Tabulla taivaaseen

Suomessa noin 20-25 prosentilla nuorista on jokin mielenterveyden häiriö. Huolestuttavan korkea luku mielestäni. Paljon puhutaan siitä, että nuorten mielenterveysongelmat olisivat kasvaneet, mutta tutkimustulosten mukaan näin ei ole käynyt. Osittain luvut ovat kääntyneet jopa laskuun. Esimerkiksi nuorten itsemurhakuolleisuus on viimeisten 25 vuoden aikana vähentynyt 40%. Nuorten itsemurhat liittyvät erityisesti masennukseen ja päihdeongelmiin.  Myös päihteiden käyttö nuorilla on vähentynyt huomattavasti 2000-luvulla.

Vaikka nuorten mielenterveyden tilanne on joillain osa-alueilla jopa parantunut, tutkimusten mukaan mielenterveysongelmat kasautuvat matalan sosioekonomisen tason perheiden nuorille. Näiden perheiden nuorilla alkoholinkäyttö ei ole vähentynyt.

Hoitojärjestelmä ei tavoita kaikkia apua tarvitsevia nuoria: on arvioitu, että ainoastaan 60% psykiatrista hoitoa tarvitsevista saa hoitoa. Psykiatrinen sairaalahoito on 2000-luvulla lisääntynyt 13-17 -vuotiailla, kun se samaan aikaan on vähentynyt työikäisillä. Toisaalta joka päivä jää työkyvyttömyyseläkkeelle 5-8 nuorta aikuista. Heidän ongelmiensa taustalla ovat usein vaikeat lapsuuden elinolosuhteet ja pitkä sairaushistoria

Nuorten yleisimmät mielenterveysongelmat liittyvät mielialan häiriöihin, joiden ensisijainen hoitomuoto on psykoterapia. Julkisen sektorin tarjoamat psykoterapiapalvelut ovat kuitenkin huomattavan alimitoitetuja tarpeeseen nähden ja olemassa oleva psykoterapiatarjonta on suureksi osaksi yksityissektorin varassa.

Jonkinlaisen avun tai tuen piiriin pääsee melko nopeasti, jos on riittävästi varallisuutta. Kelan myöntämä tuki on merkittävä apu, koska pienituloisten mahdollisuus päästä pitkäjänteisen avun piiriin olisi muutoin paljon heikompi. Jonkin verran joutuu näkemään vaivaa täyttääkseen Kelan vaatimat perusteet, mutta ei kuitenkaan kohtuuttomasti. Toki ei se terapia ilmaista ole Kelan korvausten jälkeenkään. Monelle se voi yhä olla liian kallista.

Entistä useampi nuori käyttää masennuslääkkeitä. Jokaisessa 13-21 -vuotiaiden ikäluokassa niiden käyttö on kasvanut tasaisesti viiden viime vuoden aikana. Noin 6% kaikista 21-vuuotiaista käyttää masennuslääkkeitä. Miten se tulisi tulkita? Onko niin, että yhä useampi nuorista on sairas vai että entistä useampi saa hoitoa masennukseensa?

Muistan jo opiskeluajoiltani keskustelun siitä, mikä on lääkkeiden merkitys mielenterveysongelmien hoidossa. Itse olin, kuten varmaan koko opiskeluporukkamme, sitä mieltä, että lääkkeet ovat pääasiassa pahasta ja niitä tulee välttää, jos se suinkin on mahdollista. Terapia on se, johon on satsattava.

Iän ja kokemuksen myötä olen joutunut tarkistamaan käsityksiäni jonkin verran. Joissain tilanteissa lääkkeiden käyttö on perusteltua, varsinkin jos sen rinnalla on terapiaa. Pelkkä lääkitys ei vie henkilön parantumista eteenpäin.

Mehiläisen palveluksessa kuntoutusjohtajana toiminut psykologi Aku Kopakkala joutui eroamaan, kun hän julkisesti kritisoi psyykenlääkkeiden käyttöä psykiatrisessa hoidossa. Lääketeollisuudessa pyörii valtavia summia ja valitettavasti tässä maailmassa raha on se, joka ohjaa päätösten tekoa.Yritysten prioriteeteissa ykkösena on taloudellinen voitto, näin myös ja varsinkin lääketeollisuudessa. Aika moni muukin asiantuntija Aku Kopakkalan ohella on sitä mieltä, että lääkkeitä määrätään liian helposti, varsinkin nuorille.

Masennus voi periaatteessa tulla kenelle vaan, mutta mielestäni se edellyttää jonkinlaista kasvupohjaa, tietynlaista henkilöhistoriaa tai perinnöllistä alttiutta, joskus ehkä molempia. Varhaislapsuuden tai nuoruuden kipeät tunnekokemukset, rakkauden tai hyväksynnän tarpeen toteutumatta jääminen tai jokin traumaattinen kokemus voi joko nuoruudessa tai myöhemmällä iällä sopivan laukaisevan tekijän myötä synnyttää masennuksen.

Muistan erään saapaspäivystyksen yhteydessä tapahtuneen keskustelun parikymppisen nuoren kanssa. Hän kertoi olleensa vuosia ahdistunut ja saaneensa siihen bentsodiatsepiinejä, bentsoja, kuten niitä yleisesti kutsutaan. Ne olivat auttaneet mielialan tasoittamisessa. Nyt lääkkeet olivat loppuneet eikä hänen kertomansa mukaan lääkäri ollut suostunut kirjoittamaan niitä lisää.  Bentsot ovat kovin yleinen hoito ahdistukseen, aika moni kertoo niitä käyttäneensä. Tämä nuori oli ilmiselvästi hyvin ahdistunut ja pelkäsi seurauksia, joita ahdistus voisi aikaansaada hänelle itselleen tai hänen läheisilleen.

Ahdistuslääkkeet lievittävät oireita, mutta eivät poista oireiden aiheuttajaa. Bentsot aiheuttavat riippuvuutta ja ja sitä kautta vieroitusoireita. Se lienee syynä, miksi niitä ei mielellään määrätä kovin pitkiä kuureja.

Lääketeollisuuden kehityksen myötä meille on tullut helposti sellainen harha, että kaikki vaivat voidaan poistaa ja elämä saada raiteilleen pillereiden avulla. Tosiasia on kuitenkin se, että on paljon vaivoja ja ongelmia, joihin on itse löydettävä apu ja ulospääsy, tai ainakin opittava tapa elää vaivojensa kanssa. Monesti se on työn takana, eritoten mielenterveysongelmien kohdalla. Se työ ja vaiva kuitenkin tuo tulosta ja kannattaa, kunhan saa ylitettyä sen riman, jota avun vastaanottaminen edellyttää. Läheisten apu ja tuki on toki kovin tärkeä elämässä eteenpäin mentäessä.