Väriä elämään?

Näköjään Saapas-matkan tiimoilta nousee monia jutunaiheita mieleen. Kohtahan tämä alkaa muistuttamaan jonkinlaista matkablogia. No, toivottavasti ei pelkästään sitä. Toivon, että jotain sanottavaa ja suomalaiseen elämänmenoon liittyvää löytyisi edes pikkuriikkisen jutuistani.

Näin pimeänä vuodenaikana, kun valon määrä on vähissä ja mielikin helposti mustana, herää ajatus, että mistä saan valoa ja piristystä elämääni? Mistä voisin löytää harmauden keskelle muita värejä?

Curacaon kuvernööri kuka lie, huomasi häikäistyvänsä pahasti valkoiseksi maalatuista keskustan taloista ja siksi määräsi talot maalattaviksi muilla väreillä kuin valkoisella. Tällainen tarina liitetään Willemstadin Handelskaden silhuettiin.

Samanlaista väriloistetta näkyy myös ydinkeskustan ulkopuolella ja itse asiassa koko saarella. Ehkä olen taiteellisesti sen verran ymmärtämätön, että minua sellaisen väripaletin käyttö miellyttää. Joku toinen voisi todeta sen olevan mautonta, ehkä.

Toisiko meidän elämäämme samanlainen värien käyttö iloa ja piristystä? Riippuu varmaan, keneltä kysyy. Uskon, että aika moni vierastaisi sellaista. Eihän se sovi meidän katukuvaamme ja olisihan se vähän liian rohkeaa meidän hillityssä maailmassamme, vastaisi moni. Ja miltä tuollaiset värit näyttäisivät meidän loskaisessa loppusyksyssämme?

Voiko jokin ulkoinen asia tuoda väriä myös sisäiseen kokemusmaailmaamme? No, tietysti voi. Sisäinen ei tietysti voi perustua vain ulkoiseen, mutta kyllä ne kommunikoivat koko ajan keskenään. Ihminen imee alituisesti ärsykkeitä näkemästään ja kokemastaan ulkoisesta maailmasta. Ne eivät voi olla vaikuttamatta mielialaan, riippumatta siitä, tiedostanko sitä vai en. Toki on myös niin, että kun elämä tuntuu hymyilevän minulle, hymyilen myös näkemälleni ulkoisella maailmalle. Asiat näyttäytyvät kauniimpina ja miellyttävimpinä kuin jonain toisena hetkenä.

Curacao ei ole rikas saari. Aika moni elää köyhyydessä. Silti ja ehkäpä juuri siitä johtuen tuntuu siltä, ettei elämän keskiössä ole rahan perässä juokseminen. Voi toki olla että en ole riittävän hyvin perillä paikallisesta elämänmenosta ja ihmisten arvoista. Sen voin hyvin myöntää, vaikka olenkin käynyt paikan päällä neljä kertaa. Huomioni perustuu pääasiassa tarkkailuun ja elämän havainnointiin kahvilan pöydästä käsin. Ihmisten käyttäytymisen ja värikkäiden talojen ohella kiinnitin huomiotani upeisiin katu- ja seinämaalauksiin ja muihin taideteoksiin, joita oli pääkaupungin kaduilla mukavan runsaasti. Suuri osa maalauksista oli erityisen taidokkaasti tehtyjä. Niitä ihailin useaan kertaan.

Väriä elämään voi tuoda moni asia. Tärkeimpänä ovat toki ihmissuhteet, niiden kautta voin peilata omaa elämääni, jakaa ajatuksiani ja tunteitani ja kokea osallisuutta myös muiden elämään. Voi olla osa tätä maailmaa.

Pienet nautinnot voivat kirkastaa harmauden. Hyvä kahvi, leivokset, ruoka, lasi viiniä, pullo olutta, musiikki, taide. Pienet pysähdyttävät hetket. Lumisade. Lyhyt ulkomaan matka. Mikä kenellekin on se piristävä asia. Ne voivat tulla yllättäen, mutta niitä kannattaa myös tietoisesti etsiä. Usein ne voivat löytyä yllättävän läheltä.