Konfirmaatio

Tänä viikonloppuna vietettiin Mikaelinkirkossa usean rippikoulun konfirmaatiota. Itse olin mukana toteuttamassa kahta rippikoulun päätöstä. Mieliinpainuvia ja tärkeitä hetkiä. Niin itselleni kuin ennen kaikkea rippikoululaisille ja heidän lähipiirilleen. Perinteisesti rippikoulua on pidetty siirtymäriittinä aikuisuuteen. En tiedä onko se sitä enää, ei ainakaan samassa määrin kuin ennen, mutta jonkinlainen riitti se kuitenkin edelleen on. Merkittävä hetki elämässä.

25 nuorta pukeutuneina valkoisiin alboihin alttarin äärelle polvistuneina. Kummit seisomassa heidän takanaan ja osallistumassa nuorten siunaamiseen. Liikuttavaa. Kovin hyvin muistan edelleenkin sen hetken, kun olin vastaavassa tilanteessa kummin roolissa oman kummilapseni takana.

Paljon rakkautta. Yhteenkuuluvuuden tunnetta. Iloisia ilmeitä, kaunista musiikkia. Vanhempien kyyneleitä ehtoollispöydässä. Hetkiä, jotka säilyvät muistoissa pitkään ja toivottavasti myös kantavat eteenpäin.

Yhteinen rippikoulumatka päättyy konfirmaation, ainakin melkein kaikkien kohdalla. Joskus on nuoria, jotka eivät syystä tai toisesta voi osallistua konfirmaatioon, mutta haluavat kuitenkin suorittaa rippikoulun. Sekin on itsessään tärkeää, vaikka konfirmaatio rippikoulun huipentumana jääkin kokematta. Tai en ole varma, onko se kaikille nuorille huipentuma, projektin päätös kuitenkin.

Konfirmaatio merkitsee vahvistamista, sen uskon vahvistamista, joka on julkilausuttu kastetilaisuudessa. Käytännössä harva nuori katsoo asiaa siitä näkökulmasta. Heille kyse on ensisijaisesti rippikoulujuhlasta, rippikoulun päätöksestä. Siihen liittyy juhlinnan keskipisteenä oleminen ja toki monelle odotettujen ja luvattujen lahjojen vastaanottaminen.

Konfirmaatiossa rukoillaan nuorten, heidän vanhempiensa ja kummien puolesta. Se on kirkon tehtävä. Pyytää Jumalan siunausta ja varjelusta niin seurakunnan jäsenille kuin muillekin. Nuorten kohdalla se on erityisen tärkeää, koska kasvu aikuisuuteen ei ole millään lailla vaivaton ja haasteeton matka, ei ainakaan kaikille. Koettelemus se voi olla myös nuorten vanhemmille ja koko lähipiirille. Sille kasvumatkalle tarvitaan kaikki mahdollinen tuki.

Perjantai-iltana saapaspäivystyksen yhteydessä kohtasin nuoren viime vuoden rippikoulusta. Hän on toiminut seurakunnassa kerhonohjaajana ja jatkaa sitä myös tänä vuonna. Oli mukava kohtaaminen ainakin itselleni. Osalle nuorista voi joskus olla nolostuttavaa, kun seurakunnan työntekijä tulee juttelemaan nuoren ollessa kavereidensa kanssa iltaa viettämässä. Tällä kertaa nolostumista tuskin tapahtui.

Suurelle osalle nuorista yhteys seurakuntaan katoaa tai ainakin jää etäiseksi, kunnes elämässä sattuu jälleen jokin merkittävä tapahtuma, jonka yhteydessä käännytään seurakunnan puoleen. Osa nuorista jää kuitenkin seurakuntayhteyteen aloittaen isoskoulutuksen tai ryhtyen esim. kerhonohjaajaksi. Molemmat tehtävät ovat seurakunnan toiminnan ja tulevaisuuden kannalta merkittäviä. Olen vakuuttunut siitä, että ne ovat myös nuorille tärkeitä kokemuksia oman henkisen kasvun, vuorovaikutustaitojen kehittymisen ja ryhmänohjaamisen kannalta. Oma asiansa on myös se, millainen kokemus näille nuorille syntyy seurakunnasta ja sen toiminnasta. Se voi ratkaista kirkon tulevaisuuden. Myönteisen kokemuksen syntymisessä on meillä työntekijöillä olennainen rooli.

#rippikoulu #konfirmaatio #alba #usko #nuori #siirtymäriittiaikuisuuteen