Mielekäs elämä?

Elämä on rajallinen. Syntymä ja kuolema. Näiden kahden asian välillä on se, jota elämäksi kutsutaan. Se on joskus tavattoman lyhyt, joskus pidempi, mutta aina päättyvä. Mikä tekee siitä arvokkaan ihmiselle itselleen tai jopa suuremmallekin joukolle?

Mikä on yleensäkin elämän tarkoitus? Se on klassinen kysymys. Joskus kysyjä on tosissaan, joskus kyse on vain huulen heitosta. Onneksi ei ole olemassa oikeaa vastausta, on vain lukematon määrä yksilöllisiä näkökulmia. Joku sanoo, että tarkoitus on ikävän karkoitus. Joku toinen voi todeta, että elämän tarkoitus on sen henkilökohtaisen tarkoituksen löytäminen. Syyn löytäminen siihen, miksi olen elossa ja mitä teen tällä ainoalla elämälläni. Joku voi olla sitä mieltä, että elämän tarkoitus vaihtelee iän myötä. Nuorena se voi näyttäytyä kovin toisenlaisena kuin keski-ikäisenä. Joku voi vasta elämäänsä taaksepäin tarkastellessaan nähdä tarkoituksen elämällään. 

Autobild -lehden mukaan kysyttäessä elämän tarkoitusta uusimman Mercedes Benzin A-sarjan auton tietokoneelta, vastaus on seuraavanlainen: "Sanoisin, että elämän tarkoitus on elää päivä kerrallaan ja viettää mahdollisimman paljon aikaa rakastamiensa ihmisten kanssa". Aivan kelpo vastaus autolta. 

Lienee kuitenkin niin, ettei kovin moni uhraa ajatuksia oman elämänsä merkityksen pohtimiseen. Se iskee päälle elämän arjen kautta. Työn hoitaminen, perheestä ja läheisistä huolehtiminen, ehkä jokin harrastus tai muu mieltä kohottava asia saavat kokemaan elämän merkitykselliseksi.. Samoin ystävyys, kuuluminen johonkin yhteisöön tai joukkoon.

On myös paljon ihmisiä, jotka haluavat tehdä tai tavoitella jotain sellaista, johon arki ja sen rutiinit eivät kykene. Joskus se jokin voi tuoda merkityksen myös arjelle. Monelle niistä, jotka ovat aktiivisesti mukana vapaaehtoistoiminnassa, on käynyt niin.

Elämän mielekkyyden pohtiminen ei kuulu vain keski-ikäisen mielenmaisemaan. Monen nuoren mieltä askarruttaa sama kysymys. Mikä minusta tulee, mitä haluan elämältä ja mikä on elämäni tarkoitus? Miksi olen tässä maailmassa, miksi elän? Toki suuri osa nuoria ei tällaisia pohdi kuin hetkellisesti ehkä johonkin tilanteeseen tai elämäntapahtumaan liittyen. Nuoruuteen kuuluu kuolemattomuuden illuusio. Vaikka tiedollisella tasolla jokainen ymmärtää kaiken loppuvan aikanaan, kokemuksellisella tasolla se tavoittaa harvemman nuoren. Nuoruuteen kuuluu myös kaikkivoipaisuuden käsitys: kaikki on mahdollista minulle ja kaikki portit ovat edessäni avoinna. Näin itsekin taisin nuorena kokea. Valitettavan moni varsinkin päivystyksissä vastaan tuleva nuori elää kuitenkin toisenlaisessa maailmassa, edessä näkyy vain suljettuja rautaportteja. "Olen luuseri", "en mä jaksa käydä kouluja", "ei kiinnosta mikään", "tuskin musta mitään tulee, haen rahat sossusta niinkuin faijakin". 

Sana-lehdessä marraskuussa 2014 olleessa artikkelissa todettiin seuraavaa:

"Itävallan juutalainen lääketieteen ja filosofian tohtori Viktor E. Frankl joutui Hitlerin Saksassa kolmeksi vuodeksi keskitysleireille. 

Moni keskitysleiriltä selvinnyt menetti uskonsa sekä ihmiseen että Jumalaan. Frankl säilytti uskonsa keskitysleirien kiirastulen läpi. Hän arvosti äärettömästi kaikenlaista ihmiselämää alusta loppuun – myös turhaksi ja toivottamaksi koettua tai leimattua. Frankl ajatteli, että jokainen ihminen syntyy toivottuna, vaikka vanhemmat pitäisivät lasta ei-toivottuna. Lapsi syntyy jonkun taivaallisen tahdosta.

Frankl totesi, että jokaisen ihmisen elämällä on tarkoitus ja tämä tarkoitus säilyy kirjaimellisesti viimeiseen hengenvetoon saakka.”

Vaikka perusolettamus olisi, että jokaisen elämällä on tarkoitus, ei ihmiselle riitä vakuutus siitä. Meidän on itse löydettävä ja koettava elämämme tarkoitukselliseksi. Kyse on myös pitkälti asenteesta ja tietoisesta päätöksestä. Elämälläni on tarkoitus ja haluan löytää sen. Tahdon elää mielekkään elämän.

Elämän mielekkyys aukeaa siis vain henkilökohtaisen oivalluksen ja löytämisen kautta. Jonkun toisen elämä voi näyttää tavoittelemisen arvoiselta, mutta jos hän ei koe sitä sellaiseksi, ei se sitä ole. Toisaalta uskon, että moni meistä on kohdannut ihmisen, jonka elämänasennetta hämmästelee, miten hän jaksaa olla iloinen ja kokea elämänsä mielekkääksi, vaikka häneltä puuttuu monta sellaista asiaa, joita itse pidän välttämättöminä omassa elämässäni. 

Yle Teksti-TV:ssä oli 21.11.2014 seuraava viikon positiivinen uutinen: "The Lancet -lehden julkaiseman tutkimuksen mukaan elämänsä mielekkääksi kokevat iäkkäät elävät keskimäärin kaksi vuotta pitempään kuin ikätoverinsa. Tutkimustulosten perusteella elämän mielekkyyden lisäksi tärkeää on tunne siitä, että hallitsee omaa elämäänsä ja että omilla tekemisillä ja toimilla on merkitystä itselle ja muille.

Tutkimukseen osallistui 9 000 keskimäärin 65-vuotiasta länsimaista ihmistä. Seurannat kestivät keskimäärin 8,5 vuotta. Mielekkääksi kokemaansa elämää elävistä selvästi harvemmat kuolivat seurannan aikana. Vuosissa tämä tarkoitti noin kahta lisävuotta."

Positiivinen uutinen sinällään. Se käy myös järkeen. Jos koet elämälläsi olevan merkitystä, tuo se sinulle hyvää oloa, myönteistä energiaa ja elämänasennetta. Ihminen on kokonaisvaltainen olento, henkinen hyvinvointi vaikuttaa fyysiseen ja päinvastoin. Jos myönteinen elämänasenne ei itsessään pidennä elämääsi, ainakin se tekee siitä mielekkäämmän.