Empatia

Tänä päivänä puhutaan paljon tietotekniikan kehittymisestä ja digitalisoituneesta tulevaisuudesta. Osa siitä on jo pitkään ollut olemassa. Robotiikka on vahvasti tulossa hoitoalalle. Keinoäly on keskustelun keskiössä. Kun tulevaisuuden tietokoneet valtaavat työmarkkinat, mikä jää ihmisen rooliksi? Tutkijat väittävät, että tietokoneet tulevat tekemään valtaosan mekaanisesta työstä, mutta on paljon sellaista, mihin koneet eivät pysty tekniikan kehittymisestä huolimatta.

Kodin Kuvalehden numerossa 10/2017 oli artikkeli, jossa kerrottiin aivotutkija ja psykologi Katri Saarikiven ajatuksista empatiasta. Hän toteaa, että "koneet oppivat ymmärtämään tunteita, mutta ihmiskontaktit, tunneäly ja empatia ovat jatkossakin avainasemassa kaikessa päätöksenteossa ja asiakkaiden ymmärtämisessä".

Vaikka tietotekniikan kehittyminen on tuonut paljon hyvää ja sosiaalinen media on laajentanut ihmisverkostoamme ja tehnyt maailmaa pienemmäksi, on internet puutteellinen. Siellä keskusteluissa välittyy pääasiassa vain asiasisältö. Tunteiden ilmaiseminen ja niiden ymmärtäminen jäävät vaillinaisiksi. Vaikka sosiaalinen media matkii kasvokkain tapahtuvaa viestintää, eivät laitteet välitä ilmeitämme tai eleitämme. Emojit ja hymiöt voivat yrittää korvata niitä, mutta niiden käytössä on kyse aina tietoisesta valinnasta, ei välttämättä todellisista tunteista.

Kun tunteet puuttuvat, merkitsee se empatian estymistä. Silloin esimerkiksi keskustelupalstoilla on helppo laukoa pahojakin asioita, nimitellä ja kirjoittaa jopa tappouhkauksia. 

Katri Saarikivi väittää, että empatia ei ole tunne, vaan "isompi kokoelma taitoja, joita tukee liuta aivojen mekanismeja. Niiden avulla ihmisten välille syntyy yhteys, ja saamme mahdollisuuden astua hetkeksi toisen ihmisen saappaisiin. Silloin myös toisen ajatuksia ja tunteita ymmärtää paremmin."

Empatiakyky on joillakin sisäänkasvaneena, joillakin sitä täytyy houkutella esiin ja opetella sen käyttöä. Uskon kuitenkin, että useimmat ihmiset ovat empatiakykyisiä. Vaikka internet ei olekaan paras paikka siihen, antaa myös se mahdollisuuden myötätunnon jakamiseen. Sen huomaa hyvin, kun jollekin kaveripiireihin kuuluvista on sattunut jotakin ikävää. Osanottoja satelee. Vaikka ne eivät välttämättä vastaa kasvokkain tapahtuvaa myötätunnon osoittamista, kertoo se mielestäni sitä, että empatia on mahdollista myös verkossa.

Saapastoiminnassa empatiakyky on tärkeässä roolissa. Perinteinen toiminta perustuu kasvokkain tapahtuvaan vuorovaikutukseen, mutta nettisaappaan myötä kohtaamista tapahtuu myös verkossa. Saapaskurssilla opettelemme kyvyn käyttöä sillä tavoin, että se on hyödyksi auttamis- ja vuorovaikutustilanteissa. Empatiakyky on tärkeä, mutta sillä on ainakin kaksi eri puolta.

Mitä hyötyä on empatiakyvystä? Kokemus siitä, että minua on ymmärretty, on merkittävä, joskus jopa äärimmäisen tärkeä. Se voi auttaa rakentamaan uutta alkua ja antaa toivoa siitä, että tästä voi vielä selvitä. 

Empatia luo siltoja ihmisten välille. Se yhdistää ja on keskiössä siinä, mitä ihmisyys syvimmiltään on. Kukaan meistä ei ole saari. Tarvitsemme toisiamme riippumatta siitä, olemmeko luonteeltamme sosiaalisia tai vetäytyviä, puheliaita tai hiljaisia. Riippumatta siitä, minkä kokoinen ihmissuhdeverkostomme on.

Auttajan näkökulmasta empatiakyky helpottaa tilanteen hahmottamista ja toisen tunnetilojen ymmärtämistä. Vaarana on kuitenkin se, että voin uppoutua liian syvälle tunnesyövereihin ja kadottaa oman kykyni nähdä asiaa selväjärkisesti. Huonoimmillaan putoan samaan tunnekuoppaan toisen kanssa, jolloin meitä on kaksi apua ja tukea tarvitsevaa. Jos haluaa nähdä asian positiivisena, niin voihan meistä silloin olla seuraa toisillemme. 

Olen pitänyt itseäni kovin empatiakykyisenä ihmisenä jo pienestä pitäen. Lapsuuden kokemukset ja luultavasti myös geneettinen perimä lienevät vaikuttaneet asiaan. Olen ajatellut kykeneväni helposti asettumaan toisen ihmisen asemaan. Kyse on kuitenkin ollut ennen kaikkea siitä, että olen yleensä pystynyt kuvittelemaan, miltä minusta tuntuisi kyseisen ihmisen asemassa. Kyse on siis omasta tuntemuksestani, joka on toisinaan osunut oikeaan, toisinaan ei. Jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan, siksi voi viedä harhaan, jos kuvittelen automaattisesti muiden kokevan saman asian samalla tavoin kuin minä itse. 

Eiköhän empatia kuitenkin ole se keino, miten ihmiskunta voisi löytää ymmärryksen ja rauhaisamman yhteiselon. Ristiriitoja ja erimielisyyksiä tulee aina olemaan, mutta jos kykenen asettumaan toisen asemaan ja ymmärtämään edes osan hänen kokemastaan, pyrin todennäköisesti mieluummin etsimään tasapainoa ja sopusointua kuin tieten tahtoen lisäämään vihanpitoa.