Kohtaamisen merkitys

Saapaskurssilla keskitymme paljon ihmisten kohtaamiseen ja siihen liittyviin tekijöihin sekä teoriatasolla että käytännön harjoitteiden avulla.  Aihetta käsitellessämme olen usein kertonut seuraavan tositapahtuman eräästä päivystysillasta Itä-Helsingissä:

Perjantai-iltana saapaspäivystyksessa vastaani tuli parikymppinen nuori mies aika voimakkaassa päihtymistilassa. Hän halusi minut nähdessään tulla keskustelemaan ja kertomaan elämästään. Tarina oli kovin lohduton, melkein epärealistisen surkea. Kaikki mahdollinen oli nuoren miehen elämässä mennyt pieleen eikä hän osannut nähdä tulevaisuudessaan mitään valoa. Asia, jonka hän kuitenkin halusi minulle kyyneleet silmissään kertoa, oli se kuinka hän noin viisi vuotta aikaisemmin oli ollut pitämälläni rippikoululeirillä. Siellä olin jollain väliajalla ryhtynyt keskustelemaan hänen kanssaan, ilmeisesti aivan jokapäiväisistä asioista. Itse en tilanteesta muistanut mitään. Sillä keskusteluhetkellä oli hänelle kuitenkin ollut suuri merkitys, koska hän muisti sen elävästi vielä vuosienkin kuluttua haluten kertoa siitä minulle ja kiittää. Ilmeisesti sellaiset hetket, jolloin joku olisi keskittynyt kuuntelemaan häntä edes tovin, olivat kovin harvassa hänen elämässään. Hyvin surullista ja valitettavaa.

Tapaus on jäänyt mieleeni, koska se muistuttaa minua siitä, että jokainen kohtaaminen toisen ihmisen kanssa on ainutkertainen. Vaikka sen merkitys itselleni olisi monesti olematon, toisen kokemus voi olla täysin erilainen.

Moni asia vaikuttaa siihen, kuinka valmiita olemme kohtaamaan toisen ihmisen. Oma aktiviteettitasomme ja vireystilamme vaihtelee, joskus olemme kovin innokkaita ja täynnä energiaa, toisinaan taas tuntuu siltä, että oma akkumme on täysin tyhjä. Joidenkin kanssa keskusteleminen tuntuu luontevalta ja helpolta, toisten kanssa äärimmäisen työläältä. Joidenkin kanssa on helppo olla samalla aaltopituudella, joidenkin kohdalla tuntuu, ettei yhteistä säveltä ja ymmärrystä löydy millään. Monesti myös transferenssi-ilmiö vaikuttaa siihen, miten koemme toisen, itsellemme entuudestaan vieraan ihmisen. Transferenssi-ilmiö tarkoittaa tunteensiirtoa eli henkilössä on jotain piirteitä itsellemme aikaisemmin tutusta ihmisestä. Liitämme ne mielessämme, itse sitä tiedostamatta, tähän tuntemattomaan ihmiseen. Tunteensiirron laukaisevia tekijöitä voivat olla toisen ulkonäköön tai käyttäytymiseen liittyvät asiat. Transferenssi usein selittää sen, miksi pidämme heti toisista ja toisia kohtaan tunnemme antipatiaa.

Kaikkein tärkein edellytys hyvälle kohtaamiselle on mielestäni kyky olla avoimin mielin läsnä juuri siinä hetkessä. Kyse ei ole niinkään taidosta, vaan halusta keskittyä siihen tilanteeseen ja toisen ihmiseen, jättäen oman elämänsä ehkä tärkeätkin kysymykset ja haasteet joksikin aikaa taka-alalle. Aina se ei onnistu, se on ymmärrettävää ja itselleen on syytä olla armollinen.

Saapaspäivystyksissä valtaosa toiminnasta on itselleen vieraiden, pääasiassa nuorten, kohtaamista. Keskustelut voivat olla pikaisia kuulumisten vaihtamisia. Toisaalta useita kertoja on käyty koko nuoren elämänhistoria läpi. Näissä kohtaamisissa on auttajan näkökulmasta samalla tavoin läsnä epätietoisuus siitä, mikä lopulta on sen tilanteen, sen kohtaamisen merkitys toiselle. Onko kyseessä harmiton rupattelu vai interaktio, joka mahdollisesti vaikuttaa loppuelämän ratkaisuihin ja valintoihin tai ehkä jää lämpimänä muistona vuosiksi mieliin? Joskus se voi selvitä vuosien kuluttua, kuten esimerkkitapauksessani ja joissakin muissakin tilanteissa, useimmiten se kuitenkin jää arvoitukseksi.