"Tämä saunan ja löylyn kaipuu, sen alle muut kujjeet taipuu."

Yllä oleva otsikko on enonkoskelainen sanonta. Sauna on niin olennainen osa suomalaista kulttuuria, että olisi vaikea kuvitella, millaista elämämme olisi ilman sitä. Tänä päivänä saunassa ei enää synnytetä (tietääkseni) eikä se ole ensisijainen terveydenhuoltopaikka, ei ainakaan fyysisen terveyden. Saunomisen merkitys on ennen kaikkea rentouttava ja terapeuttinen. Toki fyysisiäkin vaikutuksia sillä on ihan jo tutkimusten mukaan.

Saunominen on siis terveellistä, toki kohtuudella nautittuna. Itä-Suomen yliopiston tutkimuksen mukaan runsas saunominen voi pienentää dementiaan sairastumisen riskiä. Lisäksi saunominen on tutkimusten mukaan yhteydessä sikeämpään uneen, harvempiin flunssiin, vähäisempään masennukseen sekä jopa pidempään elinikään.

Kovin harvoin olemme vaimon kanssa viettäneet juhannusta kaupungin ulkopuolella. Yleisempää on ollut urbaani viikonloppu kotona. Juhannukseen kuuluu toki saunominen ja onneksi se on mahdollista kaupungissakin, ihan kotioloissa. Vaikka näin kesäaikaan saunamme ei ole kovin ahkerassa käytössä, juhannukseen se kuitenkin kuuluu. Juhannusaattona menimme saunaan ja tapahtui sama ilmiö, joka melkein joka kerta tapahtuu itselleni saunassa. Ja aina olen yhtä hämmästynyt. Eve oli lisännyt löylyveteen jotain tuoksua, liekö ollut koivun. Samassa hetkessä, kun löylyn tuoksu ehti sieraimiin asti, ilmestyi pääkoppani elokuvateatteriin filmi siitä, kun alle kymmenen vuotiaana saunon vanhempien kanssa Utin varuskunta-alueen henkilöstön isossa saunassa. Se elokuva on kovin todellinen ja toisin kuin tämän päivän moderneissa elokuvateattereissa, siihen sisältyy myös tuoksuja, kuten koivuvihta ja saunamakkara. 50 vuotta on yhdessä silmänräpäyksessä pois pyyhitty. Ihmeellistä.

Se kertoo siitä, kuinka hajuaisti aukaisee muistojen kanavan aivoissa. Sitä on sattunut itselläni myös muissa yhteyksissä kuin saunomisessa. Toisekseen se paljastaa myös sen, että kaikki eletty elämä ja koetut asiat eivät ole kadonneet mihinkään. Ne ovat läsnä yhä muistoissamme, vaikka emme sitä edes tiedostaisi. Ne myös vaikuttavat tähän hetkeen ja tuleviin valintoihimme. Nuorena ajattelin, että kun lapsuus ja nuoruus jäävät taakse, ihminen siirtyy tyystin toiseen elämänvaiheeseen, joka on erillinen aikaisemmasta. Ei pidä paikkaansa.

Vielä siitä hajuaistista. Vaikka yleisesti on väitetty, että ihmisen hajuaisti on huomattavasti heikompi kuin esim. koiran, viimeaikaiset tutkimukset kumoavat sen. Ainakin eurotieteilijä John McGann, joka on tutkinut ihmisen hajuaistia 14 vuotta, väittää niin. ”Fakta on, että ihmisen hajuaisti on yhtä tarkka kuin muilla nisäkkäillä. Pystymme erottamaan poikkeuksellisen määrän hajuja, joitain jopa paremmin kuin jyrsijät ja koirat, ja hajuaisti vaikuttaa käytökseemme ja tunteisiimme”. Kovin vaikealta näin koiran omistajana tuntuu tuo väite hyväksyä.

En väitä, että sauna olisi kaikille se elämän eliksiiri ja ihmeiden tekijä. Jollekin se voi olla jokin muu asia. Joillekin luonnon yhteys on niin merkittävä kokemus, että se antaa opettaa elämään sopusoinnussa maailman kanssa, kertoen ihmisen ja luonnon yhteydestä ja antaen mittasuhteet ihmisen elämälle. Tärkeintä lienee, että jokaisella olisi mahdollisuus kokea sellaisia ajattomuuden hetkiä, jotka irrottavat arjesta tai nostavat sen yläpuolelle, antavat kokemuksen jostain suuremmasta kokonaisuudesta.