Kiitollisuus

Tämä on muunnelma konfirmaatiossa pitämästäni puheesta. Tai se oli muunnelma tästä. No, ehkä molemmin päin. Samasta teemasta on kyse.

Maailma on muuttunut valtavasti viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana. Teknologia ja digitalisaatio tulevat ensimmäisenä mieleeni. Lapsuudessani ja nuoruudessani ei esimerkiksi ollut aavistustakaan siitä, että puhelimet voisivat olla langattomia ja mukana kannettavia. Kun haluttiin saada yhteys esim. johonkin kaveriin, soitettiin lankapuhelimeen kotiin ja toivottiin, että kaveri on paikalla. Usein ei ollut. Ehkä joku muu perheestä vastasi ja hänelle jätettiin viesti. Toinen asia, mistä ei ollut aavistustakaan, oli tietokoneet ja miten ne voisivat elämään vaikutttaa. Muistan vielä niinkin myöhäisen ajankohdan kuin vuoden 1991, jolloin ryhdyin kirjoittamaan työryhmän toimittajan roolissa saapaskoulutuksen opasta. Minulle tarjottiin mahdollisuutta käyttää tietokonetta, mutta se ei ollut silloin vielä tuttua, joten kirjoitin koko matskun kirjoituskoneella. Se tarkoitin sitä, että virheiden tullessa tai halutessani muuttaa jonkin kohden tai lisätä siihen jotakin, oli kirjoitettava ainakin koko luku uudestaan. Joskus paljon enemmänkin. Se tarkoitti ainakin kymmenien sivujen uudelleen kirjoittamista. Tänä päivänä asia hoituisi käden käänteessä Wordilla tai vastaavilla kirjoitusohjelmilla.

Kehitys on tuonut mukanaan uskon teknologian ja ihmisen älyn ylivoimaisuuteen. Kykenemme ratkaisemaan kaikki vastaan tulevat ongelmat. Ja näinhän on monien asioiden suhteen tapahtunut. Olemme löytäneet parannuskeinoja ennen tappavina pidettyihin sairauksiin. Olemme oppineet lentämään. Olemme käyneet kuussa ja suuntaamassa seuraavaksi kohti Marsia. Kehitykselle ei näytä olevan rajoja ja ehkä siksi pidämme helposti asioita itsestäänselvyyksinä. Terveys, työ, ihmiset ympärillämme jne. Pitää tapahtua jotakin, joka järkyttää illuusiotamme siitä, että olemme kuolemattomia tai että minulle tai läheisilleni ei voi sattua mitään vakavaa. Ja sehän ei ole totta. Vasta jonkin tapahduttua nousee ymmärrys siitä, ettei tässä elämässä juuri mikään asia ole itsestäänselvää. Niin paljon on meistä itsestämme riippumattomia ja ennakoimattomia tekijöitä. Se on jo suuri syy olla kiitollinen. Kiitollinen siitä hetkestä, jota elämme. Kiitollinen kaikesta siitä, mikä elämässäni on hyvin. Ja sellaisia asioita löytyy jokaisen elämästä lukemattomia. Aivan varmasti. Helposti sorrumme tarkastelemaan elämäämme sen kautta, että mitä siitä puuttuu. Se on loputon suo eikä yleensä johda mihinkään hyvään. Kyse on ennenkaikkea katsantokannasta, siitä millaisten silmälasien läpi elämääni tarkastelen. Onko lasini puolityhjä vai puoliksi täynnä? 

Ihminen voi pyrkiä eteenpäin, tehdä suunnitelmia, ja asettaa tavoitteita tulevaisuudelle. Ja niin on hyvä tehdä. Tavoitteiden ja suunnitelmien avulla voimme saavuttaa asioita, joita haluamme. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Emme voi elää tulevassa, emme myöskään menneessä, vaikka mennyt elääkin meissä. Olkaamme siis kiitollisia siitä, mitä meillä juuri tällä hetkellä on.

Monesti ajattelemme asioita itsestään selvyyksien- 

Kiitollisuus tekee elämästä merkityksellisempää, sillä se on väline hetkessä elämiseen ja läsnäolotaidon löytämiseen. Kun pysähtyy miettimään, mistä asioista on kiitollinen elämässään juuri nyt, ei vello menneissä murheissa tai anna ajatusten lipsua vain tulevaan.

Usko tai älä, kiitollisuutta on myös tutkittu 1990-luvulta lähtien. Sillä on todettu olevan vaikutusta niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Sen väitetään olevan avain onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. Kiitolliset ajatukset tuudittavat paremmin ja syvempään uneen. Yhden tutkimuksen mukaan ne, jotka kokivat kiitollisuuden tunteita ennen nukkumaanmenoa, nukahtivat nopeammin ja nukkuivat pitempään ja levollisemmin. Ja väitetään myös, että kiitollisuus voi jopa lisätä elinikää. No en tiedä, mutta olen vakuuttunut siitä, että elämänasenteella on olennainen merkitys onnellisuuden kokemukseen. Elämän arvostaminen ja myönteisten asioiden löytäminen siitä ovat avainasemassa.

Eläinrakas?

Muistikuvani mukaan olen pienenä pelännyt kaikenlaisia eläimiä, niin ötököitä kuin kaksijalkaisia tallustelijoita. Asuessamme Kouvolassa naapuritalossa oli rottweiler, joka oli pelottava ilmestys alueen lasten, ehkä aikuistenkin, mielestä. Kun potkimme palloa kavereiden kanssa, välillä harhapotkujen seurauksena pallo livahti naapurin puolelle. Pallon noutaminen vaati yleensä huolellista suunnittelua, koska koira oli lähes aina ulkona. Toki se oli kiinni pitkässä ketjussa, mutta emme olleet varmoja, kuinka pitkälle koira ulottuisi ketjun kanssa. Ja joka tapauksessa haukkuva ja vihaiselta mielestämme näyttävä koira oli kohti rynnätessään pelottava ilmestys.

Jo aikaisemmin lapsuuden perheeseemme Utissa hankittiin kissa, Saku -nimeltään. Myöhemmin myös muitakin, mutta eritoten Saku on jäänyt mieleeni. Se oli persoonallinen eläin, jonka onneton loppu jäi vaivaamaan mieltäni. Tein aiheen herättämistä tunteista laulun. Jos se kiinnøstaa, löytyy se seuraavan linkin takaa: https://youtu.be/lNc6-M6YuZ8

Myöhemmin vanhempamme tai käytännössä äiti, päättivät hankkia meille Yorkshire- rotuisen kääpiökoiran. Pienestä koostaan huolimatta se oli joka tapauksessa koira ja sitä kautta loin ensimmäisen koirasuhteeni. Pelko hälveni vähitellen.

Eläinten elämääni mukaan tulon myötä opin entistä enemmän arvostamaan elämää. Sitä, että jokaisen luontokappaleen elämä on arvokas, ei vain ihmisen.  Eläimet ovat kaikki persoonia, riippumatta siitä, onko kyseessä lemmikkieläin, ns. tuotantoeläin tai villieläin. Niiden ainutkertaisella elämällä on suuri arvo, yhtälailla kuin ihmisen elämällä. Erityinen arvo ja merkitys on toki oman perheen eläimillä, jotka ovat rakkaita perheenjäseniä.

Neljännesvuosisata sitten luovuin lihansyönnistä. Sen taustalla oli kaksi syytä. Toinen on eettinen ja toinen terveydellinen. Eettinen puoli pohjautuu siihen, että ajatukseni elämän arvokkuudesta olisi kovin teennäinen, jos hyväksyisin elävän olennon tappamisen sen vuoksi, että voisin syödä sen. Terveydellisen perusteen taustalla on sukurasitteet sydän- ja verisuonitautien osalta.  

Vaikka aluksi pohdin, että onko muutos itselleni liian vaikea, mitään ongelmia tai suuria haasteita ei ole missään vaiheessa ilmennyt. Ainoa myönnytys, joka ajoittain painaa mieltäni, on se, että edelleen syön kalaa. Itselleni olen sen perustellut sillä, että olisi haastavaa sisällyttää ravintoon riittävästi tärkeitä rasvoja yms. ilman kalan syömistä.

Nykypäivänä on onneksi kovin vaivatonta olla lihattoman ruoan ystävä. Tarjonta kaupoissa on riittävän runsasta.

Paljon on viime aikoina puhuttu lihansyönnin yhteydestä ilmastonmuutokseen. WWF:n mukaan ruoka aiheuttaa noin viidesosan ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä – yhtä paljon kuin liikenne. Maatalousmaasta vähintään 70 prosenttia käytetään lihan ja muun eläinperäisen ruoan tuotantoon. Eläinperäisillä tuotteilla on suuri hiilijalanjälki eli niiden tuotannosta aiheutuu paljon ilmastoa rasittavia kasvihuonekaasuja. Kaiken ruoantuotannon ilmastovaikutuksista valtaosa syntyy alkutuotannosta, eli rehun tuotannosta pelloilla ja eläinten kasvatuksesta.

Maataloudella on vaikutuksensa myös maailmanlaajuisesti niukkoihin vesivaroihin. Maatalous, eläintuotanto etunenässä, kuluttaa peräti 70 prosenttia kaikesta ihmisen käyttöön ottamasta vedestä. Myös me suomalaiset käytämme ulkomaisia vesivaroja, sillä noin puolet Suomen vesijalanjäljestä syntyy ulkomailla.

Ruoantuotannon ympäristövaikutukset eivät rajoitu ilmastoon tai vesivaroihin. Suurimpia luonnon monimuotoisuuden uhkia on luonnon elinympäristöjen häviäminen, joka johtuu usein maataloudesta. Lisääntynyt lihan kulutus vaikuttaa siihen, miten maata käytetään: esimerkiksi Amazonin sademetsässä lihakarjan laidunmaiden ja rehun viljelymaan leviäminen ovat merkittäviä syitä metsien häviämiseen.

Edellä mainitut WWF:n näkemykset eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet millään tavoin omaan päätökseeni luopua lihansyönnistä. Eritoten koska silloin, kun siirryin kala- ja kasvisruokaan, ei ilmastonmuutoksesta puhuttu juuri lainkaan. Toki näin jälkikäteen tietoisuus valinnan positiivisista vaikutuksista on vahvistanut päätökseni oikeutusta.