Kontula - nyt otetaan miehestä mittaa!

Muistan, kun aloitin vuonna 1986 työni silloisessa Mellunkylän seurakunnassa. Monenlaisia ajatuksia pyöri mielessäni, osa niistä liittyi juuri alueen ominaispiirteisiin tai itse asiassa omiin ennakkokäsityksiini siitä. ”Nyt otetaan miehestä mittaa” – asenne oli itselläni päällimmäisenä.

Elämä oli kovin erilaista 1980-luvun puolivälin jälkeen, jos sitä vertaa tähän päivään. Enkä nyt tarkoita vain digitalisaation mukanaan tuomaa muutosta, vaikka hymysuin muistankin vuonna 1990 näkemäni ensimmäisen matkapuhelimen, joka oli järkyttävän kokoinen ja näköinen. Hyvä, kun sitä edes jaksoi kantaa mukanaan. Yhteiskunnan turvaverkot eivät toimineet samalla tavoin. Se näkyi myös elämässä kaduilla. Nuoret kokoontuivat isoissa ryhmissä koulujen ja päiväkotien pihoille ja kallioille viettämään iltaa kosteissa merkeissä. Kovin vähän näkyi selvinpäin olevia nuoria, vaikka toki niitäkin oli. Huumeiden käyttö, varsinkin sekakäyttö eli pää sekaisin keinolla millä hyvänsä, oli kovin yleistä nuorten ja vähän vanhempienkin keskuudessa. Eri asuinalueiden väliset joukkotappelut olivat tavanomaisia.

Paljon dramaattisia asioita tapahtui. Aika moni tuntemani nuori sai surmansa varsin epämääräisissä ja valitettavissa olosuhteissa. Se oli kovin surullista ja jätti omat jälkensä lähipiirin lisäksi myös nuorten parissa toimineisiin työntekijöihin. Moniin asioihin kuitenkin harmittavasti turtuu ja tottuu. Sitä ryhtyi asennoitumaan siten, että tämä kuuluu asiaan ja on normaalia. Varmaan osaksi tähän omalla kohdallani vaikutti myös se, että siihen aikaan kiertelin paljon vankiloissa ja totuin kuulemaan sellaisia elämäntarinoita, jotka monelle muulle olivat täysin vieraita.

Ihmiset Kontulassa ja sen ympäristössä eivät kuitenkaan olleet sen kummallisempia kuin muuallakaan. Edellä mainittuja asioita tapahtui yhtälailla muualla. Monella oli haasteellinen elämä ja jokainen yritti parhaan kykynsä mukaan selviytyä. Aina ne keinot eivät olleet parhaita mahdollisia, mutta tuskin kukaan yritti ehdoin tahdoin tehdä elämästään tuskallisempaa kuin mitä se oli.

Moni, joka tuli muualta käymään Kontulassa, kommentoi asioita, jotka minulle olivat itsestään selvyyksiä ja arkea. Asioita, joita en itse enää osannut kummastella. Usein ne liittyivät ostarin katukuvaan. ”Kummallista porukkaa, juoppoja, narkkareita ja muuten hörhöjä. Eihän siellä näkynyt juuri ketään normaalia ihmistä!”

Kontula on muuttunut huomattavasti niistä ajoista, kun itse ensimmäistä kertaa saavuin sinne. Nykyään Kontulan ostoskeskus on monikulttuurinen paikka, jossa kaljakuppiloiden määrä on selvästi vähentynyt ja tilalle on tullut mainioita ruokaravintoloita. Ostari on elävä asiointi-,  kohtaamis- ja tapahtumapaikka. Hyvä esimerkki on viime viikonloppuna ties kuinka monetta kertaa toteutunut Kontufestari, tällä kertaa ostarille keskittyneenä. Kontula on myös asuin- ja työalueena suvaitsevainen ja monipuolinen. Omat haasteensa alueella toki on, mutta samoja piirteitä on monella muullakin lähiöllä.

Moni ulkopuolinen on sitä mieltä, ettei voisi koskaan kuvitella muuttavansa Kontulaan tai yleensä Itä-Helsinkiin. Toisaalta suuri osa alueella asuvista kokee, että tämä on juuri se paikka, jossa haluan elää ja asua vaikka loppuikäni. Täällä on aitoja ihmisiä, jotka eivät kuvittele olevansa mitään muuta kuin ovat. Sitä paitsi tämä on paljon elävämpi ja monikulttuurisempia alue kuin juuri mikään muu. Aikalailla olen itsekin samaa mieltä, vaikka en enää vuosiin ole asunut Itä-Helsingissä, tosin kovin kauaksi en ole päässyt.

Olen kuullut jonkun muualla asuvan kommentoivan, että siellähän asuu vain elämän luusereita. Ei  kukaan elämässä pärjäävä tai sitä haluava voi asua Kontulassa. Oma kokemukseni on, että alueella asuvien elämänarvoissa on paljon arvokasta. Taloudelliset lähtökohdat ovat monella haasteelliset, raha ei kuitenkaan, tai ehkä juuri siitä johtuen, ole arvoissa ensimmäisenä. Toki jokainen toivoo saavansa sitä sen verran, että pärjää elämässä. Varmasti moni toivoo myös loton päävoittoa kohdalleen. Kuitenkin ihmisille tuntuu olennaista olevan rakkaus, ystävyys ja ihmissuhteet yleensäkin. Materia on toissijaista. Myönnän, että tämä on karkea yleistys, koska yhtälailla kuin muuallakaan, myöskään tällä alueella ei asu keskiarvoihmistä. Jokainen on oma yksilönsä omine elämänkokemuksineen ja arvoineen.