Eläinrakas?

Muistikuvani mukaan olen pienenä pelännyt kaikenlaisia eläimiä, niin ötököitä kuin kaksijalkaisia tallustelijoita. Asuessamme Kouvolassa naapuritalossa oli rottweiler, joka oli pelottava ilmestys alueen lasten, ehkä aikuistenkin, mielestä. Kun potkimme palloa kavereiden kanssa, välillä harhapotkujen seurauksena pallo livahti naapurin puolelle. Pallon noutaminen vaati yleensä huolellista suunnittelua, koska koira oli lähes aina ulkona. Toki se oli kiinni pitkässä ketjussa, mutta emme olleet varmoja, kuinka pitkälle koira ulottuisi ketjun kanssa. Ja joka tapauksessa haukkuva ja vihaiselta mielestämme näyttävä koira oli kohti rynnätessään pelottava ilmestys.

Jo aikaisemmin lapsuuden perheeseemme Utissa hankittiin kissa, Saku -nimeltään. Myöhemmin myös muitakin, mutta eritoten Saku on jäänyt mieleeni. Se oli persoonallinen eläin, jonka onneton loppu jäi vaivaamaan mieltäni. Tein aiheen herättämistä tunteista laulun. Jos se kiinnøstaa, löytyy se seuraavan linkin takaa: https://youtu.be/lNc6-M6YuZ8

Myöhemmin vanhempamme tai käytännössä äiti, päättivät hankkia meille Yorkshire- rotuisen kääpiökoiran. Pienestä koostaan huolimatta se oli joka tapauksessa koira ja sitä kautta loin ensimmäisen koirasuhteeni. Pelko hälveni vähitellen.

Eläinten elämääni mukaan tulon myötä opin entistä enemmän arvostamaan elämää. Sitä, että jokaisen luontokappaleen elämä on arvokas, ei vain ihmisen.  Eläimet ovat kaikki persoonia, riippumatta siitä, onko kyseessä lemmikkieläin, ns. tuotantoeläin tai villieläin. Niiden ainutkertaisella elämällä on suuri arvo, yhtälailla kuin ihmisen elämällä. Erityinen arvo ja merkitys on toki oman perheen eläimillä, jotka ovat rakkaita perheenjäseniä.

Neljännesvuosisata sitten luovuin lihansyönnistä. Sen taustalla oli kaksi syytä. Toinen on eettinen ja toinen terveydellinen. Eettinen puoli pohjautuu siihen, että ajatukseni elämän arvokkuudesta olisi kovin teennäinen, jos hyväksyisin elävän olennon tappamisen sen vuoksi, että voisin syödä sen. Terveydellisen perusteen taustalla on sukurasitteet sydän- ja verisuonitautien osalta.  

Vaikka aluksi pohdin, että onko muutos itselleni liian vaikea, mitään ongelmia tai suuria haasteita ei ole missään vaiheessa ilmennyt. Ainoa myönnytys, joka ajoittain painaa mieltäni, on se, että edelleen syön kalaa. Itselleni olen sen perustellut sillä, että olisi haastavaa sisällyttää ravintoon riittävästi tärkeitä rasvoja yms. ilman kalan syömistä.

Nykypäivänä on onneksi kovin vaivatonta olla lihattoman ruoan ystävä. Tarjonta kaupoissa on riittävän runsasta.

Paljon on viime aikoina puhuttu lihansyönnin yhteydestä ilmastonmuutokseen. WWF:n mukaan ruoka aiheuttaa noin viidesosan ilmastonmuutosta kiihdyttävistä päästöistä – yhtä paljon kuin liikenne. Maatalousmaasta vähintään 70 prosenttia käytetään lihan ja muun eläinperäisen ruoan tuotantoon. Eläinperäisillä tuotteilla on suuri hiilijalanjälki eli niiden tuotannosta aiheutuu paljon ilmastoa rasittavia kasvihuonekaasuja. Kaiken ruoantuotannon ilmastovaikutuksista valtaosa syntyy alkutuotannosta, eli rehun tuotannosta pelloilla ja eläinten kasvatuksesta.

Maataloudella on vaikutuksensa myös maailmanlaajuisesti niukkoihin vesivaroihin. Maatalous, eläintuotanto etunenässä, kuluttaa peräti 70 prosenttia kaikesta ihmisen käyttöön ottamasta vedestä. Myös me suomalaiset käytämme ulkomaisia vesivaroja, sillä noin puolet Suomen vesijalanjäljestä syntyy ulkomailla.

Ruoantuotannon ympäristövaikutukset eivät rajoitu ilmastoon tai vesivaroihin. Suurimpia luonnon monimuotoisuuden uhkia on luonnon elinympäristöjen häviäminen, joka johtuu usein maataloudesta. Lisääntynyt lihan kulutus vaikuttaa siihen, miten maata käytetään: esimerkiksi Amazonin sademetsässä lihakarjan laidunmaiden ja rehun viljelymaan leviäminen ovat merkittäviä syitä metsien häviämiseen.

Edellä mainitut WWF:n näkemykset eivät kuitenkaan ole vaikuttaneet millään tavoin omaan päätökseeni luopua lihansyönnistä. Eritoten koska silloin, kun siirryin kala- ja kasvisruokaan, ei ilmastonmuutoksesta puhuttu juuri lainkaan. Toki näin jälkikäteen tietoisuus valinnan positiivisista vaikutuksista on vahvistanut päätökseni oikeutusta.