Kävin lauantaina kotisaunassa. Pitkästä aikaa lisäsin löylyveteen hieman koivun tuoksuista esanssia. Sehän jysähti, taas kerran! Hyppäsin hetkessä lapsuuden kokemuksiin.
Tuoksut säilyvät ihmisen muistoissa hyvin pitkään, luultavasti koko ihmisiän. Ne useimmiten liityvät vahvoihin muistoihin, palauttaen niitä mieleen. Jopa sellaisia, joita ei ole edes tiedostanut olevan. Ainakin itselleni on käynyt niin usean kerran.
Tällä kertaa kyse oli samasta tutusta muistikuvasta. Tai itseasiassa monesta, mutta päällimmäisenä ja ensimmäisenä on muisto noin 55 vuoden takaa, kun istuimme perheen kanssa varuskunnan saunassa Utissa. Meillä oli sinne viikkovuoro, jota muistaakseni ahkerasti hyödynsimme. Mieleeni palaa kuva isosta löylyhuoneesta ja pesutilasta. Kiukaalla paistoimme folion sisällä usein makkaraa. Se tuoksui ja maistui hyvältä, ellei jopa taivaalliselta. Tosin voi olla, että vuodet kultaavat tuon muistikuvan.
Lukemattomissa paikoissa olen tähän ikään mennessä ehtinyt saunoa. Lapsuudesta on muitakin, tosin ei niin vaikuttavia muistoja kuin tuo edellä mainittu, samoin nuoruudesta ja myös työuran varrelta. Rippikoululaisten kanssa on saunottu monet monituiset kerrat, tosin viimeisinä työvuosina siirsin sen tehtävän muille työntekijöille. Saapasleireillä saunominen kuului usein asiaan. Teimme sitä monenlaisissa versioissa. Usein kyse oli leirikeskuksen tyylikkäistä ja hyvin hoidetuista saunoista, mutta kyllä kokemuskentästä löytyy myös mm. maapohjasauna. Myös Mustasaaren vanha sauna on jotenkin jäänyt mieleen hyvin vahvana ja ainutlaatuisena kokemuksena. Saaressa kaukana kaikesta ja samalla lähes keskellä Helsinkiä.
Saunominen lienee istutettu suomalaisten geeniperimään, ainakin useimpien kohdalla. Siitä on myös kirjoitettu paljon. Fysiologisista terveyttä edistävistä asioista on tutkittua tietoa, mutta en aio tässä yhteydessä niihin syventyä. Sen voin kyllä todeta, että ne hyvät puolet, mitä tutkimuksissa on löydetty, edellyttävät yleensä säännöllistä useamman kerran viikossa tapahtuvaa saunomista.
Samassa määrin en ole löytänyt tietoa saunomisen mielenterveyttä edistävistä puolista. Ainakin itselleni se on hyvin terapeuttinen, melkeinpä meditatiivinen kokemus. Parhaiten se toteutuu yksin saunoessa. Yhdessä saunomisessa on paljon positiivisia puolia, mutta valitettavasti emme ole vaimoni Even kanssa saunoneet yhdessä ainakaan vuosikymmeneen. Syynä on se, että näkökulmamme ja käytäntömme saunomisessa poikkeavat toisistaan sen verran paljon. Itse pidän optimina noin 70 asteen lämpötilaa, jopa vähempikin riittää useimmiten. Nautin lämpimästä kehoa ja mieltä hiljalleen hivelevästä löylystä. Eve sen sijaan on kovien löylyjen ystävä, ainakin minuun verrattuna. Siispä toimimme yleensä niin, että menen itse ensiksi nauttimaan alkulämmöstä ja Eve sen jälkeen ottaa varsinaiset löylyt. Hyvä, että kummallakin on mahdollisuus löytää itselleen sopiva versio.
Saunan merkityksellisyydestä tehtiin myös vuonna 2010 elokuva Miesten vuoro. Elokuvassa matkataan läpi Suomen ja pysähdytään saunojen lauteille kuuntelemaan miesten koskettavia elämäntarinoita rakkaudesta, kuolemasta, syntymästä, ystävyydestä - elämästä. Mielestäni elokuva kertoo hyvin siitä todellisuudesta, että suomalaisessa mentaliteetissa sauna on paikka, jossa voi heittää pois suojakuoret. Siellä on lupa olla oma itsensä ja jopa jakaa asioita, joista tuskin tulisi muussa yhteydessä puhuttua.
Mieleeni on jäänyt myös vuosien takaa vierailut suomalaisissa ulkomailla sijaitsevissa merimieskirkoissa, joiden yhteydessä on monessa paikassa myös sauna. Sen merkitys tuntuu vain korostuvan, kun mennään kotimaan ulkopuolelle. Siellä voidaan heittää kaikki ulkoiset tittelit ja arvoasemat pois, kukaan ei ole siellä toista kummempi, vaan samanarvoinen ihminen omine kokemuksineen ja tunteineen. Olen kiitollinen saunasta ja sen hyvää tekevästä voimasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti