Vapaaehtoiset rippikoulussa

Rippikoulu on yksi kirkkomme menestystekijöitä. Kirkon tulevaisuuden kannalta väitän sen olevan avainasemassa. Tämän päivän nuori on huomenna aikuinen ja toivottavasti myös kirkon jäsen.

Rippikoulun onnistuminen lepää pitkälti vapaaehtoispanoksen varassa. Rippikouluopettajat ovat hyvin koulutettuja ammattilaisia, jotka osaavat työnsä. Silti vertaisohjaajina toimivat isoset ovat mielestäni tärkein tekijä sille, että nuoret edelleen haluavat tulle rippikouluun niinkin suurina joukkoina kuin yhä tapahtuu. Kyseessä on aikuistumiseen liittyvä riitti, joka on yksi syy nuorten osallistumiseen, mutta uskon kuitenkin ratkaisevamman merkityksen olevan rippikoulun jo käyneiden nuorten välittämällä myönteisellä kokemuksella.

Isoset ja apuohjaajat ovat merkittäviä roolimalleja omaa tulevaisuuttaan ja itseään etsiville nuorille. Suurin osa isosista ja apuohjaajista on erityisen motivoitunut tehtäväänsä. Heidän innostuksensa, myönteinen suhtautumisensa kanssaihmisiin ja toisista välittäminen ovat merkityksellisiä asioita. Nuorten maailmassa ne eivät ole kaikille itsestään selviä. Siitä näkökulmasta tarkasteltuna kyse ei ole vain rippikoulusta, vaan paljon isommasta asiasta. Siitä, millaista kuvaa maailmasta me haluamme välittää ja millaista vuorovaikutusta edistää.

On toki selvää, että tämä kaikki edellyttää sitä, että rippikoulu on hyvin suunniteltu ja ohjattu. Puitteiden täytyy olla kunnossa, jotta se antaa mahdollisuuden sille kanssakäymiselle, joka rippikoulun onnistumisen kannalta on olennaisin tekijä. 

Rippikoulut kokoavat laajan kirjon erilaisista taustoista tulevia nuoria. Se antaa monia mahdollisuuksia, mutta tuo samalla ajoittain mukanaan suuria haasteita, kuinka saada rippikoulusta kaikille hyvä yhteinen kokemus. Ne haasteet koskevat koko rippikoulutiimiä, sekä työntekijöitä että vapaaehtoisia. Joskus jaksaminen voi mennä lähes äärirajoille, varsinkin nuorten vapaaehtoisten kohdalla. Heidän motivaationsa on korkea, toisaalta heillä ei ole iästään ja verraten lyhyestä kokemustaustastaan johtuen samanlaista perspektiiviä asioihin kuin aikuisille. Useimmat tekevät tehtäväänsä koko sydämellään ja joskus se voi johtaa voimien uupumiseen. Tällöin tarvitaan työntekijöiltä ammattitaitoa ja viisautta tukea ja tarvittaessa puuttua tilanteeseen. Se on oma haasteensa, varsinkin kun maailma ja nuorten elämä on koko ajan muutostilassa. Meillä ei ole kuitenkaan varaa menettää kirkolle tärkeitä vapaaehtoistoimijoita työntekijöiden osaamattomuuden vuoksi.