Enkeleitäkö?

Olet varmaan kuullut sanottavan "enkeleitä matkaasi"

Eilen vietettiin kirkoissa enkelien sunnuntaita. Kirkkokäsikirjassa todetaan, että 400-luvulta lähtien on syyskuun 29. päivä omistettu ylienkeli Mikaelille. Taistelu, jonka hän kävi pimeyden valtoja vastaan, liittyy pääsiäiseen. Kristus on saavuttanut ratkaisevan voiton pahan valloista, mutta taistelu jatkuu edelleen maailmassa. Myöhemmin mikkelinpäivästä on tullut kaikkien enkelien päivä, jolloin tutkistellaan heidän merkitystään ja tehtäviään. Jumalan sanansaattajina enkelit suojelevat ja opastavat ihmistä ja muistuttavat häntä Jumalan tahdon mukaisesta elämästä.

Viimeisen vuosikymmenen aikana on maailmalla levinnyt eräänlainen enkelibuumi. Se lienee saanut alkunsa jenkeistä, ainakin sellainen mielikuva on itselle syntynyt. On elokuvia ja tv-sarjoja, jotka käsittelevät asiaa. Niissä enkelit ottavat ihmisen hahmon ja auttavat ahdingoissa ja vaikeuksissa olevia ohjaten elämän valinnoissa oikeaan suuntaan. On syntynyt myös sellaisia vaihtoehtohoitoja, kuten enkeliterapia ja enkelihoito. Ne lienevät pääasiassa eräänlaisia energiahoitoja, joiden tarkoitus on parantaa, rauhoittaa ja puhdistaa. Itse en sellaisiin valitettavasti juuri usko, mutta eihän se olekaan minun uskostani millään tavoin kiinni. Jos se tuo apua tai yleensäkään millään tavoin hyvää jollekin, niin hyvä näin.

Vaikka ylienkeli Mikael on taisteleva enkeli, liitetään enkeleihin yleensä ajatus siitä, että ne suojaavat ja opastavat ihmisiä. Aiheesta on tehty kaikkien tuntema ja rakastama laulu, joka alkaa: ”maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt' ihana enkeli kotihin vie.” Sanotaan että meillä jokaisella on sellainen, suojelusenkeli. Olento, joka kulkee näkymättömänä vierellämme ja estää meille tapahtumasta pahaa. Suojelee meitä. Kaunis ajatus. No, me tiedämme kun katsomme uutisia maailmalta tai pohdimme elämää lähellämme, että pahoja asioita voi tapahtua meille jokaiselle. Täydellistä suojaa antavaa tai meitä pahoilta asioilta kokonaan varjelevaa enkeliä ei taida  rinnallamme kulkea, ei ainakaan tästä näkökulmasta katsottuna. Tosin voihan sitä jossitella, että mitä kaikkea tapahtuisikaan, jos enkeleitä ei olisi.

Ollaan enkeleitä toisillemme, laulaa jope Ruonansuu. Ehkä meidän tehtävämme ihmisinä onkin olla juuri niitä enkeleitä toisillemme. Suojella, varjella ja auttaa toisiamme. Ja kun ajattelen nuoria ja niitä Saappaan päivystyksiä sekä viikonloppuisin että erilaisissa tapahtumissa, joissa olen ollut mukana 30 vuoden aikana, niin aika hyvin tänä päivänä toisista huolehditaan. Valitettavasti aika ajoin on myös sellaisia tilanteita, jolloin joku jää ilman toisen apua. Useammin kyseessä on tällöin aikuinen kuin nuori.

Jos me haluamme, että maailma olisi hyvä paikka ja siitä tulisi hyvä myös tuleville polville, on se lopulta meidän käsissämme. Kuinka me kohtaamme toisemme, kuinka olemme avuksi sitä tarvitseville, kuinka otamme toisemme huomioon. Niin metsä vastaa kuin siihen huudetaan. Jos haluan että minua kohdellaan hyvin, on minunkin tehtävä niin toisille. Ja me jokainen olemme joskus siinä tilanteessa, että tarvitsemme apua toiselta.

Olimme viime lauantaina Tuusulassa pitämässä koulutuspäivää uusille saapasvapaaehtoisille.

On vuosi toisensa jälkeen motivoivaa ja innostavaa nähdä ihmisten haluavan kantaa omaa vastuutaan lähimmäistensä hyvinvoinnista ja ottavan samalla askelia uudenlaisen elämänvalinnan pariin. Jollekin siitä voi tulla vuosien, ehkä koko elämän mittainen matka, jollekin välietappi ennen seuraavan askeleen ottamista.

”Ole sääki arkienkeli!” Näin todetaan yhteisvastuukeräyksestä kertovassa videossa muutaman vuoden takaa. Arkienkeli on jäänyt sen jälkeen yhteisvastuukeräyksen terminologiaan. Sitä avataan seuraavasti: ”Oletko sinäkin arkienkeli? Jokainen meistä voi olla oman arkensa sankari. Tämän päivän sankarit ovat heitä, jotka huomaavat heikomman. Arkienkelit ovat läsnä hänelle, jonka ääni ei muuten kuuluisi. Arkienkelit ovat käsiä käden ulottuvilla silloin, kun yksinäinen toista tarvitsee. Arkienkelit ovat lämpöä kylmyyden keskellä, suoja sateella ja myrskyllä. Arkienkelit voivat olla ketä tahansa. He istuvat vieressäsi linja-autossa, tulevat vastaan kerrostalon portaissa. He ovat lähellä silloinkin, kun itse koet ainoastaan etäisyyttä. Oletko sinäkin sellainen?”

Harva meistä suomalaisen perusluonteen omaavista haluaa korottaa itseään enkelin tai sankarin asemaan. Siltä osin koen ilmaisun vieraaksi. Tärkeä asia ja näkökulma kuitenkin tässä nostetaan esille. Kyse ei ole isoista ihmeellisistä asioista, vaan pienistä arkipäivän teoista ja toisen huomioimisesta. Niihin meistä jokainen kykenee. Pienillä asioilla voimme muuttaa maailmaan paremmaksi paikaksi. Eivät saapasvapaaehtoisetkaan ole sen suurempia sankareita kuin kukaan muukaan. Lähimmäisenä olemisesta siinä on ensisijaisesti kyse.

Enkeleitä sinun päivääsi, pidetään huolta toisistamme!