Menossa mukana Kassu, Heli, Miikka, Paula, Hanna, Minna, Johki ja Sasu
Maanantai 5.6.2000
Jee jee! Matka alkaa… Kokoonnuttiin Kaarikujalle pakkaamaan yhteisiä ja joidenkin omia kamoja n. klo. 15.00. Kasattiin teltta pihalle ja muutaman yrityskerran jälkeen meillä oli upea kahdeksan hengen kaksio kasassa. Ihmeteltiin, että melkein kaikkien kamojen kanssa auto on puoliksi tyhjä. Unohtuiko jotain...?
Lopuksi kävimme läpi kaikkien matkatunnelmia. Suurimmaksi osaksi fiilikset olivat jännittyneitä ja odottavia. Huomisaamua odotellessa!
Tiistai 6.6.2000
THE BIG DAY!! On the road…
Istun tyyny sylissä vihreässä autossamme ja kaverit laulaa ankkalaulua… joudunko kuuntelemaan tätä vielä kaksi viikkoa? KVAAK - VOI EI !! Niin siis asiaan, istun siis kiltisti paikallani ja tie pomppii ihan sikana. Ollaan Via Balticalla matkalla kohti Pärnua ja sitten Häädemeesteä. Tänään on edessä vielä 150 km, piece of cake!
Tultiin siis supermageella Eckerö Linellä mummojen ryyskässä. Kauheen kiireisiä ne mummut tuntu olevan, kun joka paikassa piti töniä kyynärpäätaktiikalla. Ärsyy… Syötiin kallis aamupala ja hengailtiin masut pystyssä. Tullimiehet ei halunnu päästää meitä autossa maihin ® Piti lähtee taas mummojen sekaan jonottamaan kaikkien rakastamaan passintarkastusjonoon.
Niin, hortoiltiin autolla vielä Tallinnassa himpun verran, mutta nyt onnellisina mutta ältsin väsyneinä ollaan on the RIGHT road. Ollaan bongattu haikaroita, sirkus ja paljon puita.
Häädemeesten ilta hämärtyy ja olemme monta kokemusta rikkaampia. Majoituimme tänne Valge Hotelliin iltapäivällä. Kävimme sen jälkeen hieman ostoksilla, osa innostuen aiheesta, osa luopuen leikistä kesken suurinta ihanuutta siirtyen kiipeilyn suurten sulojen pariin. Paikallisen apteekkarirouvan kanssa vietimme tovin tarvikehankintojen ja keskustelun merkeissä. Tämän jälkeen ”biitsiydyimme” eli siirryimme ihailemaan kaunista rantaa.
Tuulisen, mutta ah niin antoisan kokemuksen jälkeen palasimme takaisin lintukotoomme Valge Hotelliin. Täällä nautimme maittavan illallisen jälkiruokineen. Hetki sitten katsoimme, mitä videokamera on tänä päivänä onnistunut taltioimaan sisuksiinsa eli nauhalle. Kello on paikallista aikaa 20.30 ja minun nimeni on Kasari, Juha Kasari. Lisäksi olen väsynyt, hyvin väsynyt.
Keskiviikko 7.6.2000
Tänä aamuna herätys oli n. klo 06.15. Valge Hotellin tarjoaman aamiaisen jälkeen pakkasimme vireän saapasautomme ja suuntasimme matkamme kohti latviaa. Hetken kuluttua, itse asiassa nyt olemme Latvian valtion tulliviranomaisten rajanylitystarkastuksessa. Eesti Vabarik jäi taakse!
Edessämme on ajomatkaa monta sataa kilometriä kohti seuraaman illan majapaikkaa, Liettuaa. Erehdys ja korjaus edelliseen: Seuraava majapaikkamme onkin vasta Puolassa, Liettuassa pysähdymme ihailemaan ristikukkuloita. Hanna höpöttää ja lukee äänekkäästi Baltian-matkaopasta, o’ou… klo 10.30 Pysähdyimme upean merimaiseman äärelle täällä Latviassa. Tunnelmamme on hyvä.
Tähän väliin säätiedotus: on aikas koleaa ja vähän ripottelee vettäkin. Eli todella loistava sää päiväksi, jolloin ajelemme yli 700 km…
Ai niin, ei liity asiaan mutta tiesittekö että Hubba Bubasta lähtee maku tosi nopsaa… ei maistu enää miltään! Kohta… tai ei sittenkään mitään. - Heli
Klo 12.36 Saavuimme Liettuaan! Sää on kolea. Lappu puhuttaa: rajalla piti ”kuittia” näyttää neljään kertaan! nälkä!
Klo 17.36 Nälkä on tyydytetty syötyämme Siauliai nimisessä kaupungissa – pizza tietty! Matka vain jatkuu…
Heip hei kartturina on kiva olla! Tietää ainakin missä mennään – ainakin melkein aina. Tulee muuten kauheeta tekstiä, kun loppui jo kaunakseen tuleva motari… Nyt lähestymme uhkaavasti Puolan rajaa (n. 60km) ja sen jälkeen putoamme kartalta eli saa nähdä kuinka kartturi ja kuski yhteistuumin löytävät leirintäalueelle! Käytiin muutama tunti sitten Siauliaissa ristikukkulalla ja kyseisessä kaupungissa hyvällä pizzalla – nyt on siis hyvä matkustaa täydellä masulla. Eipä tässä tällä erää kummempia ~ matka jatkuu…
klo 19.25 Levottomat jalat… Viimeiset ”litit” tuhlattu Marijmpolessa tai jotain sinnepäin. Matka jatkuu kohti Puolaa…
klo 20.45 Puolan aikaa eli -1h! Arkkitehtuuri menee aina vaan ihmeellisemmäksi. Rajalla riitti ihmettelemistä meissä suomalaisissa sekopäissä. Puolalainen metsä tuli koettua ja paikallinen Shelli on kiinni… Matka jatkuu.
Torstai 8.6.2000
klo 9.15 Shellin jälkeen ajettiin taasen tovi ja jossakin pienehkössä kaupungissa löysimme avoimen huoltsikan, jonka hyllyistä löysimme loistavat aamiaistarvikkeet. Diesel bensan löytyminen tuotti hieman ongelmia, mutta Hanna reippaana tyttönä avasi saksankielen sana-arkkunsa – öhöm, no asia tuli selväksi ja sehän oli pääasia. Huoltsikalla melkein tarvittiin nitroja, sillä shoppaillessamme alkoi ulkoa kuulua varashälyttimen möly, onneksemme kyseessä ei ollut meille niin rakas vihreä saapasmobiili…
joo sitten oli ohjelmassa leirintäalueen löytäminen (hyvin pimeässä)! Suunta ja tie oli oikein, mutta kaikki päänkallistuspaikat oli kaltereiden takana ja vielä lukittuina! Eikä kukaan avaa…
Lopulta hieman yli puolen yön meitä onnisti motelli Venuksessa. Ensin keskustelimme ”sujuvasti” paikallisen miehen kanssa = kumpikaan osapuoli ei ymmärtänyt toisiaan! Avainsanaksi osoittautui Hotel ja johan alkoi tapahtua! Saatiin 2:n ja 3:n hlö:n huoneet ja HYVIN nukuttiin!
Kasin aikaan idag matka jatkui, aamiaisen tarjoilivat Hanna & Minna p-platsilla ja nyt körötellään… Säätiedotus: Ilma on viileä ja pilvinen.
klo 10.40 AURINKO PAISTAA!!
Tutustuimme puolalaiseen ajokulttuuriin. Paula sai isoja hepuleita uskaliaista ohituksista…! Kyllä se Paula sai lopuksi kasattua itsensä, eikä enää huudellut.
Saavuimme Gdanskiin oletettua aikaisemmin, joten päätimme lähteä vielä tutustumaan keskustaan. Mainio ratikkamatka keskustaan päättyi joidenkin huonovointisuuteen. Jäimme rautatieasemalla pois ja menimme syömään pizzeriaan.
Maittavan pizzan jälkeen siirryimme ostoksille ja vanhaan kaupunkiin. Siellä oli massiivinen maamerkki Pyhän Marian kirkko, joka myös oli sisältä upea.
Ostosten jälkeen osa kävi Pyhän Nikolauksen kirkossa, joka mahdollisesti olikin luostari. Tämän jälkeen poistuimme keskustasta leirintäalueen suuntaan Super Samin kautta. Tässä paikallisessa kkk – supermarketissa ei kukaan työtekijöistä puhunut sanaakaan englantia tai saksaa. Hyökkäsimme erään asiakkaan kimppuun, joka puhui loistavaa englantia ja suostui selittämään meille Nalle Puh-mehujen salat. Kävikin ilmi, että epäilty tomaattimehu olikin appelsiinia. Pitäisiköhän tyttöjen alkaa opiskeleen Puolaa…?
Myöhemmin pojat + Minna lähtivät tutustumaan rannan ravintoloihin ja loput jäivät megamageesikasiistihyvinilmastoitu-mökkiin laulamaan. Eipä tästä päivästä juuri muuta.
Perjantai 9.6.2000
Aamu alkoi hyvin levätyn yön jälkeen Helin & Johkin valmistamalla maittavalla aamiaisella. Masut täytettyämme jakaannuimme kahteen ryhmään, kun toiset tahtoivat ostoksille ja toiset rannalle köllöttelemään. Jälkeenpäin on kyllä helppo tunnistaa, ketkä sitä auringonpalvontaa tahtoivat harrastaa.
Leirintäalueelle palattuamme olikin aika lähteä vierailulle Gdanskin suomalaiselle merimieskirkolle, jonne veimme tuliaisina saapashuivin sekä laatikollisen virsikirjoja. Paikan päällä vapaaehtoistyöntekijät kertoivat meille merimieskirkon toiminnasta sekä puolalaisten ”perinne” ruuista. Lisäksi saimme saunoa supisuomalaisessa löylyhuoneessa ja juoda kupit suomalaista kahvia.
Kirkolta palattuamme lisäsimme vaatetta päälle ja lähdimme koko porukalla tutustumaan rantaan ja sen iltaelämään. Illan tummuessa pidimme fiiliskierroksen yhdessä rannan ravintoloista ja nautimme mm. herkullisista vohveleista. Erinäisen mässäilyn jälkeen Kassu, Johki & Heli päättivät siirtyä takaisin leirintäalueelle ja Sasu & Miikka kävivät noutamassa lisää vaatteita lämmikkeikseen. Siirryimme tutustumaan rannan amerikkalaishenkiseen Moloon ja nautiskelimme tummuvasta illasta. Molon nähtyään Hanna & Paulakin päättivät siirtyä goijaamaan ja Sasu & Miikka & Minna jäivät tutustumaan paikalliseen yöelämään.
Meno oli sanalla sanoen mahtavaa. Trubaduuri soitteli paikallisia hittejä (ilm. juomalauluja) ja yleisö lauloi ja tanssi. Musiikki oli erittäin tarttuvaa, vaikka sanoista ei mitään ymmärtänytkään. Takaisin mökille päädyttiin puoli kahden aikoihin olisihan aamulla jälleen aikainen herätys, joten päivä oli aika päättää tähän.
Lauantai 10.6.2000
Voi ei, Puola rupeaa jäämään taakse… ollaan nyt matkattu kauan… Aamulla lähdettiin pirteinä Miikan ja Paulan byggaaman aamiaisen jälkeen. Käytiin katsomassa Sopotissa suurta MOLOA ja kierrettiin upealla ostoskadulla. Porukka autoon ja matka jatkui.
Pysähdyttiin ainakin McDonald´silla, josta Hannan harmiksi ei saanut ostaa pelkkiä Happy Meal-leluja.
Klo 21.00 Wit sind in Deutschland... Joo – o ja tullistakin päästiin ripeästi –ei ees tarkastettu keitä autossa istuu. Ja hyvää ja vähän huonompaakin motaria on tultu jo TOVI! Ennen tullia vielä vähän shoppailtiin, mutta monelle jäi vielä sloteja taskuun…
Nyt suunnistamme Potsdamiin, sitten soitellaan Kay:lle ja selvitetään Hostellin osoitetta, saksavastaavana toimii the old saksanmatkaaja Johki. Toivottavasti löydämme nopeammin kuin Puolassa!? Olo on tosi nihkeä! –ei meinaa kynäkään pysyä tassussa.
Matkalla on koettu ja nähty mm. mieletön rekkaletka Puolan tullissa ja lievää Mr. Hanky-hysteriaa autossa (ála Heli ja Hanna). Ihanaa huomata ymmärtävänsä jotain immeisten puheesta.
Klo 22.10 NUORISOHOSTELLISSA! Automatka sujui ”leppoisasti” hirveässä kuumuudessa. Saavuimme Potsdamiin, pysähdyttiin soittamaan Kay:lle tai siis Johki soitti ja me muut kuunneltiin sujuvasti. Kay lupasi ystävällisesti hakea meidät ja opasti tänne. Muutamia hieman hirvitti tummat toverimme ja heidän metelinsä. Muuten paikka on mielestäni LOISTAVA!
Maanantai 12.6.2000
Klo 10.45 Eilen meillä oli toimintaa yllinkyllin ja kivaa aikaa kaiken aikaa! Potsdamin isäntämme Kay oli mahtava ja vieraanvarainen. Päivällä vierailimme Oasen nuorisokodissa, Kayn työpaikalla. Siellä paistoimme pizzoja nuorten asukkien ja työntekijöiden kanssa, tutustuimme paikkoihin. Hetken levättyämme jakauduimme kanootteihin ja teimme upean melontaretken tiimityöskentelyn hengessä! (huh huh!)
Illalla painelimme paikallisen ostarin tiloissa järjestettäville Jazz-festareille. Todellista elämysmatkailua.
Puolisen tuntia sitten olemme poistuneet Berliinistä. Vierailimme tärkeissä berliiniläispaikoissa, kuten Check-point-Charlie, Branderburgertorn und (ja) Hard-Rock Cafe, Berlin. Kassun upean ajotaidon ansiosta näimme Berliinin keskustaa yllinkyllin. Nyt taas vaan ajetaan…
Kuten Sasha äsken jo kertoili, jatkoimme matkaa kohti Hannoveria. Tällä hetkellä pyörimme Hannoverissa maailmannäyttelyn lähettyvillä. Käytiin maistamassa paikallisen Mäkin pöperöitä. Paula sai meidät kaikki vielä raahattua valtaisaan kirkkoon (Markekirche tai jotain…) mutta muut saa selittää… Matka jatkuu kohti majapaikkaa X.
Tiistai 13.6.2000
Majapaikka löytyi Hüttensee Parks:sta. Pystytettiin ekan kerran teltta ja varsin ripeästi. Paikka oli jälleen loistava ja Paula löysi perille loistavasti!
Nyt on aamu-uinti lätäkössä (joka oli varustettu pulautusvehkeillä) suoritettu, kamat kasassa, auto jälleen liikkeellä kohti Bergen Belsenin keskitysleiriä – tosin aamupalan kautta. Allekirjoittaneen & Johkin rahatilanne alkaa olla huolestuttava, sillä Saksasta ei tunnu löytyvän ainoatakaan Visa Elektron automaattia ja pankit Johkin rahanvaihtoa varten olivat eilen kaikki kiinni. Ilma on helteinen – kuten eilenkin.
TÄSSÄ KUULUISI OLLA PIIRROS HIENON HIENOSTA HUVILATELTASTAMME JA TAIVAALLA MOLLOTTAVASTA AURINGOSTA.
Klo 17.20 Matkalla kohti Hollantia. Käynti Bergen – Belsenin keskitysleirillä oli pysäyttävä, koskettava, ajatuksia herättävä ja järkyttävä. Paikassa oli hautakumpuja ja muistomerkkejä. Vaikuttavaa oli seistä krematorion paikalla. Miten tällaista on voinut tapahtua??? Selkäpiitä karmii vieläkin paikkaa muistellessa.
Kävimme Cellessä vaihtamassa / nostamassa rahaa ja pienellä ostoskierroksella. Ruokavarastoa myös täydennettiin ja nyt nokka kohti Hollantia – Leeviä kuunnellessa.
Keskiviikko 14.6.2000
Saavuimme eilen illalla Hollantiin ja täällähän onkin täysi hullutus käynnissä – on nimittäin Futiksen EM- skabat täällä Rotterdamissa! Kirjoitan tätä leirintäalueen mökissä; hinnaltaan törkeän kalliissa, tasoltaan snadissa sellaisessa, vaan sijainniltaan hyvässä. Melkein kantakaupungissa. Viime yö meni vielä telttailun hengessä eräällä rajanjälkeisellä leirintäalueella. Telttanukkuminen oli erityisesti tyttöjen mieleen, itselleni se oli hieman kovaa, mutta siihenkin varmasti tottuisi.
Iltapäivästä tosiaan saavuimme tänne Rotterdamiin. Majoittauduimme ja lähdimme kaupungille. Kävimme kiinalaisravintolassa syömässä. Sieltä kävelimme Rotterdamin merimieskirkolle saunomaan ja tutustumaan… Nyt väsyttää höpönä: Nukahdan… ZZZ…
Torstai 15.6.2000
Klo 11.35 jossain Rotterdamin ja Amsterdamin välillä. Hyvin nukutun yön jälkeen lähdimme aikaisin aamulla tapaamaan paikallista vapaaehtoistyöntekijää, tosin eläkkeellä olevaa, Paulia ”Bill Cosbya”. Hetkisen harhailun jälkeen löysimme perille ja meitä odotti mielenkiintoinen luento Rotterdamin vapaaehtoistyötekijöiden arjesta. Isäntämme Paul oli todellinen show – mies ja siitä nimitys ”Bill Cosby”. Valaisevan luennon jälkeen lähdimme TODELLA nälkäisinä etsimään aamiaispaikkaa, jossa tyydyttää kiljuva nälkämme. Koska aamiaispaikat olivat vähissä, päädyimme italialaiseen ravintolaan nauttimaan yhdistettyä aamiaista ja lounasta. Itse tilaamani pizza a´la Italy oli hieman liian raskasta ruokaa noin aamupalaksi, mutta lähtipähän nälkä.
Nälän karkotuksen jälkeen lähdimme keskustan ostos- / kävelykaduille palloilemaan ja hieman shoppailemaan. Sasun kanssa ihmettelimme naisten loputonta shoppailutarmoa. Hetken ihmeteltyämme myös meihin miespuolisiin iski shoppailuhullutus ja saldona oli pari CD-levyä (joista Sasu hukkas omansa… KELE!) ja parit paidat.
Kaupunkikierroksen jälkeen palasimme tyytyväisinä takaisin maximum vartioidulle leirintäalueelle, ja loppuilta sujuikin sitten rauhallisesti pelaillen jne.
Perjantai 16.6.2000
Leirintäalueelle oli edellisenä iltana saapunut paljon tanskalaisia. Johtuisikohan tämänpäiväisestä Hollanti – Tanska matsista…?
Aamulla menimme R´damin erääseen kaupunginosaan, jossa oli jänniä, moderneja taloja. Kuutiotalo aiheutti isoa ihmetystä. Kun olimme tarpeeksi ihmetelleet, ajoimme Kinderdijk:iin, jossa oli paljon vanhoja tuulimyllyjä. Tämän jälkeen jätimme R´damin selkämme taakse (siis heti kun olimme nauttineet maittavan aamupalan paikallisen K-kaupan parkkipaikalla).
Päädyimme Amsterdamiin, jossa ensin etsimme yhdessä Hard Rock cafe:en. Sen jälkeen hajaannuimme; osa lähti Anne Frank –taloon, osa seksimuseoon ja loput hengaileen (Paula olisi tahtonut kissa –museoon, mutta Paulan suureksi harmiksi se oli kiinni). Tämän jälkeen tutustuimme ominpäin Amsterdamiin, siis lähinnä shoppaillen ja ihmetellen Þ Pojat eksyivät punaisten lyhtyjen alueelle.
Kuudelta tapasimme seksimuseon edessä ja lähdimme siitä yhdessä hakemaan autoa, joka oli jätetty ypöyksin pahalta haisevaan parkkihalliin. Ajoimme kohti Lemmeriä, jossa loistava keittomahdollisuus-leirintäalueemme Seepark sijaitsee. Matkalla ajoimme n. 35 km:ä pitkän padon päällä, jossa toisella puolella oli Atlantti ja toisella puolella oli jotain muuta. Tällä jotain muuta –puolella oli n. 200 joutsenta.
Leirintäalueella asumme pikku taloissa (little houses), jotka ovat loistavia. Ainoa miinuspuoli on se, että vessa on hyvin kaukana ja leirintäalueella ehkä mahdollisesti Coffee shop. Kuulimme juuri, että Hollanti voitti Tanskan 3-0… et jos noi hollantilaiset eivät rauhoitu, meille tulee mukavan rauhaton yö…?!
Lauantai 17.6.2000
Klo 13.20 Ruuhkajonossa.
No joo, ei se yön rauhattomuus hollantilaisista johtunut, vaan hämähäkeistä ja muista örrimörreistä. Hanna bongasi yhden kipittämässä pitkin meidän mökin lattiaa eikä muuten ollut ihan pieni. Loput pongattiin pitkin kattoa. Pelon ja naurunsekaisin kiljahduksin roudasimme niitä sitten pihalle – paitsi sen yhden jonka Johki julmasti surmasi sängyn alla. Loppuyö meni untenmailla. Aamulla testasimme viimeisen hollantilaisen leirintäalueen suihkun (suht hyvä).
Uunituoreiden sämpylöiden jälkeen suuntasimme nenät kohti Saksaa. Rajalle kävimme vaihtamassa guldenit saksalaisiksi markoiksi. Moottoritietä riittää loputtomiin tai ainakin alle 20 vauhdissa tuntuu siltä. Todistettiinpa yksi kolarikin – ei henkilö vahinkoja – ja taas nousivat omat kolarikokemukset pintaan. Päätä huimaa hurja 40 vauhti…
Klo 19.50
Jaahas, ollaan Hampurissa. Käytiin ravintolassa syömässä loistavaa ruokaa! Kaikki olivat tyytyväisiä. Nyt ihmetellään homoja, lesboja, transuja… Käytiin muuten paikallisessa merimieskirkossa, joka oli aika erilainen verrattuna aikaisempiin. Reeperbahn oli myös karmaiseva kokemus: live sexiä ja peliluolia koko kadullinen. Nyt matkamme jatkuu kohti leirintäaluetta (ehkä Lübeckiä).
Sunnuntai 18.6.2000
Tänä aamuna Paula, Minna & Sasu uivat Atlantin aalloissa. Tosiaan kyseessä oli pikainen pulahdus, eikä syväluotaavaa sukeltelua. Eilen illalla sama porukka + Miikka seikkaili upealla rannalla aarteita etsien ja ajatuksia vaihtaen…
Maanantai 19.6.2000
Klo 10.15 toljottelemassa (suom. aamupalaa etsimässä).
Juu, Atlantin rannalla yövyimme asuntovaunuissa! Paikka oli upea pitkine beacheineen.
Klo 10.55 Nyt on maha täysi (aamupala) ja matka voi jatkua ja myös toissapäiväiset tapahtumat. Atlantin rannalta lähdettiin suoraan satamaan, josta lautalla Tanskaan. Matkalla kävimme seisovassa aamupalalla ja ihmettelemistä riitti juustossa ja ”höylässä”.
Tanskassa hämmästelimme Christianian ainutlaatuista yhteisöä, missä sai mietoja huumeita käyttää vapaasti. Myös muuten meininki oli erittäin vapaata mm. hasista myytiin kojuissa ja koirat juoksivat vapaina. Esitelehtisessä sanottiin, että paikan asukit halusivat ”lapsille tilaa leikkii ja vihreää ympärilleen”.
Tämän ”hippiyhteisön” jälkeen rentouduimme Tivolissa. Toiset (Minna & Miikka) kävivät pyörimässä laitteissa, muut tyytyivät pelaamaan ja kävelemään alueella. Tuli muuten ihan leffafiilis, kun söin pahvipurkista kiinalaista ruokaa tikuilla. Yön vietimme punaisissa tuvissa ja Minna näytti hurjan luonteensa menemällä poikien tupaan nukkumaan. Aamulla kävimme tutustumassa Helsingöriin, jossa tuhlasimme viimeiset paikalliset valuutat (Tanska) ja jatkoimme lauttaan (taas!). Ruotsissa sai taas kuluttaa takamustaan istumalla autossa matkalla Kassun enon vaimoa tapaamaan.
Tuula Aittamäki oli järjestänyt meille kunnon pullakahvit. Kiltisti pistelimme pullaa, kuivakakkua, kahvia ja teetä, vaikka olimme juuri käyneet ruokailemassa läheisessä suurensuuren tavaratalon lounasravintolassa. Tuula kertoili meille, millaista oli muuttaa Ruotsiin ja asua siellä 60-luvulla sekä nykytilanteesta.
Vastusteluista huolimatta lähdimme jatkamaan matkaa Lisebergin leirintäalueelle ja kävimme kiivasta keskustelua menosta huvipuistoon. Leirintäalueelle päästyämme aloimme pystyttää telttaa (mökkejä ei ollut vapaana). Kun teltta oli pystytetty vakaalla ammattitaidolla, lähdimme kohti Lisebergin huvipuistoa.
Ratikkalippumme olivat hassuja 4:n matkan parilippuja… Parijonoon järjesty! Kukin pari sai 100 kr omaan käyttöönsä, jolla sitten ostettiin lippusarjoja. Kassu ja Sasu lähtivät kiertämään aluetta ja me muut päätettiin lähteä testaamaan villiä jokea eli Kålleradoa ja siinä laitteessa kyllä kastu! Minna ja Miikka tutustuivat myös paikan hurjimpaan laitteeseen eli Hang Overiin. siinä oli kieppumista, menoa ja vauhtia ei taatusti puuttunut. Muita laitteita mitä testattiin, olivat:
Tukkijoki (kaks huimaa pudotusta), Rainbow (sama kuin lintsillä) ja Lisebergbahn-vuoristorata, joka hurjimmillaan kiihtyi 96 km:n tuntinopeuteen. Rahaa tuhlattiin ties mihin peleihin, onnenpyöriin, joita oli todella paljon.* Ja se tapaamisaika 22.45 tuli aivan liian nopeasti, mutta pois oli lähdettävä. Jäimme ratikasta yhden pysäkin liian aikaisin, joten teimme pienen iltalenkin ennen nukkumaan menoa. Osa meni heti nukkumaan ja osa lähti katsomaan, löytyisikö leirintäalueelta ravintolaa.
Tiistai 20.6.2000 Matkalla Tukholmaan
Viimeinen yö leirintäalueella oli onnellisesti takana ja oli aika ruveta sumplimaan varsin kätevästi täytettävää takaluukkua. Luukkuhan ei siis toimi… Kamat on roudattava sisäpuolelta ja sama toisinpäin. NÄPPÄRÄÄ!!
Herkku patongit nääs –paikassa syötyämme, onnistuimme löytämään itsemme Tarja Juvosen kotoa. Tuoreet leivontaherkut maistuivat hyvin! (kauheeta kieltä…). Nyt siis ollaan tuli persuksissa matkalla Tukholmaan ja satamaan. Ei taideta keretä shoppailla Hannalle halpoja kenkiä…Höh! (Hanna on surullinen.) (Heli sai halvat kengät, siksi Hanna on surullinen.) Ja illalla H:n täytyy bailata tylsissä, kalleissa (kallis) sandaaleissa. DJ Johkilla on valinnanvaikeus. Odotamme (tai ainakin pikkupossut H&H) innolla laivaillallista, jonka toivomme olevan oikein runsas ja maittava – nälättää ja herkututtaa! Joo, shoppailu taitaa jäädä laivalle, mutta ei hätää, kyllä se raha sielläkin katoaa kaupantädin/sedän kassakoneen rahalokeroon. Heltsy juuri ilmoitti, että Stokholmiin on vielä 200 km ja kello on 16 eikä kun 15.51 ja täällä on lämmintä! Muillakin taitaa olla sama tunne – sillä Paula vaati juuri ikkunoita enemmän auki.
Hassua, mutta ihanaa ajatella, että yhden yön jälkeen nukkuu jo omassa kotona, omassa sängyssä uuden Nalle Puh –tyynyn kanssa! 2 vko:a hujahti huimaa vauhtia…
N. klo 19 tiistai-ilta ja vuorossa oli laivaan siirtyminen ja kotimatkan alku. Linnoittauduttuamme omiin hytteihimme katselimme hetken ympärillemme hienon m/s Amorellan sisuksissa. Pällistelyn jälkeen oli vuorossa todella maittava a’la carte illallinen, minkä jälkeen purimme vielä viimeiset tuntemukset ja sitten alkoi vapaa-aika. Laivan biletysmeininkiä ei juuri voinut kehua, mutta kaikesta huolimatta viihdyimme joraamassa pikkutunneille asti.
*Tämän tekstin kohdalle oli Eve piirtänyt meille yllätys terveisiksi kukkasen ennen lähtöämme.
Keskiviikko 21.6.2000
N. klo 9 aamulla
Ajellaan jossain Helsingin ja Turun välillä valtatie 1:llä. Satamaan tullessa oli hieman vaikeuksia päästä autoon sisälle koska autokannella oli suht’ tiivis parking-tyyli, joten suurin osa porukkaa käveli ulos autorampin kautta (tuli hiukan jänismatkustajafiilis).
Eipä sen kummempia ole sitten tapahtunutkaan vielä tähän mennessä, joten päätän raporttini tähän. Ai niin, reissu oli mahtava enkä kadu hetkeäkään, että lähdin. Lainatakseni Kasarin Juhaa olen väsynyt, hyvin väsynyt ja nyt nukuttaa. ZZZ…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti