Kiitollisuus

Tämä on muunnelma konfirmaatiossa pitämästäni puheesta. Tai se oli muunnelma tästä. No, ehkä molemmin päin. Samasta teemasta on kyse.

Maailma on muuttunut valtavasti viimeisten muutaman vuosikymmenen aikana. Teknologia ja digitalisaatio tulevat ensimmäisenä mieleeni. Lapsuudessani ja nuoruudessani ei esimerkiksi ollut aavistustakaan siitä, että puhelimet voisivat olla langattomia ja mukana kannettavia. Kun haluttiin saada yhteys esim. johonkin kaveriin, soitettiin lankapuhelimeen kotiin ja toivottiin, että kaveri on paikalla. Usein ei ollut. Ehkä joku muu perheestä vastasi ja hänelle jätettiin viesti. Toinen asia, mistä ei ollut aavistustakaan, oli tietokoneet ja miten ne voisivat elämään vaikutttaa. Muistan vielä niinkin myöhäisen ajankohdan kuin vuoden 1991, jolloin ryhdyin kirjoittamaan työryhmän toimittajan roolissa saapaskoulutuksen opasta. Minulle tarjottiin mahdollisuutta käyttää tietokonetta, mutta se ei ollut silloin vielä tuttua, joten kirjoitin koko matskun kirjoituskoneella. Se tarkoitin sitä, että virheiden tullessa tai halutessani muuttaa jonkin kohden tai lisätä siihen jotakin, oli kirjoitettava ainakin koko luku uudestaan. Joskus paljon enemmänkin. Se tarkoitti ainakin kymmenien sivujen uudelleen kirjoittamista. Tänä päivänä asia hoituisi käden käänteessä Wordilla tai vastaavilla kirjoitusohjelmilla.

Kehitys on tuonut mukanaan uskon teknologian ja ihmisen älyn ylivoimaisuuteen. Kykenemme ratkaisemaan kaikki vastaan tulevat ongelmat. Ja näinhän on monien asioiden suhteen tapahtunut. Olemme löytäneet parannuskeinoja ennen tappavina pidettyihin sairauksiin. Olemme oppineet lentämään. Olemme käyneet kuussa ja suuntaamassa seuraavaksi kohti Marsia. Kehitykselle ei näytä olevan rajoja ja ehkä siksi pidämme helposti asioita itsestäänselvyyksinä. Terveys, työ, ihmiset ympärillämme jne. Pitää tapahtua jotakin, joka järkyttää illuusiotamme siitä, että olemme kuolemattomia tai että minulle tai läheisilleni ei voi sattua mitään vakavaa. Ja sehän ei ole totta. Vasta jonkin tapahduttua nousee ymmärrys siitä, ettei tässä elämässä juuri mikään asia ole itsestäänselvää. Niin paljon on meistä itsestämme riippumattomia ja ennakoimattomia tekijöitä. Se on jo suuri syy olla kiitollinen. Kiitollinen siitä hetkestä, jota elämme. Kiitollinen kaikesta siitä, mikä elämässäni on hyvin. Ja sellaisia asioita löytyy jokaisen elämästä lukemattomia. Aivan varmasti. Helposti sorrumme tarkastelemaan elämäämme sen kautta, että mitä siitä puuttuu. Se on loputon suo eikä yleensä johda mihinkään hyvään. Kyse on ennenkaikkea katsantokannasta, siitä millaisten silmälasien läpi elämääni tarkastelen. Onko lasini puolityhjä vai puoliksi täynnä? 

Ihminen voi pyrkiä eteenpäin, tehdä suunnitelmia, ja asettaa tavoitteita tulevaisuudelle. Ja niin on hyvä tehdä. Tavoitteiden ja suunnitelmien avulla voimme saavuttaa asioita, joita haluamme. Elämä on kuitenkin tässä ja nyt. Emme voi elää tulevassa, emme myöskään menneessä, vaikka mennyt elääkin meissä. Olkaamme siis kiitollisia siitä, mitä meillä juuri tällä hetkellä on.

Monesti ajattelemme asioita itsestään selvyyksien- 

Kiitollisuus tekee elämästä merkityksellisempää, sillä se on väline hetkessä elämiseen ja läsnäolotaidon löytämiseen. Kun pysähtyy miettimään, mistä asioista on kiitollinen elämässään juuri nyt, ei vello menneissä murheissa tai anna ajatusten lipsua vain tulevaan.

Usko tai älä, kiitollisuutta on myös tutkittu 1990-luvulta lähtien. Sillä on todettu olevan vaikutusta niin psyykkiseen, fyysiseen kuin sosiaaliseenkin hyvinvointiin. Sen väitetään olevan avain onnellisuuteen ja tyytyväisyyteen. Kiitolliset ajatukset tuudittavat paremmin ja syvempään uneen. Yhden tutkimuksen mukaan ne, jotka kokivat kiitollisuuden tunteita ennen nukkumaanmenoa, nukahtivat nopeammin ja nukkuivat pitempään ja levollisemmin. Ja väitetään myös, että kiitollisuus voi jopa lisätä elinikää. No en tiedä, mutta olen vakuuttunut siitä, että elämänasenteella on olennainen merkitys onnellisuuden kokemukseen. Elämän arvostaminen ja myönteisten asioiden löytäminen siitä ovat avainasemassa.