MARADONA

Diego Armando Maradona. Jalkapallojumala.  Mies, jonka vihreän veran väki tulee muistamaan pitkään. 

Diegon kuolema 60-vuotiaana oli surullinen ja pysähdyttävä uutinen. Jumalan käsi jäi ikuisiksi ajoiksi monien mieliin. Tietty aikakausi on loppunut.

Maradona tuli ennen kaikkea tunnetuksi uskomattomista jalkapallotaidoistaan ja menestyksestään maailman suosituimmassa urheilulajissa. Paljon hänen kuuluisuudestaan johtui kuitenkin jalkapallon ulkopuolisista asioista, kuten huumeiden käytöstä ja verosotkuista. Niistä media nosti suuren kohun.

Vuonna 1986 olin aloittanut työni silloisessa Mellunkylän seurakunnassa. Seurasin kesällä Meksikossa pidettyjä jalkapallon maailmanmestaruuskisoja. Muistan hyvin puolivälieräottelun Argentiina vastaan Englanti, jonka Argentiina voitti 2-1 Maradonan tekemällä kiistanalaisella maalilla. Myöhemmät videokoosteet paljastivat Maradonan tehneen kyseisen maalin kädellään. Hän itse nimitti maaliaan Jumalan kädeksi. Se termi jäi elämään. Argentiina voitti lopulta maailmanmestaruuden. Loppuottelussa Maradonan tekemä voittomaali valittiin myöhemmin kansainvälisen jalkapalloliiton äänestyksessä vuosisadan maaliksi.

Katsoin muutama kuukausi sitten Maradonasta tehdyn dokumentin. Se valaisi ja täydensi kuvaa hänestä ihmisenä. Ennen kaikkea se sai oloni surulliseksi. Nuori, uskomattoman lahjakas argentiinalainen joutui liian nuorena keskelle turhan kovaa julkista pyöritystä. Hänen psyykensä ei niitä paineita ja kohtuuttomia odotuksia kestänyt. 

Poikkeuksellinen lahjakkuus yhdistettynä intohimoon. Intohimo jalkapalloa kohtaan oli Diegolle myös pakopaikka arjesta. Paikka, jossa ihmisenä rikkinäinen nuori mies pääsi loistamaan ja tekemään rakastamaansa asiaa. Maradonalla oli kuitenkin jo nuoresta kehittynyt päihdeaddiktio. Sen hän itsekin myöhemmin myönsi, todeten samalla, että ilman sitä hänen jalkapallouransa olisi jatkunut pidempään. 

Itse urheilin nuoruudessani aika monipuolisesti. Hiihto ja varsinkin yleisurheilu olivat ykköslajejani. Toki jalkapalloakin tuli pelattua paljon jo aivan pienestä pojasta alkaen. Utissa asuessani olin kymmenvuotiaana alueen nappulajalkapallojoukkueessa, jossa maalivahtina toimi Risto. E. J. Penttilä, myöhemmin tunnettu poliitikkona ja Nordic West Officen toimitusjohtajana. Pelasin myös  koulun liikuntatunneilla ja myöhemmin seurakunnan puulaakijalkapallojoukkueessa. Olin nopea, mutta aika kehnon tekniikan omaava. Jalkapalloa seurasin aktiivisesti televisiosta. Englannin liigan ottelut lauantaisin olivat kovin odotettuja ja maailmanmestaruuskisat nautinnon huippu.

Useat ihannoivat ja tavoittelevat kuuluisuutta. Kuuluisuuden varjopuolet harvoin tulevat todeksi ulkopuolisille. Legendan kuolema muistuttaa myös siitä, ettei kukaan, menestyksestään huolimatta, ole elämän realiteettien ulkopuolella. Joidenkin, kuten Maradonan, kohdalla muisto jää elämään pitkäksi aikaa maailmanlaajuisesti eritoten jalkapalloväen keskuudessa. Useimpien muiden meidän kohdalla muisto hiipuu nopeasti ja säilyy vain lähipiiriin keskuudessa. 

Vaikka oma muistini ei tänä päivänä ole enää kaikilta osin yhtä tarkka kuin nuorempana, niin toivottavasti se ei koskaan heikkene sille tasolle, etten muistaisi kuka Maradona oli.