60 vuotta eikä suotta

Vuodet vierivät nopeaan tahtiin ja tuntuu siltä, että elämän tahti kiihtyy ajan myötä. Ryhdyin viime kesänä pohtimaan sitä, että haluanko pitää 60-vuotisjuhlia ja jos haluan, niin millaiset. Ainakin sellaiset, joissa itselläni on hyvä olla ja toivottavasti vierailla myös. Ylenpalttista pönötystä en kaivannut enkä usko, että se on kovin monen muunkaan juhlissa toivelistan kärkisijoilla.

Musiikki on ollut itselleni tärkeä ja ennen kaikkea oman musiikin luominen ja sitä kautta ajatusten ja tunteiden käsitteleminen. Jossain vaiheessa ryhdyin julkaisemaan YouTubessa "home made" musiikkivideoitani. Jokunen on niitä myös kuunnellut ja tykännytkin. Niiden tiimoilta ryhdyin kypsyttelemään ajatusta, että kokoaisin bändin, jonka kanssa esittäisimme juhlassa kappaleitani. Esittelin ajatustani muutamalle henkilölle ja saatuani kannustusta päätin jatkaa asian valmistelua. Yllättävän helposti pyörät alkoivat pyörimään. Sain vierelleni tuttuja muusikoita, jota ottivat innolla ideani vastaan. Siitä olen kovin kiitollinen. Saimme bändikämpän ja ryhdyimme viikottain treenaamaan. Vähitellen h-hetken lähestyessä musiikki alkoi kuulostamaan sellaiselta kun halusimme.

Niinkuin jokainen juhlia järjestänyt tietää, monenlaista vaivannäköä on edessä ennenkuin  kaikki on valmista. Sain arvokasta apua ja tukea monelta eri henkilöltä, lähes kaikki heistä saapasvapaaehtoisia. Ilman heitä juhlat olisivat jääneet toteutumatta. Kiitos teille! Kiitos myös vaimolleni Evelle!

Kaikki oli lopulta vaivan arvoista. Musiikki onnistui kohtuullisen hyvin, kiitos kaikille siitä upeasta palautteesta, jonka sain. Kiitos musiikin osalta kuuluu toki koko bändille ja yhteislaulujen osalta ”enkelikuorolle”, hienoa, että jaksoitte innostua siihen! Ruoka- ja juomatarjoilu sai kehuja, kiitos kaikille siitä vastanneille!

En tarvinnut lahjoja, mutta sain kuitenkin niitä enkä ole yhdestäkään pahoillani. Yllätyksiä, myönteisiä ja liikuttavia sellaisia, oli joukossa paljon. Juhliin kuuluu myös puheita, niitä ei voi välttää enkä sellaista halunnutkaan. Pyysin etukäteen parilta henkilöltä puheenvuoroa, niiden lisäksi oli vielä työnantajan puhe.

Puheet olivat hienoja. Toki tietyissä tilanteissa kuuluu sanoa tiettyjä asioita. Hautajaisten muistotilaisuudessa puhutaan lämpimään äänensävyyn hyvää edesmenneestä, vaikka aikaisemmin puhuja olisi ollut vain etäinen tuttu vainajalle tai jopa vihamielisissä väleissä tämän kanssa. 60-vuotisjuhlissa tulee sanoa myönteisiä asioita, kovin helposti myös ylisanoja. Toki taustalla, ainakin omalla kohdallani, voi olla myös se, että hyvän vastaan ottaminen ei ole aina helppoa.  Sen voi mitätöidä kertomalla itselleen, että tällaiset korulauseet kuuluvat tällaisessa tilanteessa asiaan. Myönnän, että sorruin joidenkin puheiden kohdalla tällaiseen selittelyyn tai vähättelyyn, mutta joidenkin kohdalla suojaukset pettivät. En voinut muuta kuin ottaa ne tosissaan, sen verran sydämellä ja aidosti ne esitettiin. Olin kovin liikuttunut.

Liikutuksen määrä ei vähentynyt, kun kaikki paikalla olleet saapasvapaaehtoiset menivät salin etuosaan laulamaan minulle onnittelulaulua. Koin jotakin hyvin erikoista ja ainutlaatuista. Koin olevani rakkauden ympäröimä tavalla, jota en ole kokenut kuin kerran aikaisemmin ja sekin liittyi nuoruuden uskoon tulemisen kokemukseen. Silloin rakastetuksi ja hyväksytyksi tulemisen kokemus oli nuorelle pojalle unohtumaton ja ratkaiseva myöhemmin tulevia elämän valintoja pohtiessani. 

Juhlassa koin olevani edessä seisovan saapasjoukon rakastama ja se kosketti syvästi. Vielä nytkin sitä muistellessa tulevat kyyneleet silmiin. Kiitos, sain kokemuksen, jota toivottavasti kannan mukanani loppuelämän ajan!

Kiitos kaikille juhliini tavalla tai toisella osallistuneille! Kiitos kaikista lahjoista!