Meitä saapaslaisia oli kokoontunut kotipesäämme kuusi. Odotimme kaikki jossain määrin jännittyneinä piispan saapumista ja sitä, millainen illasta tulisi. Oli monta ennakoimatonta muuttujaa. Millainen sää olisi, alkaisiko sade, joka merkitsisi sitä, ettemme todennäköisesti kohtaisi kaduilla juurikaan nuoria? Sään ollessa suosiollinen, osuisimmeko oikeille paikoille oikeaan aikaan? Entä piispa, miten hän istuisi joukkoomme?
Piispa saapui paikalle juuri sovittuun aikaan farkuissaan, poissa olivat kaikki arvovaltaan viittaavat krumeluurit. Kättelimme ja esittäydyimme hieman pidemmän kaavan mukaan. Kävimme sen jälkeen läpi illan kuviot. Sovimme, ja näin oli myös piispan toive, että toimimme aivan normaalin kaavan mukaan.
Lähdimme isolla joukolla liikkeelle, meitä oli mukana piispan lisäksi tuomiokapitulin viestintäasiantuntija, Kirkko ja Kaupunki-lehden toimittaja ja valokuvaaja. Yhteensi siis kymmenen ihmistä oransseissa saapasliiveissä. Liikuimme muut saaapasautolla, toimittaja ja valokuvaaja seurasivat perässä omalla autollaan.
Kiertelimme tutuissa paikoissa. Saimme myös muutamia vinkkejä mahdollisista uusista mestoista. Ilta oli vilkas. Kohtasimme illan aikana paljon nuoria Itä-Helsingin ja myös Vantaan puolella. Joissakin paikoissa oli vain muutaman nuoren ryhmiä, joissakin huomattavasti isompia joukkoja. Aktiivisia kohtaamisia oli yhteensä 57. Mielenkiintoisia ja hyviä keskusteluja. Yhtä humalaista poikaa autoimme asioiden selvittelyssä, muuten ilta koostui kanssakäymisistä pääosin hyväkuntoisten ja fiksujen nuorten kanssa.
No, kuinka piispa selvisi illasta? Erinomaisesti. Hän oli hyvin luonteva, aito ja aktiivinen luomaan kontakteja nuorten kanssa. Hänellä oli myös pelisilmää ja tilannetajua. Piispan läsnäolo ei mitenkään häirinnyt perustoimintaamme, ehkä enemmänkin niin, että se toi jotakin lisää nuorten kohtaamisiin. Muutama nuori tunnisti, että kyseessä on julkisuuden henkilö. Ymmärtääkseni piispaksi ei kukaan häntä tiennyt, ennenkuin joillekin asiasta mainitsimme.
Loppupalaverissa piispa kertoi arvostavansa toimintaamme ja pitävän sitä kovin tärkeänä. Hän myös ylisti tiimimme toiminnan ja yhteistyön sujuvuutta eri tilanteissa. Olemme toki aika ajoin kuulleet monilta tahoilta kiittäviä sanoja, mutta täytyy myöntää, että piispan kertomana se kuulosti melkein liikuttavalta.
Illan aikana syntyi monia mielenkiintoisia kohtaamisia. Oli hyvä kuulla nuorten avoimesti kertovan ajatuksistaan ja elämästään. Se on luottamuksen osoitus meitä saapaslaisia kohtaan. Tärkeitä keskusteluja syntyi myös oman ryhmämme sisällä. Piispan tapa olla läsnä niin nuorten kuin meidän saapasväen kanssa oli vaikuttava ja tuntui hyvältä. Kiitos koko Itä-Helsingin saapasryhmän puolesta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti