Nuoruuden kokemusasiantuntija. Törmäsin tähän termiin kauan aikaa sitten muistaakseni Aseman lasten jonkin julkaisun tai tilaisuuden yhteydessä. En tiedä, onko se heidän luomansa termi, mutta joka tapauksessa mainio sellainen.
Muistan ajan, kun päihdehuollossa ryhdyttiin puhumaan kokemusasiantuntijuudesta ja sen merkityksestä päihderiippuvuudesta selviytymisessä. Kyse on siis käytännössä vertaistuesta, siitä, että joku, joka on jo kokenut riippuvuuden ja selvinnyt siitä, omaa sellaista tietoa, jota ei voi saada kirjoja lukemalla. AA-ryhmät ovat tästä erinomainen esimerkki.
Meistä jokainen, siis aikuisista, on nuoruuden kokemusasiantuntija. Jokainen meistä on kokenut nuoruuden ja selviytynyt siitä, joku pienemmin, joku isommin kolhuin. Olemme siis selviytyjiä ja jossain mielessä edustamme nuoruuden ahdingoissa oleville mallia siitä, että nuoruudesta voi selviytyä. No, tosiasiassa harva nuorista oivaltaa oman elämänsä haasteiden keskellä, että omat vanhemmat tai ylipäätään kukaan aikuisista voisi ymmärtää hänen haasteitaan ja vaikeuksiaan. Siihen liittyy ajatusmalli, että mennyt on mennyttä ja sillä ei mitään tekemistä tämän päivän kanssa. Aikuisten nuoruus on tapahtunut ikuisuuksia sitten erilaiseen aikaan eikä aikuisella ole enää todellista käsitystä tämän päivän nuoren elämän ongelmista.
Edellä mainittu on toki jossain määrin totta. Aika on erilainen. Ihminen on kuitenkin edelleen samanlainen perustarpeiltaan. Turvallisuus, yhteenkuuluvuus, rakkaus ja arvonanto ovat jokaiselle olennaisia. Niiden toteutumisen pohjalta on mahdollisuus löytää ratkaisuja elämän eri tilanteisiin.
Aikuisuuteen liittyy helposti ajatus siitä, että meidän on valistettava nuoria elämän perusasioista, siitä, mistä elämässä on kyse ja miten tulee toimia saadakseen itselleen hyvän elämän. Joskus se on tarpeellista ja jopa nuoren toivomus, mutta paljon enemmän nuori kaipaa kuuntelijaa kuin opettajaa tai tuomaria.
Nuoruus, samoin kuin koko siihen astinen eletty elämä, kulkee mukanamme ja vaikuttaa valintoihimme ja arvoihimme. Kuinka hyvin sen itse tiedostamme, on aivan toinen asia. Ja kuinka hyvin todellisuudessa muistamme oman nuoruutemme ja ennen kaikkea ne tunteet, jotka monesti vyöryivät ylitsemme. Kuinka loukkaannuimmekaan, kun vanhemmat naureskelivat vahvoille tunnereaktioillemme tai suhtautuivat väheksyen asioihin, jotka olivat meille melkein ylipääsemättömän suuria. Niiden kokemusten ja tunnekuohujen muistaminen on tärkeä väline nuoren reaktioiden ymmärtämisesssä ja empatian löytämisessä. Silloin voit aidosti hyödyntää omaa kokemusasiantuntijuuttasi. Olla ymmärtävä ja samalla luotettava ja riittävän vahva aikuinen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti