Oma työni, kuten varmaan monen muunkin, on sellainen että mielessä pyörii jatkuvasti monenlaisia sekä keskeneräisiä että menneitä asioita. Osaksi kyse on myös persoonallisuuspiirteistä. Itselleni on tyypillistä pohtia monenlaisia asioita yhtä aikaa. Työn ohella mukana ajatussekamelskassa ovat myös yksityisasiat ihmissuhteineen ja mielenkiinnon kohteineen.
Istuskelen saunassa Kakslauttasen rannalla. On hyvin hiljaista. Liikenteen aiheuttama taustehäly puuttui kokonaan, kuului vain virtaavan veden rauhoittava ääni. Omakin mieli ja koko keho rauhoittuu ja se tuntuu kovin hyvältä. Elämä on tässä ja nyt. Kunpa osaisin useammin päästä tällaiseen olotilaan. Tai oikeammin, kunpa antaisin itselleni siihen mahdollisuuden useammin.
Pidän siitä, että elämässä on virikkeitä riittävästi. Haasteenani taitaakin olla se, etten malta olla tekemättä tai suunnittelematta mitään. Suoraan sanottuna tuntuu, että elämä menee silloin hukkaan. Tekemisellä en tarkoita välttämättä mitään fyysistä, lukeminenkin on mieluisaa tekemistä. Mielikuvitus pääsee silloin hommiin. Lisäksi päässä pyörivät jos ei alituiseen, niin ainakin aika usein, monenlaiset laulun aiheet, tai sitten niiden puuttuminen. Videoiden tekeminen, sisältäen vlogit, musavideot ja haastattelut, ovat mukavia. Myös omien ajatusten jakaminen blogia kirjoittamalla on mieluisaa tekemistä. Eikä ole montaa hetkeä, jolloin työhön liittyvät asiat eivät ainakin jollain tavoin ole mielessä.
Mikä saa meidät elämään kiihkeään tahtiin? Onko kyse omien vai muiden odotusten aikaan saamista suorituspaineista? Vai kenties työelämän vaatimuksista? Vai liittyykö se eksistentiaalisiin kysymyksiin? Olenko kelvollinen, jos en ole itse näkyvillä tai aikaansaannokseni eivät näy sosiaalisessa tai muussa mediassa? Täytyykö minun ansaita oikeutus olemassaololleni sitä kautta? Tuoko se minulle tunteen, että olen hyväksytty ja rakastettu?
Kaikki nuo edeltävät kysymykset ovat minusta relevantteja. Olennaista on se, että mikä on oikeasti tärkeää omalle hyvinvoinnilleni? Olemme ihmisinä erilaisia ja myös tarpeemme ja ajatuksemme elämästä vaihtelevat. Siksi vastaus siihen, mitkä ovat oman hyvinvoinnin avaintekijöitä löytyy jokaisen omasta kokemus- ja tarvemaailmasta. Joka tapauksessa ajan löytäminen hetkille, jolloin voi oikeasti pysähtyä ja rauhoittua oman elämänsä tärkeiden asioiden äärellä, on jokaisen hyvinvoinnin kannalta merkityksellistä.
Suomen Mielenterveys ry:n sivuilla todetaan, että hiljentyminen ja rauhoittuminen auttavat havainnoimaan itseä ja kuulemaan omia tunteita ja ajatuksia. Portti kohti sisäistä maailmaa ja omaa itseä avautuu ja itsetuntemukselle tulee tilaa kehittyä. Rentoutuminen voi vapauttaa ja lievittää hankalia tunteita, kuten levottomuutta, pelkoa ja ahdistusta.
Viimeisen vuosikymmenen aikana on kovasti puhuttu menetelmästä nimeltä mindfulness. Sitä suositellaan mielen rauhoittamiseen ja tasapainon löytämiseen kiireisen elämänrytmin omaaville ihmisille. Itse myös kokeilin sitä, mutta koin, että se ei sovi minulle. En saanut siitä sellaista apua kuin toivoin, mutta ymmärrän hyvin sen toimivan monen kohdalla.
Stressaavasta elämänmenosta puhuttaessa keskiössä on yleensä aikuisten hyvinvointi, mutta on hyvä ymmärtää se, että stressaava ympäristö, kiire ja melu vaikuttavat myös lapsiin ja heidän kehitykseensä. Internetin keskusteluja ja kirjoituksia selatessani huomasin, että esille on nostettu tarve mahdollistaa lasten rauhoittuminen kiireisen arjen keskellä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi päiväkoteja, jossa lapset viettävät suuren osan päivästään. Kokemukset tällaisesta toiminnasta ovat kuulemma olleet lupaavia. Lapset ovat kokeneet toimintaharjoitukset rentouttavina, rauhoittavina ja mukavina. Mielestäni, ja varmaan monen muunkin mielestä, elämä on muuttunut huomattavasti stressaavammaksi muutaman viime vuosikymmenen aikana. Lapset ovat kasvaneet stressaavan ilmapiirin sisällä, siksi huomion kiinnittäminen lapsiin ja rauhoittumisen opettaminen heille voi olla avain tasapainoisempaan ja onnellisempaan elämään tulevaisuudessa.
Saunominen on ohi. Istuskelen portailla ja katselen metsän reunaan. Ei ole kiire mihinkään. En uskaltanut tällä(kään) kertaa pulahtaa jokeen vilvoittelemaan, mutta hyvä ja rauhallinen mieli joka tapauksessa jäi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti