Tossut jalkaan

Olimme viime viikonloppuna Kellokoskella viettämässä koulutusviikonloppua, tai käytännössä reilua vuorokautta, ns. tossujen kanssa. Meitä oli kahdesta ryhmästä, Snellusta ja Itä-Helsingistä. Varmaan osalle herää ihmetys tai kysymys vähintään, mikä on tossu. Tai no jokainen tietänee, että tossu on jalkine, mutta mitä sanalla tässä yhteydessä tarkoitetaan?

Tossu on Saapas-ryhmän tehtäväänsä koulutettu päivystysvastaava vapaaehtoistoimija. Tossu on tehtävässään silloin, kun työstä vastaava palkattu työntekijä on estynyt vastaamasta päivystyksestä esim. loman tai muiden työtehtävien vuoksi. Tossu voi toimia myös työntekijän rinnalla.  Tämä on perusteltua varsinkin isompien tapahtumien tai erityispäivystysten yhteydessä, mikseipä milloin vain, jos se tehtävien kannalta on hyödyllistä.

Jo vuosia sitten kirkollisissa piireissä pohdittiin erilaisten strategiatyöskentelyjen yhteydessä, että vapaaehtoistyö on kirkon tulevaisuuden kannalta välttämätön panostuksen kohde. Kovin hitaasti siihen suuntaan on edetty, mutta edetty kuitenkin, onneksi. Vapaaehtoiset ovat siirtyneet tai ainakin siirtymässä työntekijän apulaisista rinnalle tasavertaisiksi toimijoiksi. Tämä on hyvin perusteltu suunta, koska käytännössä monilla vapaaehtoisilla on sen kaltainen tietämys ja osaaminen monilta elämän osa-alueilta, ettei työntekijä kykene sellaista koskaan hankkimaan.

Piti jotakin kertoa viime viikonlopusta. Se oli mukava leiri mukavien ihmisten seurassa. Vietimme hauskoja yhteisiä hetkiä, mutta pohdimme myös tärkeitä asioita tossujen vastuullisen ja ajoittain kovin haastavan tehtävän näkökulmasta. Tulevaisuus mietitytti seurakuntien taloudellisten haasteiden vuoksi. Mistä saamme riittävän taloudellisen tuen Saappaan toiminnalle, onko työntekijäresursseja vielä käytössämme kymmenen vuoden kuluttua? Tukiyhdistykset pyrkivät auttamaan varojen hankinnassa, jotkut Lions Clubit osallistuvat toiminnan tukemiseen, samoin idässä myös esim. Kontulan ja Mellunmäen Martat, Mikaelin seurakunnan käsityöpiiri, seurakuntalaiset kolehtien muodossa. Jotkut yritykset haluavat kantaa oman kortensa yhteisen asian eteen esim. lahjoittamalla yhtiönsä tuotteita vapaaehtoisille. Näin toimii esim. Fat Pipe. Suuri kiitos kaikille edellä mainituille ja kaikille muillekin, joita en osannut tässä yhteydessä mainita!

Lauantai-iltana kävimme katsomassa elokuvan Pahan Kukat. Sen aihepiiri sivuaa läheisesti niiden nuorten elämänkohtaloita, joita päivystyksissä kohtaamme. Tosin vain marginaalisen osan, sillä kyllähän lähes kaikki kohtaamistamme nuorista ovat elämässä kohtuullisen hyvin, ellei jopa mainiosti pärjääviä. Sellaisia, joilla on riittävän vahva tukiverkosto ympärillään. Toki ne, joiden elämä ei ole niin hyvällä mallilla, jäävät eniten mietityttämään kohtaamisten jälkeen.