Nuorten päihteiden käyttö

Tämä on varmaan kaikkein suosituin keskustelun aihe, kun puhutaan suomalaisen nuorison hyvin- tai pahoinvoinnista. Kannanottoja löytyy niin puolesta kuin vastaan ja myös siltä väliltä.

Laki on aika yksiselitteinen. Alaikäisellä ei voi olla alkoholia hallussaan ja sitä kautta myös nuoren alkoholinkäyttö on kiellettyä. Huumausaineista puhuttaessa asia on vielä yksinkertaisempi. Iästä riippumatta kaikki huumausaineisiin liittyvä on kiellettyä.

Keskityn tässä kirjoituksessa lähinnä alkoholin käyttöön. Suomalainen päihdekulttuuri, jos sellaista termiä voidaan käyttää, on meille kaikille tuttu. Suurin osa suomalaisista käyttää alkoholia ainakin silloin tällöin. Vaikka selkeitä muutoksia, ja kuten joku voisi todeta, kehitystä, on tapahtunut, niin edelleen alkoholinkäyttö on pääosin humalahakuista. Se liittyy niin moneen asiaan: juhliin, moniin elämän käännekohtiin, urheilutapahtumiin, hauskanpitoon, surun lieventämiseen, murheiden poispyyhkimiseen, rentoutumiseen, estojen vähentämiseen, rohkaisuun yms. Kaikille on tuttu tokaisu, että ”ilo ilman viinaa on teeskentelyä.”

Aiheeseen liittyy myös monenlaista kaksinaismoralismia. Moni meistä aikuisista paheksuu nuorten humalahakuista alkoholikokeilua, vaikka itse on toiminut aivan samalla tavoin omassa nuoruudessaan, ja naureskellen muistelee sitä muiden kanssa. Sama asenne näkyy myös nuorten keskuudessa. Vanhemmat nuoret katsovat ilkkuen 13-vuotiaan kaverinsa överiksi mennyttä juomista todeten, että ”kyllä se siitä oppii. Noin mäkin aluksi toimin.”

Vaikka nuorten alkoholinkäyttö on vuosien myötä tilastojen mukaan vähentynyt, en usko, että vielä vuosikymmeniin, jos koskaan,  päästään sellaiseen vaiheeseen, etteikö nuoren itsenäistymisprosessiin kuuluisi jossain vaiheessa alkoholi tavalla tai toiselle. Itsenäistyvä nuori tahtoo enemmän kuin mitään muuta olla aikuinen ja ympäröivään aikuisten maailmaan kuuluu useimmilla myös alkoholi. Mitä aikuiset edellä, sitä nuoret perässä.

Useimpien kohdalla ylilyönneiksi menneet kokeilut jäävät pian taakse ja suhde alkoholiin tavanomaistuu. Sitä tulee käytettyä silloin tällöin, jos ollenkaan. Tai se liittyy joihinkin erityistapahtumiin tai illanviettoihin. Osalla kuitenkin käyttö ei normalisoidu lainkaan, vaan se kuuluu vähintäänkin joka viikonlopun vapaa-ajan viettoon. Eikä käyttö ole välttämättä millään lailla hallinnassa, vaan se johtaa lähes joka kerta jalat alta –tilaan asti.

Alkoholin käyttö kasvattaa tapaturmariskiä ja osalla se vaikuttaa aggressiota kasvattavasti, jolloin tappelut ovat yleisiä ja niiden seuraukset ennalta arvaamattomia itselle tai toiselle. Päihtymystilassa kontrollikynnys madaltuu ja silloin tulee syyllistyttyä asioihin, joita ei selvin päin koskaan tekisi, kuten erilaiset rikokset. Tyttöjen kohdalla riski joutua rikoksen kohteeksi (tulla hyväksikäytetyksi tai raiskatuksi) kasvaa.

Muistan hyvin tapauksen nuorisojoukossa, jossa kaverit varoittelivat eräästä pojasta, jolla oli mielenterveyslääkitys ja josta tuli kovin aggressiivinen ja arvaamaton viinaa juotuaan.  Ja sehän piti paikkansa. Nuori yltyi nopeasti väkivaltaiseksi ja käytti nyrkkejään, onneksi autoa kohti, jolloin suurimman vahingon kokivat nuoren nyrkit.

On syytä myös todeta, että päihdeongelmilla on usein suora yhteys nuorten mielenterveyteen. Mitä aikaisemmin nuori aloittaa päihteiden käytön ja mitä runsaampaa se on, sitä todennäköisemmin nuori oireilee myös muulla tavoin psyykkisesti ja kärsii jostain muusta samanaikaisesta mielenterveyden häiriöstä.

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen mukaan noin viisi prosenttia nuorista kärsii diagnoositasoisesta päihdehäiriöstä, tavallisimmin alkoholin käyttöön liittyen. Eriasteisia päihdeongelmia on huomattavasti tätä useammalla.

Nuorella kyse voi usein olla myös omasta perhe- tai kaveripiiristä omaksutusta tavasta reagoida stressaaviin elämäntilanteisiin. Toisenlaisen tavan oppiminen ei silloin synny kovin helposti, varsinkaan jos nuorella ei ole minkäänlaista kokemusta muista keinoista tai ajatusta siitä, että ahdistavista tilanteista voi selvitä myös käymällä niitä kohti, jakamalla ajatuksiaan ja tuntemuksiaan jonkin läheisen kanssa. Ja se voi tapahtua hyvinkin ilman alkoholia tai muita päihdyttäviä tai turruttavia aineita.

Koska alkoholi liittyy niin olennaisena osana toimintakulttuuriimme, kynnys puuttua toisen käyttöön on usein liian korkealla. Tämä varsinkin vielä siksi, kun muutenkin meillä on vallalla ajattelu, että kukin hoitakoon omat asiansa, niin minäkin teen. Useimmiten alkoholin tai minkä tahansa päihteiden käytön lopettamisen alkusysäys tapahtuu silloin, kun joku tuttu tai tuntematon puuttuu asiaan. Tämä on syytä muistaa meidän jokaisen. Lähimmäisenrakkauteen kuuluu toisinaan myös sellainen toiminta, joka voi herättää toisessa kielteisiä tunteita ja reaktioita.