Kirjoitin ylioppilaaksi erinäisten vaiheiden jälkeen 43 vuotta sitten. Joidenkin kauan sitten tapahtuneiden asioiden kohdalla tuntuu, että sitä ei ole kuin tovi, mutta ei tässä asiassa. 43 vuotta on pitkä aika. Sen kuitenkin muistan, etten juhlinut valmistumistani mitenkään erityisellä tavalla. Joku kuva on tullut vastaan, jossa istun kotisohvalla siskoni vieressä ylioppilaslakki päässä.
Miksi muistelin tuota? No sen vuoksi, että koulujen päätösviikonloppu koittaa jälleen. Olemme saapasporukalla tuttuun tapaan liikkeellä muiden nuorisotyön toimijoiden kera. Helsingin kaupunki vastaa totutusti tästä nuorisonhuolto-operaatiosta. Itse olen mukana 37. kertaa. Lähden mielelläni liikkeelle sekä siksi, että päivystyskavereina on mukavia tyyppejä että kokemukseni mukaan tiedossa on vilkas ilta. Vilkas ei tässä tarkoita välttämättä sitä, että apua tarvitsevien määrä olisi suuri, vaan että nuoria on paljon liikkeellä. Mukavia kontakteja ja pääosin iloisia nuoria. Kaikkien kouluvuotensa päättäneiden joukossa on sekä ylioppilaaksi valmistuneita että myös ammattikoulunsa suorittaneita.
Asia, josta olen monen operaatioon osallistuvan kanssa ollut usein eri mieltä, liittyy toivomukseen siitä, että tulevana lauantaina olisi surkea keli tai ainakin se muuttuisi sellaiseksi ennen puoliyötä. Se toisi mukanaan sen, että valtaosa nuorista poistuisi siinä vaiheessa kotiin ja meno kaupungilla rauhoittuisi. Ymmärrän kyllä tuon näkökulman. Todennäköisesti silloin olisi vähemmän lieveilmiöitä ja myös työntekijöiden taakka kevenisi. Nukkumaankin voisi päästä aikaisemmin. Itse kuitenkin soisin nuorille hyvän kelin ja iloisen illan. Omakin mieli nousee korkealle, kun näkee mainiolla mielellä olevia ja riemuitsevia nuoria.
Koulujen päättyminen ei välttämättä ole kaikille pelkästään iloinen asia. Ehkä kouluvuosi ei ole mennyt hyvin, ehkä elämässä on muuten tullut pettymyksiä, surua. Ehkä tulevaisuus on täynnä epätietoisuutta, ehkä pelkoakin. Nekin tulevat joissakin keskusteluissa esille.
Yleinen kohtaamiemme nuorten toteamus, joka on itse asiassa toistunut vuosikymmenten ajan, on se, että kaverista pidetään huolta. Jos joku tarvitsee apua, häntä ei jätetä yksin. Arvostettava piirre ja periaate. Kaverin kanssa jaetaan ilot, mutta myös huolet ja surut. Toki on niitäkin, vaikkakin harvassa, joiden kohdalla tuo ei toteudu. Vierellä ei ole kaveria. Toivon, että sinulla, jokaisella meistä, on ihmisiä, joiden puoleen kääntyä, kun tuntuu, että yksin ei löydy keinoa tai voimia löytää ratkaisuja elämän kysymyksiin. Joka tapauksessa onnittelen vielä ja toivotan mukavaa kesän alkua sinulle! Tule juttelemaan, jos näet meidät liikenteessä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti