa huonot päivät ovat vähissä? Kuinka paljon siedämme häiriötekijöitä ja epäonnistumisia mahdollisen onnellisuuden kärsimättä? Ovatko odotuksemme elämästä kohtuuttoman korkealla, voisimmeko tyytyä vähempään? Onko elämämme liikaa tavoitteellisuuden säätelemää?
Pitkä lista erilaisia kysymyksiä. Uskon, että meillä jokaisella on olemassa niihin jo vastaukset. Ne tosin voivat poiketa paljon toisistaan. Asiat, jotka luovat pohjan sinun onnellisuudellesi, eivät välttämättä toimi omalla kohdallani. Omat geenimme, kasvuympäristömme ja kokemuksemme ovat muovanneet meistä ainutkertaisia, yksilöllisiä olentoja. Siksi myös tie onnellisuuteen on yksilöllinen. Omana kokemuksenani toteaisin kuitenkin, että pyri elämään tässä hetkessä, koska muuta sinulla ei ole. Asioiden lykkääminen hamaan tulevaisuuteen voi usein olla petollista, koska kukaan meistä ei tiedä edes huomisesta mitään. Etsi elämääsi merkityksellisiä asioita. Etsi onnea tähän päivään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti