Riippuvuus eli addiktio on pakonomainen tarve harjoittaa jotakin toimintoa tai kokea tietynlainen tunnetila. Riippuvuuden vaikutus elämään vaihtelee hyödyllisestä ja elämää ylläpitävästä terveestä riippuvuudesta haitalliseen riippuvuussairauteen.
Monille meistä syntyy riippuvuussuhteita. Ne voivat muodostua tavaraan, aineisiin, alkoholiin, ihmissuhteisiin, luoja ties mihin. Vaikka niiden vaarallisuuden suhteen voidaan erotella myönteiset haitallisista, on kaikkien taustalla samankaltainen mekanismi. Jostakin asiasta tulee ihmiselle niin tärkeä, että hän kokee sen olevan oman hyvinvointinsa kannalta välttämätöntä. Riippuvuus voi olla fyysistä, psyykkistä ja sosiaalista. Usein nämä kaikki voivat olla yhdessä. Tupakointi on siitä hyvä esimerkki. Siihen syntyy sekä fyysinen että psyykkinen riippuvuus. Lisäksi se usein on olennainen osa käyttäytymistä tietyissä sosiaalisissa tilanteissa.
Monesti ajatellaan, että addiktio on pelkästään kielteinen asia. No, se riippuu keneltä kysyy. Asia ei kuitenkaan ole ihan niin mustavalkoinen kuin miltä se voi vaikuttaa. Riippuvuus liikunnasta, vapaaehtoistyöstä, hyväntekeväisyydestä, sosiaalisista suhteista. Ne ovat esimerkkejä myönteisistä riippuvuuksista, niin kauan kuin ne pysyvät kohtuudessa, eivät vahingoita yksilön tai muiden hyvinvointia eivätkä hallitse ihmisen käyttäytymistä ylitse muiden tärkeiden asioiden. Sosiaalisen median ulkopuolella elävä (kyllä, sellaisiakin ihmisiä on) voisi todeta somen käytön olevan pahemman luokan riippuvuus, joka on vallannut lähes koko maailman.
Jossain vaiheessa puhuttiin paljon läheisriippuvuudesta. Olemme jokainen jossain määrin riippuvaisia toisistamme. Läheisriippuvuudessa on kuitenkin kyse ilmiöstä, jossa ihminen on pakonomaisen riippuvainen muista ihmisistä ja asioista. Se on lapsuudessa omaksuttu tapa karttaa hylätyksi tulemista hakemalla turvaa ja hyväksyntää ulkopuolelta. Riippuvainen ei ole saanut lapsuudessaan riittävästi hoivaa, rakkautta tai mahdollisuutta näyttää tunteitaan, vaan hän on oppinut hankkimaan hyvää oloa auttamalla ja huolehtimalla muista.
Riippuvuus voi olla myös yhteydessä elämän merkitykselliseksi kokemiseen. Ihminen kokee toteuttavansa omaa tehtävänsä ihmisenä ja haluaa siksi panostaa siihen paljon, jonkun mielestä ehkä liikaakin. Jossain tilanteessa voi olla kyse ns. auttajan syndroomasta, jolloin toisten auttamisen tärkein motiivi (usein tiedostamaton) on itsensä hoitaminen, oman heikkoutensa paikkaaminen muiden kustannuksella. Monesti kyse on silloin samasta ilmiöstä kuin läheisriippuvuudessa. Se ei ole tervettä riippuvuutta ja on myös eettisesti väärin autettavaa kohtaan. Jos riippuvuus on sellainen, josta on syystä tai toisesta tarpeen päästä eroon, on siihen olemassa monenlaisia keinoja. Silloin kannattaa ottaa yhteyttä kasvatus-, sosiaali- tai terveydenhuollon ammatti-ihmiseen. Apua varmasti löytyy.
Joku voi ajatella, että riippuvuus on merkki heikkoudesta. Jokin asia ohjaa ihmisen käyttäytymistä, niin ettei hän halua tai jopa kykene elämään ilman sitä. Joku toinen voi ajatella sen merkitsevän inhimillisyyttä. Olemme jokainen kaukana täydellisyydestä ja se tekee meistä ihmisiä, kukaan ei ole oikeasti toista parempi siinä mielessä. Toisaalta pyrimme kohti parempaa ja siinä epäonnistuminen voi olla vaikeaa kestää. Uskon, että meillä useimmilla on asioita, joita ilman emme halua elää tai ainakin koemme elämän vajaaksi niiden puuttuessa. Onko sitten kyse riippuvuudesta vai jostakin muusta. Joskus rajan vetäminen voi olla vaikeaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti