28.5. lauantai
klo 19 Tuntemukset Turun satamassa: On siinä viereisessä bilikassa leikkikalua, jos jonkinlaista. On VISA-korttia ja muuta sälää. NMT:kin löytyy. Takapenkki pursuaa leikkikaivurista Uncle Joe -nukkeen asti. Kasan kruunaa alumiinikattila. Naurukin maittaa noille kahdelle tummahipiäiselle kauppamiehelle. Eli ei tässä sen kummempia tuntemuksia tähän hätään.
Retkueen jäsen Itikka soittelee ajankuluksi kitaraa ja kuuntelee retkueen tyttöjäsenten erittäin fiksuja juttuja. Laiva oli myöhässä ja aurinkokin paistaa, nukkumaan mennään heti kun hyttiin päästään…
29.5. sunnuntai
Jossain Ruotsissa tien päällä (Svea-mamman sylissä sanoi Puppe). Trivial Pursuit ilmaantui seuraamme 100 FMK halvemmalla kuin Suomesta ostettuna. ja nyt me kaikki tiedämme, että neljä Tarzan-näyttelijää on ollut uinnin olympiavoittajana. Jee jee! Ruotsin suoralla tiellä ei näytä liikkuvan muuta kuin Porscheja, mutta me emme anna sen häiritä matkantekoamme.
10:20 Ruotsin aikaa soi matkustamossa John Lennonin Imagine kauniisti ujeltaen, Teija laulaa sooloa, samoin kaikki muut. Itikka laulaa soolokitaraa. Aurinko paistaa silloin tällöin. Että näin loogisesti täällä ajatellaan.
14:40 Syötiin papumunakasta, se oli maittavaa, juu ei.
17:15 Juu-u, Tanskan maalla ollaan ja voi tokkiinsa, tääll’hä myö voitais olla vaikka loppuvuos. Kaikesta huomaa ihan heti, että tanskalaiset ovat niin hyviä, mukavia, lämpimiä, fiksuja, tervehenkisiä ja huumorintajuisia ihmisiä, aurinkoisia kerta kaikkiaan.
Regula oli sen tervahöyryn nimi, jolla suoritimme toisen merenylitysmatkan, mutta makkaratta jäimme. Sitä paitsi laivalla Toblerone valkoinen) maksoi vain 9 kr.
30.5. maanantai
19:21 Kyllä matkailu avartaa…Tanskasta olemme nyt oppineet sen, että täällä sataa öisin ja juuri silloin, kun ei tarvitsisi. Kukaan ei ole vielä saanut keuhkokuumetta, vesipöhöä tai vesikauhua. Kööpenhamina oli oikein kiva paikka, ja Kassun oikotiet tutustuttivat meidät perinpohjaisesti Tivoliin, tai sen eri sisäänkäynteihin. Kristiania oli jee-jee, opas oli kiva setä, joka väitti, ettei osaa englantia ja puhui sitä sitten sujuvasti seuraavat kaksi tuntia. Kristianian suomalaisiin törmäsimme heti kättelyssä, Ramin kojusta ostivat retkueen kuusi jäsentä aidon Hash-piippupaidan ihan kannatuksen vuoksi. Jee-jee. Nyt ollaan Maribon teltta-alueella, ruokajoukko on suorittamassa tehtäväänsä ja teltatkin on jo pystyssä, että eipä muuta kuin morjens!
Meren äärellä käy raikas tuuli…
Jotkut nukkuvat Saapas-autossa (Teija, Eve, - toistaiseksi ainakin). Puppe ja Sanna loihtivat gourmet-ateriaa makkarasta! Itikka on taas jossain. Kello on ½ 8.
31.5. tiistai
9:01 Tankki on melkein täynnä, mut ei se mitään. Yö oli pikkaisen lämpimämpi kuin viime yönä. Jälleen kerran ruoka oli hyvää ja sitä oli riittävästi (mut mulle ei riittänyt puuroa riittävästi). Nyt ollaan menossa kohti Saksaa, jee jee, joku mu saa jatkaa…
Mulla on kylmä, kuten tavallista. Kolme pitkähihaista ja huivi, ja silti sormet ja varpaat jäässä. Mä ehdotan kyllä vielä jossain vaiheessa siirtymistä päiväntasaajan paremmalle puolelle. Se vasta olisi poikaa!!! Jee-jee. Nyt ollaan Saksan ja Tanskan rajalla Tanskan puolella ja tietty pyydetään leima, mutta tuhma setä ei anna. Se niistä iloisista tanskalaisista.
10:35 Almost Saksassa. Tepi eksy, mut ei sit eksynytkään. Juhan munat löyty (onneks) Ryyniksen kassista. Piilokamera kuvaa minkä kerkee, sekopäistä tekstiä. End.
10:43 Lautassa. Kohta tullaan Saksaan. Suuri kysymys, saadaanko leima passiin, kohta tiedetään. Vastaus ”ei saatu”, voi faan.
Alles Finnish? (kaikki loppu). Keine Ahnung! Ende.
Toistaiseksi Saksassa kaikki hyvin. Alles gut. Bitter Grape (Tuborg) kiertää ja takapenkki irvistää. On kivan raikas maku, jee jee. Slut.
13:35 Nyt on koettu Saksa paana. Eri ollut hullumpi, ja olut ja viini maistuu hyvältä.
Olemme ruokatauolla, kokkeina Itikka ja Mari, ”sen Hevin sisko”. Odotettavissa mielenkiintoinen kulinaristinen nautinto!
14:45 Blondi meni lääkäriin ja sai kuulla olevansa raskaana, jolloin kysyi lääkäriltä: ”Oletko varma, että se on minun?”
Blondivitsit raikuvat ja kokit edelleen kokkaavat, vielä kuulemma 10 minuuttia. No, hätäkös tässä, Bergen-Belsen menee kiinni vasta kuudelta ja matkaa on enää 25 km. Puu on täynnä ötököitä ja niin on vissiin meidän ruokakin…
15:28 Nyt on taas syöty ja kyl oli hyvä (taas). Nyt kohdistamme nokan keskitysleiriä päin.
18:28 Celle on käpykylä, se menee 18:00 kiinni. Fy fan. Pois täältä ja nopeasti.
21:15 Me ollaan nyt hyvää vauhtia suunnistamassa mahdollisimman kauas Saksan Reichin alueelta, tosin vielä ollaan alueen sisäpuolella ja täällä ilmeisesti tullaan vielä yöpymäänkin. Hannover päätettiin skipata, kun ei kukaan ees tiennyt, mitä katsomisen arvoista siellä on. Trivialin kysymykset osataan kohta jo ulkoa, joten sumennamme muistia tai siis Ryynis, Puppe, Itikka ja Mari sumentavat muistiaan nauttimalla tanskalaista juomaa. Kassu ajaa ja me muut vaan odotellaan, koska päästään leirintäalueelle, ja Mari ja Itikka pääsevät tiskaamaan pohjaan palaneita rusettimakarooneja. Mä en kyllä voi uskoa, että Saksa olisi näin tampio maa, me varmaan osuttiin väärään paikkaan (Celle) väärään aikaan (15 vaille 6). Pakkohan täältä on jotain löytyä oikein kunnon saksalaista gemütlichkeitia. Jee jee. Mikko Kivinen laulaa samppanjan ostamisesta ja käymättömyydestä ja täällä haisee kalja sekä hikiset sukat, kenen? Schaiße! Löydettiin just yksi leirintäalue klo 21:50, mutta officen sisältä vanha ukko vaan huusi, että ”mitä oikein haluatte, tämä on suljettu!” Että se siitä saksalaisesta vieraanvaraisuudesta. Nyt ollaan taas menossa etsimään uutta yöpymispaikkaa, voipi olla, että nukutaan autossa kaikki ensi yönä. Jee jee.
1.6. keskiviikko
05:50 Rakas päiväkirja. Pakomatkamme Saksan matkailuhelvetistä sai menestyksekkään, mutta traagisen lopun: selviydyimme Hollannin puolelle viime yönä noin 15 vaille 12, sen jälkeen, kun olimme löytäneet noin 200 leirintäaluetta suljettuina ja ilman yövahtia. Rajan tällä puolen löysimme heti bensa-aseman (Texaco), joka oli auki 24 h vrk, ja saatuamme hiukopalaa, teimme niin radikaalin liikkeen, että ajoimme n. 100 metriä eteenpäin ja parkkeerasimme samaisen huoltoaseman lepopaikalle, jossa vietimme mukavan, mutta kostean yön nukkuen kotoisasti kaikki takapenkillä, paitsi kuski ja kartanlukija olivat edessä. Nyt on sitten muutkin nukkuneet autossa kuin Eve ja Teija. Heräsimme noin 20 minuuttia sitten ja nyt olemme matkalla etsimään vessapaikkaa, joka huolisi meidät sisään, vaikka näytämmekin aika kauheilta.
15:05 Nyt ollaan Arnhemin ulkopuolella leirintäalueella ja lämpötila on n. 25-27 astetta. Täällä kykitään arskaa ottaen mummojen ja pappojen välissä. Arnhemin kaupunki oli oikein mukavan tuntuinen ja McDonaldsin löysimme ilman suurempaa paniikkia. Jee jee. Nyt Kassu, Eve ja Teija lähtevät eläinpuistoa ihmettelemään, muut jäävät loikoilemaan.
2.6. torstai
08:50 Rakas päiväkirja” olemme kaikki vielä hengissä, vaikka olemme olleet matkalla jo melkein kuusi päivää. Retkueemme mahdollisuudet selvitä elävänä kotiin ovat kasvaneet päivä päivältä. Heräsimme jälleen uuteen, sateiseen aamuun, tosin tällä kertaa lämpimään, ja huomasimme että karhu tms. ei ollut vienyt yhtäkään meistä. Jee jee ja nyt tää tyhmä juttu on loppu. Kiitos.
Pupen karkkilakko hyytyi ensimmäiselle hollantilaiselle huoltoasemalle, nimim. Geishat jakoon laittanut.
Reippaina kävimme rekkain alle! (Autossa hieman heiluu, on vaikea kirjoittaa) Oli jonoa. Viereisestä rekasta hymyiltiin… Kuski katsoi Itikkaa sillä silmällä, sanoi Sanna.
Rotterdamissa taitaa sataa. Ylitämme Maas-joen tai meren. Päätimme antaa Itikan munat Heville. Lähestymme Rotterdamia.
17:52 Vihdoinkin kiinteää maata jalkojen alla. Olemme asettautuneet Hevin asuntoon ja nautimme hollantilaisen tv:n 20+ kanavan annista. Ihmemies pelasti maailman jälleen.
Kyllä Mäkkyver sit on hyvä ohjelma. Roterdammi on ovela kylä. Nyt on löytynyt erittäin hyvä olutkin, joka on juomisen arvoinen. Kohta alkaa esittely? Kyllä lähtee!?
Ryynis: ”Hollanti on muuten ihan mukava, mut tääl on jumalattoman jyrkät portaat!” Johon Hevi vastaa: ”On täällä hissejäkin, mä oon kerran mennyt hissillä.”
Mari: ”Vessat tuoksuvat sitruunalle, ainakin tietyissä paikoissa”, johon Itikka vastasi: Niin, teki mieli mennä paskalle, vaikka ei ollut hätäkään.”
Pupen mielestä tää on kuin kotona olisi, paitsi että siellä ei ole näin paljon kaljatölkkejä ympärillä, ja nyt saa joku muu jatkaa.
3.6. perjantai
20:51 No, Amsterdamkin on nyt valloitettu, Ryyniksen pyhiinvaellusmatka on nyt täydellinen. Aamulla tosin ensi käytiin Haarlemissa ihailemassa maailman kuvatuimpia urkuja St. Bavokerkissä. Teija oli ekstaasissa ja muutkin myönsivät urkujen olevan hienot. Amsterdamissa käytiin pakollinen museokäynti. Hard Rock Cafe oli toinen etappi, kai sieltä melkein kaikille tarttui jotakin matkaan.
Jalkani ovat kuin suoraan säilykepurkista, purkitettuina koko päivän! Muotoon säilötyt. Ryynis osti uusia sukkia. Nyt hänellä ei ole enää golf-sukkia (18-reikäisiä) puhtaina.
Teenjuojille ostettiin oma hieno punainen termoskannu! Teen juojat ostivat itse (tästä tietämättä) oman hienon punaisen termoskannun samasta paikasta! Nyt on kaksi hienoa punaista termoskannua!
Mari oli päivällä kopissa kolmen pojan kanssa katsomassa non-stop-seksivideota (kolikkoautomaattikäyttöinen). Hän kesti sen. Molemmat Pennaset ovat siis ihan rappiolla. No ei…
Kaukana on jo Tanska sorsineen ja villeine lupiineineen. Tosin Itikka on tallentanut ”Saapas-matkat esittää”-videonauhalle mielenkiintoista dokumenttiohjelmaa päivittäin.
Joka paikassa myydään Oranjen väristä kamaa alkaen puukengistä ja liiveistä päätyen jalkapalloilijan naamatatuointeihin. Niinpä Saapas-autonkin antennissa liehuu uljaasti oranssi lippu! Moottoritiellä se suorastaan hulmuaa.
Tämä ”Hotel Hevi” on pullollaan matkatavaroita (”miten teillä voi olla noin paljon…”)
Tänään on ollut pyykinpesuilta. Pyykki linkoutuu juuri tuulessa parvekkeella, ellei lennä pihalle.
Saapasauto nukkuu Parking Garagen suojissa. Tänään se oli myös hississä, me sisällä. Klaustrofobiset saivat oireita.
Itikka on kirjoittanut ainakin sata korttia. Hän nukkuu ilmapatjalla, jonka pumppaa tanskalaisella sorsalla.
Meillä on mukavaa Rotterdamissa, oikein kodikasta! Lämmintä, (vrt. leirintäalue!) ulkona tuli ulvoo ja on pimeää, vaan ei se meitä haittaa! Ja on tv!
Elämä täällä on erittäin vapautunutta (ts. vapaamielistä, niin kuin Mari sanoi nasevasti vierestä), kuten myös saapasryhmän meno, ei siis turhaan niuhoteta.
4.6. lauantai
10:15 Jälleen heräsimme kaikki uuteen aamuun, kukaan ei jäänyt matkalle…heh heh-Nyt olemme tässä hyvinkin pian lähdössä Rotterdamin markkinoille ja vähän muuallekin, kunhan vain aamun pakollinen vessakierto on saatu päätökseen. Leningrad Cowboys raikaa ja Itikka tiskaa astioita. Ulkona paista aurinko aina silloin tällöin, enempi juuri silloin, kun emme ole ulkona siitä paisteesta nauttimassa.
15.10. Nyt on sissiin Rottis kierretty. Mari potee vatsaansa, ulkona sataa ja aurinko ei paista. Parhaimmassa viinakaupassa ei ollut edes Finlandia-vodkaa (huono kauppa) ja Mäkissä on kaksi mäkkiä 8 guldenilla.
Kirjaston vessassa oli psykedeelinen valaistus, ultraviolettivalo oli todella
rasittava silmille, käyneet valittivat päänsärkyä.
Teeveestä tulee parhaillaan koripalloa, jota Ryynis katsoo kertoen samalla pelin
hienouksista ja säännöistä sekä tulevista sääntömuutoksista.
Itikka tuli juuri parahiksi tekemän ruokaa, Mari siis potee edelleenkin jonkin
asteisesti. Olemme keskustelleet yhteisen kommuunin perustamisesta, enää
puuttuu vain sopiva tila, esim. joku hylätty varastorakennus tms. Matkan tässä
vaiheessa vielä naureskellen odotamme ensimmäistä ”suurta puhdistusta”, kuka
pimahtaa ensin ja missä, milloin ja miksi. Ai niin, ostimme torilta (me= Puppe,
Ryynis, Hevi ja Teija) 500g noitapillejä, kun halvalla sai. Ja söimme ne jo.
21.15 Syntyy ensimmäinen riita (se kuulemma puhdistaa ilmapiiriä). Itikka rupesi kuvaamaan Sannaan, josta Sanna kimpaantuneena haastamaan ”sin et minnuu kuvvaa”. Jne… Siinä rytäkäkässä hajosi videopäiväkirjan tallennehälpätin, no ei vaineskaan, se hajosi jo aikaisemmin. Että silleen.
5.6. sunnuntai
12:55 Ryynis ja Puppe söivät Itikan munat ja hyvää oli. Kuulemma Teija kävi Herwovunde kerkissä ja pääsi jopa tyypittelemään paikallisilla uruilla. kaikki kamat on nyt suunnilleen pakattu, enää ei tarvitse muuta kuin mahduttaa ne autoon, mikä ei välttämättä ole helpommin tehty kuin sanottu. Sanna lukee ahkerasti ja yliviivaa kaiken tarpeettoman. Kassu ja Eve laskeskelee meidän ja omia rahojaan ja Ryynis istuu sohvalla ja pitää paljaita jalkojaan pöydällä. Itikka ja Mari ovat ties missä.
6.6. maandag
Lee-farkkujen näyttelyssä olimme ja osa ostikin jotain. Eilen yövyttiin Antwerpenin kirkolla. Komia oli eikä maksanut paljoa.
21:30 Olemme edelleen Belgiassa, nyt lähempänä Brysseliä, Erjan luona. Viikon paras ateria syöty, kiitos siitä Erjalle! Pojat ovat saaneet päivittäisen olutannoksensa. Kumipatja ilmaa täynnä ja kahvia odotellaan, ja banaaniolutta maistellaan- kaikki hyvin siis! Viimeinen luksusyöpyminen vähään aikaan- tämän jälkeen luonnonläheinen telttailu on taas todellisuutta.
Normandian maihinnousun 50-vuotispäivänä nousi maihin meille 9
melkeinyllätysvierasta Mellunkylästä. KIVAA! TOSI KIVAA nähdä vanhoja tuttuja
ja uusiakin. Olisko viisi vuotta sitten osannut arvata, että tulisitte yöpymään
meille Brysselin reunoille? Ei olisi. Mitä siitä opimme? Että elämä on ihanan
odottamatonta, mitä vielä onkaan edessä, meillä ja teillä. Teillä ainakin aika
monta kilometriä matkaa. Hyvää sellaista ja terveisiä kaikille tutuille! t: Erja
Täällä ollaan vieläkin, Sanna ja Teija ovat valloittaneet kaksoispatjan ja Hevi ja Ryynis nukkuvat samassa huoneessa, mutta eri sängyissä ja heittelevät tyynyllä toisiaan. Autoa on nyt pakattu viimeisen 35 tunnin aikana muutaman kerran. Kohta ollaan mestareita silläkin alalla.
7.6. tiistai
19:50 Vive la France! Nyt ollaan siis Ranskassa, juuri asettauduimme Epernayn kunnalliselle leirintäalueelle, oikaistiin vaan kerran. Aamulla lähdettiin Erjan vaatimattomasta kaksiosta kahdeksan aikoihin, ajoimme sen suurempia oikaisematta Luxemburgiin, jossa ihailimme verovapaan maan kauniita maisemia ja kalliita hintoja. Ilma on kuin morsian, Luxemburgissa alkoi arska helottaa ja Ranskan puolelle saavuttuamme oli auton takaosan sisälämpötila jo lähellä + 30 astetta. Shortsit vaihdettiin ranskalaisessa tienhaarassa, Ryynis ”tamppasi” ansioituneesti n. 30 metriä haistellen Ranskan maaperää.
Epernayn leirintäalueen vessat saivat heti retkikunnan varuksettoman suosion. Ei ole vissiin kukaan ennen käynytkään suihkussa, jota joku on juuri käyttänyt wc-pönttönä. Vanha saapasmatkalainen sanontahan on, että matkailu avartaa. Totta tosiaan. Pariisiin on noin 160 km. Jos maisemat pysyvät samanlaisina ja lämpötila saadaan hiukan suomalaisemmaksi, voi ajomatka olla ihan kivakin.
Harmittaa vaan, kun ei nämä Euroopan vanhat kulttuurimaat tunnu välittävän kansojen välisistä raja-aidoista mitään. Raja-asemat taisivat viimeksi olla miehitetyt Tanskan ja Saksan välisellä rajalla, ja muuten täällä on taidettu antaa kaikille tullimiehille yms. vapaa lomapäiväoikeus.
Puppe mainostaa kartanlukuaan, jonka avulla oikaisimme tänään siis tosiaankin vain kerran. Kyllä nuo ruotsalaiset osaa! Sitä paitsi onnistuimme välttämään kaikki tietullit, joten kohtahan rupeaa budjetti jo olemaan hyvinkin paljon +-puolella.
8.6. keskiviikko
8:39 Eikun kohti Pariisia…
9.6. torstai
14:40 Joo-o, hyvin nukutun yön jälkeen saavuimme sopivasti päiväsiestan aikaan Cervayn neljän tähden leirintäalueelle. Saimme siis heti alkuun mahdollisuuden tehdä tuttavuutta totaalisesti suljetun pikkukaupungin kanssa, tosin tällä kertaa Ranskan mantereella. Viime yö oli jälleen säästöbudjettiyö: 7 autossa ja 2 ulkona raittiissa luonnon olosuhteissa oli nukkumapaikkasaldo. Yö alkoi sujua jo vanhalla rutiinilla, kaikki ilmeisestikin nukkuivat paremmin kuin edellisenä säästöbudjettiyönä.
Pariisi oli ”ihan kiva”, liikenne oli tosi mielenkiintoista ja pariisilaistunut kuskimme
Kassu kurvaili meidät varsin mallikkaasti niihin paikkoihin, mihin pitikin. Pienet
Kassulle!
Illan suussa katsastimme jo tutuksi tulleeseen tapaan muutaman suljetun
leirintäalueen ja päätimme Hevin hellyyttävästä pyynnöstä heltyneinä yöpyä iki-
ihanasti Hotel VW Caravellessa. Hevi tosin katsoi paremmaksi nukkua Itikan,
itikoiden ja muiden mönkijöiden kanssa hotellimme ulkopuolella. Tänään olemme
aamuseitsemästä eteenpäin ajelleet pitkin kaunista ja idyllistä Ranskan
maaseutua, nauttien upeista ja mahtavista näköaloista.
Cervayn ”Les Acacias” Camping. Saksalainen vanhempi herra kävi äsken
kyselemässä, olemmeko Finlandiasta, kun auton perässä lukee FIN. Hän
pyöritteli silmiään aikataulustamme! Olipa hidas…itse ilmeisestikin. Kaikki olivat
ihastuksissaan. Ensimmäinen ystävämme tällä leirintäalueella!
Haikara kävi luonamme ja käveli arvokkaasti seurueemme ympäri. Itikka, joka
nukkui edellisen yön etanan kanssa samalla patjalla, ei ollut paikalla. Itikka ja
Mari muuten tekivät hyvää ruokaa; keitettyjä perunoita ja poro-papu-kastiketta!
Hevi tekee huomenna herkkuaamiaisen: puuroa ja hilloa!
Puppe on ollut kuskina viime aikoina. Ryynis ”tamppaa” Ranskaa. Sanna lukee.
Teija kerää kirkkoja. Itikkaa ja Maria ei nyt ole missään.
On mainittava, että aamiainen jyrkänteen reunalla oli vaikuttava. Upea
rautatiesilta muistutti roomalaista vesijohtoa. Ja 5 patonkia teki kauppansa.
Ryynis avasi juuri rikkinäisen laturin ja kas kas, vika oli vaikeasti korjattava:
sulake oli palanut. Nyt vaan kuuluu kysymys: miten tää oikein kasataan? Nyt
saadaan taas jatkaa roadmovien tekoa. Jee jee.
Lassie-koira juoksee vapaana, vaikka tämä on koiravapaa alue. Hevi haluaa, että
se pesee hänen kättään. Koira ei edes vilkaissut häneen päin.
10.6. perjantai
9:40 Arska jätti Cervayn leirintäalueen väliin tänä aamuna, mutta sehän kuuluu jo asiaan. Hyvin nukutun yön jälkeen olemme jälleen pakkaamassa autoa, kohta voisimme varmaan osallistua autonpakkauksen mestaruuskisoihin. Hevi teki ihan yksin meille ranskalaisen gourmet-aamupalan; neljän tähden puuroa ja täytettyjä patonkeja, jotka toki sai täyttää tee-se-itse-periaatteella. Eilinen tivoli ei ollut liian meluisa, itse asiassa sieltä ei kuulunut sisään juuri mitään, tai siis tänne leirintäalueelle ei kuulunut juurikaan mitään. Aamusuihkut olivat ehkä tähänastisista parhaimmat, vesi oli lämmintä, miltei kuumaa ja sitä oli enemmän kuin riittävästi. Kohta rupeamme ajelemaan Sveitsiä kohti, jälleen uusi maa ja uusi valuutta. Saadaankohan nyt leima passiin?
21:20 Luzern
Ei saatu. Tullimies oli sentään työpaikallaan, mutta kun kerroimme, että ei ollut
tullattavaa, hän ei edes kysynyt, mistä maasta olemme tai olemmeko kaikki
lopetettuja. Kaunista sveitsiläistä maisemaa ihastelleen ajoimme Heidiä etsien
Zurichiin, missä Sanna ja Tepi ihastelivat vanhaa kaupunkia ja muut kauppojen
korkeita hintoja. Jopa McDonalds on kalliimpi kuin Suomessa. Leiriydyimme
Luzernin Lidoon, jossa on mukava oleskelutila ja suomalaisia telttanaapureita.
Näin kauas täytyi siis matkustaa, että saimme suomalaisia vierustovereita.
Sveitsin yö on imeä, niinhän öillä on tapana. Yö on myös lyhyt, niin kuin
ilmapatjanikin. Tänään, annan sateen viedä väsymykseni. Tänään, annan
koleuden upottaa uupumukseni, tänään. Jos sataa paljon patjani kelluu. Jo
kahden tunnin kuluttua on huomenna.
11.6. lauantai
Kello on melkein kakstoista, korkeutta n. 1000-200 metriä ja Ryynis melkein
paniikissa. Terve äiti, lunta sataa ja paskat on housussa, sanoi Hevi. Korkeutta
1792 m (väliaikatieto) eikä vielä olla edes huipulla. Unelmaloma Alpeilla. 1952 m
korkealta huipulta (Klausenpass) alkoi matka alaspäin hitaasti mutta varmasti.
14:46 Valdez, Liechtenstein. Tämä valtio on aivan p-stä. Maailman kallein maa. Tavallinen hampurilainen maksoi 32 FIM, voitteko kuvitella? Oli perhanan kuumaakin. Kieli paloi. Missä viipyy ihana ja ennen kaikkea halpa Suomi? Home sweet home?
15:20 Saavuimme juuri Itävaltaan Feldkirchin huumaavaan alppikauounkiin, taas jäiu leima saamatta!!! Itävalta on taas hyvä maa, täällä hintataso on suunnilleen sama kuin Suomessa, jee jee. Puppe, meidän Alppien erikoiskokeen ykköskuskimme ajaa ja me muut annamme hyviä ohjeita…
18:30 Caravelle seisoo Munchenin pääpostin edessä ja arska aina välillä yrittää hivuttautua esiin. Ei tullut Saksata leimaa passiin tälläkään kertaa. Iloksemme huomasimme, että Munchen ei ole mennyt klo 18 kiinni, joten yleinen saksalaisvika ei ole vielä nostanut päätään. Sitä paitsi Cervayn ystävämmehän oli niin mukava saksalaisherrasmies. Tänään olemme olleet todella rajaloikkareita: Sveitsi, Liechtenstein, Itävalta, Saksa. On siinä kotiväellä ihmettelemistä.
12.6. sunnuntai
Dachau. Olemme keskitysleirin parkkipaikalla, erittäin nälkäisinä (ainakin osa).
Videohälpättimen akku hyytyi tietenkin aivan lähtöviivalle, mutta leiri oli
näkemisen arvoinen. Nyt otamme suunnan kohti Prahaa, toivottavasti McDriven
kautta.
14.55 Nyt seisomme jonossa, joka ei liiku kunnolla, Tsekkien tullissa. Todennäköisesti nyt meidän passit syynätään tarkasti. Voi fan, ei ne halunneet passeja tälläkään…
Bohemia. Rakas päiväkirja! Tsekeissä olaan ja tepi kuvaa taas. Tää on heti
hauskempaa kuin Germaaniassa. Ei tuo tuuli enää pellolta paskanhajua. Skodia
on.
17:02 Pysähdyimme juuri Totalin huoltoasemalle 75 km Prahasta ja olo on kuin paratiisissa olisi: arska on parhaimmillaan, tupakka maksaa 8 mk/aski, Wunderbaumit 5 mk, taskumatti rommia 8 mk tölkki kaljaa 2 mk…
13.6. maanantai
8:40 Branikin Intercamps Kotvan katveessa yövyimme yhdessä bungalowissa, yhdessä teltassa ja yhdessä autossa ja kaikki tämä yhdessä yössä!!! Illallisen nautimme paikallisessa ravitsemusliikkeessä, hyvää oli, halvalla sai, tosin kaikille ei yksi annos piisannutkaan.
Leirintäalueen vastaanottokomiteassa toimi 3 reilusti eläkeiän ylittänyttä papparaista, jotka olivat auliita järjestämään Prahan kiertokäyntejä yms. Saamamme vastaanotto + leirintäalueen varustelutaso + ilmapiiri saivat meidät pysähtymään tänne hiukan pidemmäksi aikaa, aiomme nauttia vielä toisenkin yön Intercampsin mukavuuksista. Kohta ollaan lähdössä kohti Prahaa, kukaan ei tunnu tietävän kaupungista paljoakaan, mutta eipä vissiin ensimmäinen kerta…
16:30 Prahassa ollaan. Kävelyurheilu on muotia. Viinan hinta saattaa suomalaisturistin hulluuden partaalle. Misujen bongaaminen + t-paitojen ostaminen on myös in. Tänne tullaan uudestaan huomenna mukamas. Silta näkyy ja turisteja riittää. Teija haluaa juutalaisten hautausmaalle, Ryynis ei.
Praha on edullinen kaupunki. Raatihuonerakennus näyttää satulinnalta!
Vossikka-ajelu jäi väliin, ulkokahvilat ei. Hard Rock Cafe oli mielenkiintoinen
ilmiö.
Tämä on kulttuurikaupunki, jossa puhutaan kummallista kieltä.
Ryhmänjohtajamme on ollut sairaana, mutta osti täkäläistä lääkettä. Hevi on myös sairaana eikä lähtenyt ydinkeskustaan, vaan jäi juomaan pilsneriä leirintäalueelle vanhojen gentlemannien luokse joen rannalle. Teija osti hatun, joka muuttaa ulkonäöstä älykkyysosamäärää 30% matalammaksi. Benettonilta! Nyt tulimme kirkon ja palatsin luokse.
23:30 Prahalaisessa yössä. Joki virtaa, tuuli on tyyntynyt, ei tuule nyt. Tytöt ovat kesäkaksiossa (puheensorina kuuluu), miespuolinen populaatio uinahtelee oikein sängyssä bungalowissa. Jo toista yötä.
Junan jyskytys lyö läpi maiseman. Koira haukkuu kaukana. Hevi toimeenpani illalla makkaran grillauksen. 4 nakkia kypsyi kaasupullon katveessa.
Sitä ennen söimme Restaurale Kotvassa. Kuka mitäkin, kuka ei. Puppe on juossut vessassa… Kohta panemme hänelle kellon kaulaan, koska vahinko ei tule kello kaulassa.
Koko joukko yritti saada pehmoleluautomaatista rautakouraan tarttumaan jotain. Yksi lelu tuli, monta korunaa meni.
Taas menee lentokone. Olemme viihtyneet täällä(kin). Itikka pelkää, että tullimies tutkii hänen ankanpoikasensa. Muut etsivät rahanvaihtokuittejaan. Oikeasti: nyt juuri aletaan nukkua.
14.6. tiistai
Olemme saapumassa rajalle. Tähän asti olemme tulleet Prahasta n. 140 km neljässä tunnissa, eikä olla oltu tullijonossa vielä sekunttiakaan. Jee jee jee.
Tullijono oli noin 15 min. ja saatiin ekat leimat, jeee! Ajoimme myös paikallisen Reeberbahnin kautta, Ryynikselle tuli paha olo.
15.6. keskiviikko
Himmelreichin leirintäalueen naapurismies pitää koirallee aamusulkeisia, hirvittävä älämölö kuuluu heidän vaatimattoman, vain 27 m pitkän asuntovaunukompleksin suunnalta. Hevi tekee illalla perunamuussia ja …
21:55 Olemme leiriytyneet Berliinin ulkopuolelle upouudelle ja varsin mukavanoloiselle leirintäalueelle. Berliini oli suuri ja oli paljon kyselemistä ja paljon nähtävää. Kävimme Check Point Charlien tiimoilla ja Brandenburg Torilla ja vaikka missä. Itikka käytti ankkansa leikkipuistossa keinumassa. Ryynis käski kirjoittaa, että allekirjoittaneella on nuha jo toista päivää. Eilen illalla Ryynis kehitti minulle lääkkeeksi oman erikoisuutensa: Koskenkorvavodkaa, Spriteä ja jauhettua Vicks-kurkkupastillia. Tehoa tujauksesta löytyi sen verran, että nuha ja flunssa eivät hävinneet minnekään, mutta pää tuli kyllä suhteellisen nopeasti suhteellisen kipeäksi. Pojat käskivät kirjoittamaan, että varikset pitivät hirveätä älämölöä Himmelreichin alueella viime yönä.
Täällä uudella leirintäalueella olemme ponganneet ainakin yhden lepakon ja pari
pöllöä. Itikan flunssa ei tunnu helpottavan ikinä. Toivottavasti Itikka ei niistä
aivojaan ulos. Tepi pitää tänään muotinäytöksen, mutta hän ei pidä alusasu ja
uikkarikierrosta. Toivossa on kuitenkin hyvä elää päivästä toiseen.
Nyt alkaa olla jo niin pimeetä, ettei näe edes kirjoittaa, jonka takia joudun
lopettelemaan tämänkertaista romaania.
16.6. torstai
16.10. Matkalla Hampurista kohti Puppegardenia. Lybeck lähestyy noin 100 km:n tuntivauhdilla. Hevi jäi Hampuriin itkemään, tai sitten ei, mutta ainakin jäi. Urhea, pieni Hevimme oli mukava päivänsäde ja menninkäinen herttaisine vitseineen ja kaikkiruokaisine mahoineen. Jäämme ikävöimään sinua, mutta helpotuksen tuo tieto jälleennäkemisestä kesän lopulla!
Missä on nyt musta huumori? Missä on etuistuimen iso hassu mies potta päässään? Missä on nyt Mikomme? Harhaileeko hän Hampurissa? Ei, luultavasti hän napsii olutta jossain mukavassa paikassa.
21:15 Maribossa jälleen, nyt suomalaisia kurkki joka nurkasta. Opettaja matkanjohtajalta kysyttiin, olemmeko me loput tarkkailuluokalta? Hyvä kysymys sieltä perältä. Teijan hattu on herättänyt suurta hilpeyttä kaikkien siihen silmänsä kääntäneiden keskuudessa. Mutta mitä olisikaan hattu ilman Teijaa tai Teija ilman hattua? Jälkimmäinen ainakin nostaisi hatun kantajan ulkonäöllistä älykkyysosamäärää, väittäisi tähän joku nimeltä mainitsematon diakoniapastori. Päivän kokkiryhmä loihti suuren annoksen hyvää ja ravitsevaa makarooniruokaa. Kaikki söivät sitä suurella mielihalulla ja ennakkoluulottomasti. Maribon leirintäalueen vahtikoira katsoi kuola valuen joukkiomme ruokailua aivan aitauksensa edustalla ja ulvoi aina välillä sydäntäsärkevästi.
23:30 Satakieli laulaa, on pohjoisen valoisa yö… Itikka ja Mari-bo lähtivät pesuhuonetta kohti, Eve ja Tepiö vetävät pitsiverhoja eteen ja ovat paneutumassa pehmeille auton vuoteille. Muut jo nukkuvat kai.
Joka leirintäalueella on ollut lintuja: sorsia, haikaroita, variksia, pöllöjä (squiid) ja
nyt satakieli. Ja sorsa. Ja plö.
Laulujen sanojen muisteleminen oli uusi leikki autossa. Sitä ennen oli leikkinä
arvata joku esine kyselemällä; sen piti löytyä auton sisältä, esim. virtalukko,
varashälyttimen kaukosäätimen punainen näppylä, kärpänen. Jotkut pitivät tästä
ajanvietteestä!
17.6. perjantai
07:00 Maribo yhä. Ai täällä on tällainen aamuherätys. Kirkonkelloja soitetaan täysillä. Kyllä se kukkokin kiekuu.
11:48 Taas ollaan matkalla Köpikseen, Ryynis puhuu Lucky Lukesta ja Itikka haluaa neitoja katsomaan. Puppe nauttii suomalaisesta iskelmämusiikista.
Saimme leirintäalueelta (koululuokka-)alennusta, kun olimme jo kerran
asiakkaina.
Matkan lopuksi pistäydyimme (Puppe, Sanna, Ryynis ja tepi) museossa: Ripleyn
Believe it or not-museo. Siellä sitä oli kummajaista, jos jonkinmoista. Oli ehkä
matkan hauskin museo.
18.6. lauantai
02:26 Jossain Ruotsin maantiellä kohti Tukholmaa matkaten. Puppe ajaa, Tepi ja Ryynis yrittävät pitää häntä hereillä. Takaosastossa toiset nukkuvat ja toiset kukkuvat. Teija pälätti aikansa, mutta sitten poikien sietokyky tuli täyteen ja nyt keskustelu ohjaamon puolella on hyvin asiapitoista. Jos sitä voi nyt keskusteluksi sanoa, kun kerran viidessä minuutissa jokunen sana vaihdetaan puolin ja toisin.
19:38 Ollaan 22 minuutin päässä Suomen maankamaralta, jee! Rahat on jaettu, syöty ja juotu, ei tosin välttämättä tässä järjestyksessä. Muutamat meistä hankkivat vielä viime hetkillä matkarusketuksen laivan aurinkokannella tuulen suunnan mukaan paikkaa vaihtaen.
20:06 Sea Windissä autossa. Olen nähnyt IHMEELLISTÄ unta: Kolme viikkoa Euroopassa! Upeita näkymiä, uusia kaupunkeja, monia hippakavereita. Kylmiä öitä. Sorsia!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti