Provinssi 2018

Provinssi 2018. Suuri musiikkitapahtuma Seinäjoella. Tapahtuma toteutettiin tänä vuonna 40. kerran. Kävijöitä oli n. 76 000. Musiikkitarjontaa oli lähes jokaiselle hyvin moneen musiikkimakuun.

Kuten kaikissa yleisötapahtumissa nykyään, täytyy järjestäjien huolehtia riittävän hyvin osallistujien turvallisuudesta ja hyvinvoinnista saadakseen luvan tilaisuuden järjestämiseen. Tähän liittyy monissa tapahtumissa ensiavun järjestämisen ohella myös Saappaan toiminta. Festareille Saapas halutaan mukaan yleensä henkisen avun antamisen lisäksi huolehtimaan päihtyneiden henkilöiden hyvinvoinnista. Näin tapahtui myös Provinssissa. 

Tapahtuman järjestelyt sujuivat hyvin. Kaikki toimi vähintäänkin riittävällä tasolla. Olimme Itä-Helsingin saapasryhmänä mukana toista kertaa paikallisen ryhmän tukena. Saappaan toimipiste sijaitsi tänä vuonna huomattavasti keskeisemmällä paikalla ja se näkyi myös asiakasmäärissä. Selviämispisteellä, josta Saapas vastasi, oli asiakkaita lähes koko kolmipäiväisen festarin ajan. Ei nyt ihan ruuhkaksi asti kuin ajoittain, mutta toimettomuuden jaksoja ei ollut paljoakaan. Se oli hyvä näin saapaslaisen näkökulmasta. Mieli pysyy virkeämpänä ja jaksaminenkin on parempaa, kun on  tekemistä.

Provinssi on pääasiassa aikuisten juhla, ainakin jos katsoo festarialueen lipun lunastaneiden keski-ikää. Alaikäisiä oli selkeä vähemmistö. Asia johtunee yksinkertaisesti lippujen hinnoista. Kolmipäiväinen lippu maksoi 149 euroa. Nuoria kokoontui kuitenkin jokavuotiseen tapaan alueen pääportin ulkopuolella jopa satamäärin. Suurin osa heistä oli juhlatuulella, joka tässä tapauksessa tarkoittaa päihtyneenä olemista. Alkoholin juominen tapahtui hyvin avoimesti.

Saapas on ensisijaisesti nuorten parissa tehtävää työtä. Festareilla tilanne voi olla toisenlainen riippuen siitä, millainen sopimus järjestäjien kanssa on tehty. Provinssin tapauksessa selviämispaikka oli tarkoitettu kaikille lepoa tarvitseville. Käytännössä valtaosa asiakkaista oli keski-ikäisiä hyvin humalaisia miehiä. Itse nuorisotyötä tekevänä huomasin, että empatiakykyäni koeteltiin. Olen ajatellut, että aikuisten tulee itse jo osata rajata omaa alkoholin käyttöään eikä saappaan tehtävä normioloissa ole heistä huolehtiminen. Mutta maassa maan tavalla, paikkakunnalla sen periaatteita kunnioittaen. 

Toinen pääkaupunkiseudun kuvioista poikkeava ilmiö oli se, että poliisia näkyi tapahtumassa ja kaduilla aika harvakseltaan. Joko resurssien vähyydestä tai paikallisesta toimintakulttuurista johtuen nuorten alkoholin juomiseen ei juurikaan puututtu, en ainakaan sellaista havainnut. Saappaan toimintaperiaatteisiin sellainen ei toki kuulukaan, mutta poliisin ohjeistuksessa se on selkeästi yksi prioriteeteista ainakin Helsingin osalta. Nuorten juomat otetaan pois ja kaadetaan maahan. Se perustuu yksinkertaisesti lakiin, alaikäisillä ei saa olla hallussaan alkoholijuomia. Tässä tapauksessa herää kysymys, mikä on sellainen laki, jota ei tarvitse käytännössä noudattaa? No, ehkä se siitä. En koe itseäni yleensä kovin tiukkapipoiseksi. Tämä asia vain sai mielenkiintoni heräämään.

Yhteistyö ensiapuryhmän ja järjestyksestä vastaavien kanssa sujui erinomaisen hyvin. Yhteistyökumppaneiden toimintaa ja osaamista arvostettiin puolin ja toisin. Oli vahva kokemus siitä, että olemme samalla puolella. Seinäjoen saapasryhmä on huolehtinut käytännön asiat erinomaisen hyvälle mallille. Mitään huomautettavaa emme löytäneet yrityksistä huolimatta. Paikalla oli myös Metropolian opiskelijoita. Heidän intoaan ryhtyä tekemään ja oppimaan uusia asioita oli pakko ihailla. Heistä Suomi saa upeita ammattilaisia terveydenhuollon kentälle.

Kiitos Seinäjoen Saapas, sen työntekijät ja vapaaehtoiset! Kiitos Metropolian opiskelijat! Kiitos ensiapuryhmäläiset! Vaikka urakka oli fyysisesti vaativa ja lepo jäi vähiin, todennäköisesti näemme ensi vuonna uudelleen!