perjantai 2. heinäkuuta 2021

ORANSSIN VÄRIN MAA - UNOHTUMATON KOKEMUS

Ennen kevättä 1985 Hollanti tai Alankomaat, miten sen haluatkin nimetä, oli itselleni lähinnä hyvä jalkapallomaa. Juuri sen enempää en siitä tiennyt. Asia muuttui totaalisesti, kun lähdin suorittamaan opiskeluni viimeistä harjoittelujaksoa Rotterdamin suomalaisella merimieskirkolla. Se oli todennäköisesti elämäni merkittävin ja opettavaisin kahden kuukauden jakso.

No, tästä herännee kysymys, miksi väitän näin?


Taustani oli pikkukaupungin seurakuntanuori, joka oli muuttanut opiskelemaan Helsinkiin. Se jo itsessään oli huomattava muutos ja avarsi maailmankuvaani monella tavoin. Se myös haastoi itseni pohtimaan sitä, että miten sovittaa oma maailmankuvani yhteen muiden erilailla ajattelevien kanssa. Ovatko muut väärässä vai onko syytä muokata omaa ajattelutapaani? No, ajanmittaan ymmärsin sen, että omaksumani ja oppimani ajatus oikeasta ja hyvästä elämästä oli ollut kovin kapea. Sen huomaaminen oli vapauttava ja sanoisin jopa tervehdyttävä kokemus.


Hollannissa vastaan tuli monella tavoin hyvin erilainen ympäristö. Sijainti keskellä Eurooppaa ja moninaisten kulttuurien sulatusuunissa oli jotain ihan muuta kuin mihin olin tottunut. Kaikesta huolimatta olin heti kovin innostunut oppimaan uutta ja perehtymään paikalliseen elämäntapaan. 


Monikulttuurisuus, erilaisista taustoista tulleiden ihmisten hyvin toimiva yhteiselo oli vaikuttavaa. Hollantilaisuus, näin koin, oli kovin värikästä ja positiivista. Ystävällisyys oli läsnä kaikkialla. Toki myöhemmin tulin huomaamaan, ettei elämä sielläkään ole aivan ongelmatonta.


Muistan, kuinka heti perille saavuttuani silloinen merimieskirkon assistentti ohjeisti minua tervetuloatoivotuksen jälkeen jättämään kassini ja ojensi käteeni kadulla odottavan mersun pikkubussin avaimet ja kartan. Yhdelle Rotterdamin lukemattomista satama-alueista oli juuri saapunut suomalainen laiva ja minun pitäisi mennä sinne hakemaan merimiehiä kirkolle. Tehtävä oli mieluinen, vaikka samalla myös jännittävä. Kaikki sujui hyvin ja tutustuin alueeseen ja paikalliseen tai sanoisinko keskieurooppalaiseen ajokulttuuriin hyvin nopeasti.

Monenlaisia mukavia muistoja tuohon ajanjaksoon sisältyy. Viikonloppumatka bussilla Pariisiin hollantilaisten kanssa. Alueella asuviin suomalaisiin siirtolaisiin tutustuminen. Saunominen merimieskirkon takapihalle pystytetyssä suomalaisessa hirsisaunassa oli tunnelmallista. Rekkakuskit tulivat tutuiksi. Kuva merimiesten elämästä tarkentui. Asuin aika ison osan ajasta yhdessä uutta pestiä odottavan merimiehen kanssa, sitä kautta sain uudenlaisen näkökulman asioihin.


Silloinen merimieskirkon pastori Kalliala kutsui vaimonsa kanssa minut muutaman kerran luokseen yläkerran asuntoon. Vietimme sikäläiseen tyyliin iltaa juuston, viinin ja muunkin naposteltavan kera. Niihin liittyi aina mukavia ja ajatuksia herättäviä keskusteluja. Erittäin lämpimiä muistoja ne vieläkin tuovat mieleen. Aukaisivat itselleni ikkunan uuteen maailmaan.


Huomasin myös pärjääväni vieraassa kulttuurissa. Kaikki paikalliset keski-ikäistä nuoremmat osasivat hyvin englantia, joten selvisin sillä vähintään tyydyttävästi. Muutamia lauseita opettelin myös hollannin kielellä. ”Ik begrijp het niet.” ”Waar zijn de toiletten, alstublieft?” ”Dank u!” Ruoan tilaaminen paikallisesta pikaruokaravintolasta hollannin kielellä oli yksi onnistumisen kokemuksista.

 

Mielenkiintoinen liittymäkohta kahdelle itselleni tärkeällä asialle eli Hollannille ja saapastoiminnalle liittyy värimaailmaan. Oranssi on molempien tunnusväri. Kummallinen yhteensattuma, vai onko se sitä? En tiedä. Ainakin se on mukava asia eikä tarvitse pitkään miettiä, mikä on lempivärini.


Olennaisinta oli se eräänlainen vapautumisen prosessi, joka Rotterdamin ajasta lähti liikkeelle. Ne elämisen rajat, jotka olin itselleni omaksunut pitkälti omien kasvuolosuhteitteni johdosta, alkoivat murtumaan. Muurit madaltuivat, elämä ja sen mahdollisuudet avautuivat paljon rikkaampina kuin aikaisemmin. Toki kyse on myös normaalista iän myötä tapahtuvasta oppimis- ja kasvuprosessista, mutta olen vakuuttunut, että ilman tuota kokemusta olisin tänä päivänä erilailla ajatteleva ihminen. Kiitos Rotterdam, kiitos paljon! Dank u Rotterdam, dank u wel!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti