Kulunut klisee Carpe Diem tulee aika ajoin edelleen vastaan. Tartu hetkeen, tai kirjaimellisesti ”poimi päivä”, on sinänsä mainio neuvo ja elämänohje, koska muuta hetkeähän meillä ei ole kuin tämä nykyinen. Menneisyys on mennyttä ja tulevaisuus ei ole vielä läsnä. Vai onko asia oikeasti ihan niin? Mielestäni se ei ole aivan niin yksinkertaista. Menneisyys on nimittäin läsnä koko ajan valinnoissamme, siinä mitä elämässä arvostamme ja miten suhtaudumme ja reagoimme eteen tuleviin asioihin. Samoin kaikki kohtaamamme ihmiset ja kokemuksemme ovat mukana tässä hetkessä, ainakin alitajunnan tasolla. Menneisyydestä emme pääse eroon, mutta se ei ole yleensä huono asia. Parhaimmillaan se on hyvinvointimme pohja. Niin huonot kuin hyvät kokemukset toimivat oppimisen askelina kohti parempaa hyvinvointia, ainakin jos itse niin asennoidumme. Ne myös aukaisevat silmämme näkemään elämän arvokkaat asiat.
Tulevaisuus taasen pohjautuu menneisyyteen ja vaikuttaa siihen, mihin elämässä suuntaudumme, mitä tavoittelemme ja haluamme tulevalta elämältä. Harva meistä elää ajattelematta tulevaisuutta, toivomatta ja odottamatta siltä mitään. Ilman toivoa ei ole elämää, ei ainakaan hyvää elämää. Se auttaa jaksamaan vaikeiden hetkien yli. Myös tulevaisuus on siis läsnä nykyhetkessä. Joten vaikka on hyvä keskittyä tähän hetkeen ja yrittää tarttua siihen kiinni, kyse on kovin moniulotteista asiasta. Sekä menneisyys että ajatukset tulevaisuudesta kertovat siitä, kuka olen ja mitä pidän tärkeänä elämässä.
Vaikka jalkamme ja elämän perustamme ovat menneisyydessä ja katseemme kohti tulevaisuutta, olen vahvasti sitä mieltä, että on hyvä pyrkiä siihen, ettemme unohda elää juuri tätä hetkeä. Luulen, että moni meistä tuntee tapauksia, usein vanhempia ihmisiä, jotka elävät pääosin menneisyydessä ja joiden keskustelun aiheet liittyvät menneen muistelemiseen, ehkä myös sillä mausteella, että ennen kaikki oli paremmin. Toisaalta ainakin itse tiedän ihmisiä, joiden ajatukset ja odotukset suuntautuvat johonkin hamaan tulevaisuuteen mentaliteetilla, että sitten kun se tulevaisuus osuu kohdalle, silloin hyvä elämä vasta alkaa. Valitettavasti joidenkin kohdalla se odotettu tulevaisuus jää tavoittamatta, myös niiden hyvien puolien löytäminen juuri siitä hetkestä jää toteutumatta. Myönnän, että kyse on tässä myös yleisestä asennoitumisesta elämään, siitä kuuluisasta ”onko lasi puolityhjä vai puoliksi täynnä”- kliseestä.
Itselleni hetkessä eläminen on ollut haasteellista ainakin nuorempana. Saavutettuani jonkin odottamani asian, esimerkiksi ulkomaan matkan, ovat ajatukseni monesti jo matkan aikana menneet seuraavan suunnitteluun ja odottamiseen sen sijaan, että olisin kunnolla osannut nauttia juuri siitä hetkestä. Olen pyrkinyt pääsemään siitä eroon ja ehkä pari pientä askelta siihen suuntaan ottanutkin. Myös ikä ja elämän rajallisuuden ymmärtäminen vaikuttaa tähän väistämättä. Nykyisyyden arvostaminen korostuu, kun tiedostaa ajan kulumisen. Se lienee hyvä asia.
Tämän blogin kirjoittamisen aloittaminen on jo siirtynyt menneisyyteen, seuraavan kirjoittaminen ei ole vielä tätä hetkeä, mahdollisesti kuitenkin tulevaisuutta. Aika näyttää sen. Nyt keskityn juomaan kahvia Itiksen Espresso Housessa. Mukavaa päivää sinulle, nauti hetkestä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti