Adventti merkitsee kirkkovuoden alkua ja myös joulun odottamisen alkamista. Tosin aika monella se lienee alkanut jo paljon aikaisemmin. Kauppojen joulumainoksia ei voi välttyä huomaamasta. Kovin monessa asunnossa on siirrytty jouluvalojen aikaan. Tosin joissakin kodeissa se taitaa olla ympärivuotinen tapa.
Luin artikkelin ruotsalaisesta joulun vietosta. Siinä mainittiin, että "adventti on iloista joulunodotusaikaa, jolloin ystävät kutsutaan glögille, lapset ihmettelevät tavaratalojen upeita jouluikkunoita ja kotona leivotaan sahramipullia." Ymmärtääkseni samanlaista perinnettä on myös osalla suomalaisperheistä, toisaalta moni tyytyy adventtiaikaan stressaantuneena valmistautumaan joulun viettoon arkisin miettein ja touhuin. Siivoamista ja lahjojen hankkimista, ehkä joulun aikataulujen sopimista. Tuntuu monesti, että jouluun ladataan niin paljon odotuksia, etteivät ne voi koskaan toteutua. Eikö vähempikin riittäisi? Ei elämän onnellisuus voi olla joulun varassa.
Kirkoissa lähestyvän joulun aikaa vietetään erilaisten konserttien, yhteislaulutilaisuuksien ja esim. jouluseimien merkeisssä. Mutta miten muualla, onko kovasti odotetun joulun keskeinen sanoma yhä esillä ja selvillä? Miten jouluun valmistaudutaan?
Muistan erään kommentin vuosien takaa. Siinä tuohtunut mieshenkilö lausui, että ”pitääkö kirkon tunkea sormensa joka paikkaan, jättäisi edes joulun rauhaan!” Samalla kun suomalaiset ja länsimaiset ihmiset yleensäkin ovat vieraantuneet kristillisestä perinteestä ja kirkon sanomasta, on myös monien kristillisten juhlien ydin hämärtynyt. Joulun päähenkilö ei ole joulupukki, vaikka se todennäköisesti on yleisempi vieras kodeissa kuin varsinainen syntymäpäiväsankari Jeesus. No, kyllähän joulupukin syntyhistoriasta voidaan löytää kristillinen esikuva, joten ei siinä nyt ihan pakanallisilla linjoilla liikuta.
Joulua kutsutaan lasten juhlaksi. Lapsiperheissä sitä vietetään lasten ehdoilla, näin ainakin kerrotaan, ja miksenpä sitä uskoisi. Omasta lapsuudestani muistan vielä, kuinka loppumattoman pitkältä ajalta joulun odotus tuntui. Nyt lapsettomana aikuisena joulun odotusaika on kovin toisenlainen. Kaikenlainen hössötys rasittaa. Ajattelen joulua mahdollisuutena levähtää ja rauhoittua. Adventin aika on juuri sen odottamista ja jouluun orientoitumista. Oman jouluni ohjelma on kevyenlainen. Käymme aattona ruokailemassa siskoni luona, olen jouluyön messussa Mikaelinkirkossa ja sen jälkeen kotona seuraan Pietarinkirkon yömessun kotisohvalta. Siinä ne joulun kohokohdat. Joulumusiikkia tulee toki kuunneltua, mutta ei mitään pimpelipomia, vaan rauhallista, joulun sanomaan ajatukset saavaa musiikkia. Musiikkia, joka antaa mahdollisuuden tehdä myös omia pään sisäisiä matkoja elämäänsä.
Tiedän monia, joille joulu ei ole odotettua aikaa, pikemminkin pelättyä. Ja iso määrä on sellaisia, joille joululla ei ole sen syvempää merkitystä, se on vain vapaa-aikaa työelämästä tai arjen kuvioista. Jokaisella on oma elämänsä elettävänä. Se on viisainta tehdä niin hyväksi kuin mahdollista seuraten omia arvojaan ja elämänsä periaatteita. Joulun viettäminen tai sen viettämättä jättäminen on vain yksi osa siitä kokonaisuudesta.
Joulun odottamisessa on itselleni jotakin samaa kuin loman odottamisessa. Että saisi hetken hengähtää arjen kiireistä ja rutiineista. Että saisi jotakin muuta ajateltavaa. Vaikka jouluaaton olen työtehtävien parissa, on joulun jälkeen hetki aikaa kerätä voimia, ajatella isompia asioita kuin seuraavan viikon työtehtäviä, toimintakertomuksen tekemistä, kevään, kesän ja syksyn kausisuunnitelmia, tulevia rippikouluja jne. Katsoa elämää suuremmalla kaukoputkella ennen mikroskoopin käyttöön ottoa.
----------------
Tämä on tämän vuoden viimeinen blogikirjoitus. Jatkan tammikuun puolella. Hyvää joulunaikaa, ehkä nähdään jouluyön messussa Mikaelinkirkolla! Onnellista uutta vuotta myös!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti