lauantai 6. heinäkuuta 2019

Millainen on hyvä rippikoulu?

Muistan vielä hyvin oman rippikouluni vuonna 1974. Toki paljon yksityiskohtia on siitä unohtunut, mutta monia on vielä tallella. Osa on vain lyhyitä muistikuvia. Vahvimpana on kuitenkin kokonaisuus, se muistijälki ja tunnekokemus, joka vieläkin elää mielessäni.

Muistikuvissa on paljon hyvää, mutta valitettavasti päällimmäisenä on kuitenkin ajatus siitä, etteivät rippikoulusta vastanneet joko ymmärtäneet, kuinka herkässä iässä ja elämänvaiheessa 15-vuotias nuori on tai sitten toinen, huonompi vaihtoehto on se, että nuorten tunne-elämän kehittymättömyyttä tietoisesti hyväksikäytettiin.

Samanlainen linja jatkui myös seurakunnan nuorisotyön puolella rippikoulun jälkeen. Oli vaikeaa, ellei jopa mahdotonta, olla oma itsensä ja kokea silti tulevansa hyväksytyksi. Nuorille asetettiin tietty muotti, johon tuli sopeutua. Tiedän kyllä, että oli paljon nuoria, jotka eivät kokeneet samalla tavoin kuin minä, vaan enemmänkin ajattelivat, että vihdoinkin ovat löytäneet oman paikkansa.

Koin uskoon tulemisen nuorena ja se oli yksi vahvimpia, ellei vahvin tunnekokemus, mitä elämässäni on ollut. Se hyväksytyksi ja rakastetuksi tulemisen kokemus oli ainutkertaista ja ennenkaikkea juuri sitä, mitä olin koko siihenastisen elämäni aikana kaivannut. Kotimatkalla seurakuntakeskuksesta jalkani tuskin koskettivat maata, niin onnellinen olin.

Elämä toki tasaantui eikä se ollut juurikaan ruusuilla tanssimista. Monenlaisia hankaluuksia, usein itse aiheutettuja, tuli vastaan. Jossain vaiheessa asiat alkoivat kuitenkin mennä parempaan suuntaan. Merkittävä vaihe oli se, kun pääsin Helsinkiin opiskelemaan.

Opiskeluaikana oli mahdollista ja oikeastaan välttämätöntä prosessoida omaa nuoruuttaan ja siihen astisia kokemuksiaan elämästä. Muistot nuoruuden seurakunnasta ja eritoten rippikoulusta nousivat usein mieleen. Jossain vaiheessa päätin, että jos joskus eteeni tulee sellainen elämänvaihe tai työ, että pääsen osallistumaan rippikoulujen pitämiseen, haluan pitää huolta siitä, että siellä voi jokainen kokea olevansa hyväksytty omana persoonanaan ja että siellä ilmapiiri on turvallinen.

Siitä olen pyrkinyt pitämään kiinni. Alkuvuosina tein varmasti kokemattomuuttani ja ymmärtämättömyyttäni monenlaisia virheitä. En varmasti onnistunut tekemään rippikouluista kaikille onnistuneita kokemuksia. Vuosien myötä uskon kehittyneeni siinäkin asiassa ja osaan paremmin suunnitella ja toteuttaa rippikoulun nuorten ehdoilla.

Entisaikaan rippikoulun tavoitteet ovat usein painottuneet tiedolliseen osaamiseen. Tänä päivänä asiat ovat onneksi muuttuneet parempaan suuntaan. Nuori on keskiössä ja se, että nuoren olisi hyvä olla rippikoulussa, on ykkösprioriteetti. Olosuhteet ja ilmapiiri pyritään rakentamaan sitä silmällä pitäen. Meillä Mikaelissa rippikoululaiset haastatellaan ohjaajien toimesta rippikoulun alkuvaiheessa. Vanhempainvartit ja usein myös vanhempainillat ovat luonteva osa rippikoulua. Oppitunnit, pienryhmätyöskentelyt ja koko rippikoulu kaikkine osa-alueineen suunnitellaan huolella. Ajatuksella toteutettu laadukas isoskoulutus on tärkeä osa kokonaisuutta.

Itselleni tärkein ja paras palaute onnistuneesta rippikoulusta tulee siinä, kun nuori tulee jälkikäteen kertomaan, kuinka ensimmäistä kertaa elämässään hän on kokenut kuuluneensa joukkoon tasavertaisena ja arvokkaana ryhmän jäsenenä. Ja moni on kertonut siitä, että vuosiin hänellä ei ole ollut sellaista kokemusta, ettei häntä olisi kiusattu. Rippikoulu on auttanut aukaisemaan uuden sivun elämässä. Hienompaa palautetta tuskin voisi olla.





Ei kommentteja:

Lähetä kommentti