Viime perjantaina vietettiin Mikaelinkirkolla nuorisokahvila Light Café Alban päättäjäisiä. 27 vuotta sitten alkanut toiminta tuli virallisesti tiensä päähän. Paikalla oli yhteensä satakunta kävijää, sekä nuoria että aika paljon vanhempiakin henkilöitä, joille Alba oli ollut jossain vaiheessa elämää merkityksellisessä roolissa. Se on ollut paikka, jossa on voinut turvallisessa ympäristössä ja ilmapiirissä kohdata sekä toisia nuoria että työntekijöitä.
Alba syntyi hyvin erilaisessa maailmassa ja erilaisen nuorisokulttuurin vallitessa. Alkuvuosina Albassa käyneet nuoret olivat paljon heterogeenisempi ryhmä kuin myöhempinä aikoina. Joidenkin nuorten vahva pahoinvointi näkyi tappeluina, skinien vierailut kahvilassa olivat toistuvia, samoin soitot poliisin hälytysnumeroon olivat melkein jokaviikkoisia. Myöhemmin Alban vakiokävijöiden joukoksi muodostui pääasiassa sellaiset nuoret, joilla oli jo jokin liittymäkohta seurakunnan toimintaan joko suoraan tai kaverin kautta.
”Alba oli kuin toinen koti, joka kantoi todella monessa elämäntilanteessa eteenpäin. Albassa opin, näin ja koin, mitä todella tarkoittaa seurakuntayhteys.”
”Uskon vahvasti että Alba antoi monelle nuorelle uuden mahdollisuuden valita elämässään toisin. Kiitos turvallisesta mahdollisuudesta kasvaa, kehittyä ja olla osa yhteisöä.”
”Oli ihana ja tärkeä tunne kuulua johonkin, jossa saat olla juuri sinä ja saa tuntea olevansa tärkeä ja merkityksellinen.”
”Alba oli paikka, jossa mua kohdeltiin ekaa kertaa tasavertaisena muiden kanssa eikä kukaan kiusannut mua”
Oli itselleni yllättävän tärkeää tavata monia tuttuja vuosien varrelta ja jakaa ajatuksia elämästä. Oli myös liikuttava kokemus kuulla monen kertovan, kuinka merkityksellistä aikaa Alba oli heille ollut. Se oli merkityksellistä aikaa myös itselleni. On pysäyttävää tietää, että on ollut mahdollistamassa usealle nuorelle elämän tärkeiden kokemusten syntymistä. Yksi aikakausi päättyi, elämä kuitenkin jatkuu.
Luulen, että monelle meistä tulee hetkiä, jolloin mietti oman elämänsä merkitystä. Olenko tehnyt elämässäni jotain merkittävää, olenko saanut mitään aikaiseksi? Oman kokemukseni mukaan ne hetket ajoittuvat vastoinkäymisten ja elämän pysähdyskohtien yhteyteen. Itse olen joutunut viime aikoina pohtimaan oman työni merkityksellisyyttä ja arvoa. Vaikka koen tehneeni työni vähintään riittävän hyvin, olleeni läsnä tuhansien nuorten elämässä, toivottavasti positiivisella tavalla, ei suoraan tai välillisesti saamani palaute aina tue sitä käsitystä. Senkin takia perjantai-ilta Albassa oli tärkeä ja vahvistava kokemus.
Olin Albaa seuraavana päivänä lauantaina (ja myös sunnuntaina) kirpputorilla myymässä vanhoja tarpeettomia tavaroita. Paikalla oli yllättäen esiintymässä ja ihmisten tavattavissa suomalaisen musiikin legenda Remu. Jo ikääntynyt, mutta edelleen karismaattinen. Esitystä kuunnellessa mieleeni nousi vahvasti oma nuoruuteni ja se, kuinka nuorelle miehelle Hurriganesin musiikki oli silloin sekä oman identiteetin muotoutumisen että tunteiden ilmaisun kannalta hyvin merkityksellistä. Innolla odotimme kaveriporukalla aina uuden levyn ilmestymistä ja tarkkaan kuuntelimme sitä, varsinkin Albertin ja myöhemmin Ilen kitarasooloja.
Saman viikonlopun aikana sain siis kuulla olleeni merkityksellinen monelle nuorelle ja päivää myöhemmin pintaan nousivat oman nuoruuden merkittävä hetket, jotka vaikuttivat pitkälle aikuisuuteen asti. Elämä jatkaa kulkuaan. Meillä jokaisella on nuoruudessa ollut tärkeitä hetkiä ja henkilöitä, jotka ovat vaikuttaneet myönteisellä tavalla omista nuoruuden kivuista ja haasteista selviytymiseen. Kiitos heille siitä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti