Weekendin jälkeisissä tunnelmissa

Viime viikonvaihteessa pidettiin jälleen Weekend- festivaalitapahtuma Kyläsaaressa. Paljon ihmisiä ja kuuluvaa tekno-pohjaista musiikkia kehon täydeltä.

Tapahtuma oli loppuunmyyty. Paikalla oli  iso joukko pääasiassa nuorehkoja ihmisiä nauttimassa tykkäämästään musiikista, toistensa seurasta ja festivaalitunnelmasta.

Paikalla oli myös iso joukko muita ihmisiä varmistamassa, että tapahtuma sujuu hyvin ja olosuhteet ovat kaikille turvalliset. Mukana oli myös kaksi saapasryhmää, Snellu ja Itä-Helsinki, ja joukko vapaaehtoisia nuorten tukena.

Mitä tapahtuma piti sisällään auttajan näkökulmasta? Päällimmäisenä oli mielestäni ihmisten iloisuus ja elämästä nauttiminen, hyvä mieli. Vaikka kaikki eivät pidä tämän kaltaisista tapahtumista joko pelkästään musiikin tai tapahtumaan liittyvien haittatekijöiden vuoksi, joita toki on, suhtaudun itse tällaiseen positiivisella mielellä ennen kaikkea sen ilon ja riemun vuoksi, jota näen osallistujien kasvoilla.

Ison joukon ollessa yhdessä ei lieveilmiöiltä voi välttyä. Osalla juhliminen riistäytyy käsistä joko liiallisen alkoholin käytön vuoksi tai tapahtumassa esille nousevien ihmissuhderistiriitojen takia, jotka nekin usein kärjistyvät juuri päihteiden käytön seurauksena. Tapaturmiltakaan ei voi tämän kaltaisissa tapahtumissa välttyä. Monenlaisille auttajille on siis tarvetta.

Erään paikalla ensimmäistä kertaa olleen vapaaehtoisen kommentti olikin juuri se, kuinka hän oli vaikuttunut eri toimijoiden yhteistyön sujuvuudesta. Kaikki paikalla olleet, niin järjestysmiehet, poliisi, tapahtuman ensiapuryhmä, Aseman Lapset, kaupungin nuorisoasiainkeskus ja saapaslaiset tekivät saumattoman tuntuisesti työtä yhteisen asian, nuorten hyvinvoinnin, eteen.

Jokaisella taholla on oma tehtävänsä ja omat toimintaperiaatteensa. Joskus ne voivat poiketa huomattavasti ja herättää myös kysymyksiä, miksi toimia juuri sillä tavoin, eikö asian voisi hoitaa toisinkin. Kaiken kaikkiaan olen kuitenkin itsekin sillä mielellä, että järjestelyt ja toimijoiden välinen yhteistyö oli mallikasta.

Monenlaisia tunnelmia oli paikalla olleilla nuorilla. Kaiken ilon keskellä oli myös monenlaista murhetta, pettymyksen tunnetta, paha oloa niin fyysisesti kuin henkisesti. Konkreettisen avun antamisen lisäksi saapaslaisten läsnäolo merkitsi monelle murheiden jakamista ja sitä, että itku muuttui ajan edetessä pieneksi hymyksi.

Kuva Emilia Perkiö