Äitienpäivän lounas on tukiyhdistyksen vuoden tärkein tapahtuma. Se on sekä varainkeruuta että mitä tärkein pr-tapahtuma Saappaalle. Samalla koen sen olevan myös merkittävä osa alueellista traditiota ja vahvistavan yhteisöllisyyden kokemusta. Tuttuja kasvoja, kuulumisten vaihtamista ja yhdessä oloa. Ruokailijoiden iloisia ilmeitä ja hyväntuulisuutta katsellessa häviää mielestä se suuri voimainponnistus, mitä tapahtuma toteutuakseen vaatii. Tai jos ei aivan häivy mielestä, niin ainakin se saa yrittämään uudelleen seuraavana vuonna.
Tänä vuonna lounaalla tai vain kahvilla käyneiden yhteinen lukumäärä taisi olla noin 150 paikkeilla. Se ei ole huippulukema, enemmänkin lähellä keskiarvoa. Pääsimme voiton puolelle, vaikka mistään suurista summista ei koskaan ole ollut kyse. On hyvä todeta, että koko lounas toteutetaan vapaaehtoisten voimin. Se on itselleni edelleen suuri ihmetyksen ja ihailun paikka. Joka vuosi joudumme toki näkemään vaivaa saadaksemme riittävästi väkeä valmistelemaan ja toteuttamaan tapahtumaa, mutta aina se on onnistunut. Taloudellisesti olemme muistini mukaan joinakin vuosina tehneet tappiota, kokonaisuudessaan olemme kuitenkin plussan puolella. Mutta kuten totesin, talouspuoli on vain pieni osa tapahtuman merkityksestä.
On iso joukko sellaisia perheitä, jotka vuosi toisensa jälkeen saapuvat paikalle. Lapset kasvavat ja aikuistuvat, mutta silti perinne elää. Hyviksi koetuista asioista on syytä pitää kiinni niin kauan kuin se on mahdollista. Yhdessä ruokaileminen äitienpäivänä Mikaelinkirkolla on edelleen elävä ja hyvin voiva traditio. Toivottavasti se jatkuu vielä vuosia eteenpäin. Kiitos kaikille tapahtumaan osallistuneille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti