Meillä jokaisella on muutamia perustarpeita, joiden merkitys
onnellisen ja tasapainoisen elämän kannalta on olennainen. Tässä haluan nostaa
esille kaksi. Tarve rakastaa ja tulla rakastetuksi ja hyväksytyksi sellaisena
kuin sydämessäni olen. Toinen liittyy mielestäni oman paikan löytämiseen
elämässä ja ympäröivässä yhteiskunnassa eli tarve kuulua johonkin joukkoon.
Se, että koen olevani rakastettu ilman, että minun on
jotenkin ansaittava se tai täytettävä jonkinlaiset kriteerit ulkonäköön,
käyttäytymiseen tai muuhun liittyen, on välttämätöntä onnellisen ja
tasapainoisen elämän kannalta, jotta
kykenen myös antamaan rakkautta muille. Useimmiten tämä tarve tulee täytettyä vähintäänkin
kohtuullisella tavoin ja silloin sosiaalista kanssakäymistä ja elämää ei leimaa
vimma etsiä täyttymystä tuolle tarpeelle. On tilaa keskittyä elämän muihin
asioihin.
Ihminen on jotain aina suhteessa toisiin. Sitä kautta saamme
tietoa siitä, millaisia olemme ja millaisina meidät koetaan. Se vaikuttaa
minäkuvaamme ratkaisevasti. Sitä kautta myös lapsi ja nuori kasvaa kohti
aikuisuutta ja omaa elämäänsä muodostaen kuvan itsestään ympärillä olevien
ihmisten ja heidän antamansa palautteen kautta. Se kuva vaikuttaa myös tuleviin
valintoihimme ja ratkaisuihimme elämän edetessä.
Yleensä pyrimme etsiytymään sellaisten ihmisten joukkoon,
joiden seurassa koemme olevamme hyväksyttyjä ja tasavertaisia ryhmän jäseniä,
koemme olevamme omiemme ja samalla tavoin ajattelevien parissa. Ainahan se ei
ole mahdollista, työ- ja opiskelupaikkoja emme voi valita niillä kriteereillä.
Mutta sielläkin etsimme oman joukkomme, jos se suinkin mahdollista on.
Nuori, joka ei ehkä ole saanut kotona kaipaamaansa rakkautta
ja hyväksyntää, etsii sitä muualta. Hän ei mahdollisesti pärjää koulun
suoritemaailmassa, vaan kokee olevansa siellä epäonnistuja ja riman alittaja. Se
vaikuttaa suoraan myös nuoren omaan motivaatioon. Kukapa viihtyy sellaisessa
ympäristössä, jossa viestitetään sinulle huonoudestasi. Jos nuori ei saa apua
tai tukea tuossa vaiheessa, johtaa sellaiseen roolin joutuminen vääjäämättä
itsetunto-ongelmiin ja nuoren etsiytymiseen toisenlaisiin vertaisryhmiin,
sellaisiin joissa voi kokea olevansa jotakin muuta kuin luuseri.
Itselleni koulunkäynti ei ollut helppoa. Kun oppiminen ei
aina sujunut toivotulla tavalla, oli koulussa käyminen usein kuin kivirekeä
vetäisi perässään tai nousisi koko ajan jyrkkää ylämäkeä. Sellainen syö miestä
pidemmän päälle, jos tällaista sanontaa tässä yhteydessä voisi käyttää. Motivaatio
katoaa ja tulevaisuus hämärtyy. Sen seurauksena olin paljon poissa koulusta,
toisinaan kävin vain syömässä koulun ruokalassa. Löysin seuraa samalla tavalla
kokevista. Yhdessä koulusta pois oleminen oli mukavaa, jopa jännittävää
seikkailua. Mihin tämä johti, sen varmaan jokainen arvaa. Jouduin käymään pari
luokkaa kahteen kertaan eikä se tehnyt omalle itsetunnolle lainkaan hyvää.
Jostain syystä tahdoin kuitenkin suorittaa kouluni loppuun, onneksi. Sain
elämästä kiinni lukiossa ja sen jälkeen pääsin myös opiskelemaan ammattiin,
jossa olen viihtynyt ja josta olen kovasti kiitollinen.
Me jokainen etsimme oman kotipesämme. Perhe, jos sellainen
on, on toki yleensä se ykkönen, mutta useimmilla on myös muita viiteryhmiä,
joihin haluaa liittyä ja kuulua. Usein ne ryhmät löytyvät harrastepiireistä,
urheiluseuroista tai samanlaisen kiinnostuksen kohteista. Seurakunta ja sen
edustama arvomaailma on merkittävä yhdistävä tekijä monelle sen jäsenelle.
Ihmisen minäkuvalle on hyvä, jos hänelle on useampia kuin yksi viiteryhmä.
Saapasryhmä on monella vapaaehtoiselle tärkeä samalla
tavalla elämästä tai ainakin joistain sen osa-alueista ajattelevien joukko.
Eikä vain joukko, vaan monelle myös tukiryhmä, ystävien muodostama piiri.
Useimmat toimintaan mukaan hakeutuvat eivät tule ensisijaisesti ryhmän, vaan
toiminnan ja auttamisen halun vuoksi. Ryhmän merkitys kuitenkin kasvaa ajan
kuluessa. Kaikki eivät toki löydä saapastoiminnasta itselleen vertaisryhmää,
osalle sen merkitys ei myöskään ole niin suuri kuin toisille.
Seuraavassa saapasvapaaehtoisten ajatuksia ryhmän
merkityksestä:
”Saapasyhteisö tuntuu näin ulkopuolelta
tulleena mukavalta paikalta "kodilta" jopa. Koska itse olen maalta ja
tottunut yhteisöllisyyteen, tunnen ensimmäisen kerran löytäneeni Helsingistä
isomman porukan, johon on kiva kuulua ja toivottavasti jatkossakin voin ylpeänä
esitellä kuuluvani.”
***
”Saapastoiminta merkitsee itselleni
yllättävän paljon. Se on kuitenkin ollut enemmän tai vähemmän osa elämääni jo
lähes 10 vuotta, juuri mikään muu asia perhettäni lukuun ottamatta ei ole ollut
yhtä pysyvää.
Mukana oleminen merkitsee paljon myös sitä
kautta että saan olla oma itseni osana loistavaa tiimiä. Työskentelen myös
kutsumusammatissani hoitoalalla vanhusten parissa, vapaaehtoistyö nuorten
parissa on hyvää vastapainoa.”
***
”Saapasporukkamme on jotenkin hyvä jengi.
Minut otettiin hyvin mukaan (kuten muutkin) vanhojen saapaslaisten joukkoon.
Kerrankin tunsin kuuluvani johonkin joukkoon.
Elämänkumppanin löysin saappaan kautta.
Mies on vanha saapaslainen (ei enää päivystä) joka tuli virkistysviikonloppuun.
Perheen perustamisen jälkeen saapasteluni ovat hiljentyneet, mutta luultavasti
väliaikaisesti.”
***
“Minusta vapaaehtoistyössä hienoa on
se, että saa toimia mukavassa porukassa ja kuulua johonkin yhteisöön.
Saapastoiminta sopii minulle, koska voin osallistua siihen silloin kun haluan
ja voin. Jokainen varmaan tekee vapaaehtoistyötä itsekkäistä syistä: koska
kokee saavansa siitä jotakin itselleen. Saapastoiminnassa saan tavata erilaisia
ihmisiä. Jokainen kohtaamani ihminen on antanut minulle jotakin.”
***
Ajan kuluessa porukan merkitys on kasvanut
”Mä lähdin
mukaan, koska toiminta kiinnosti. Tunsin entuudestaan aika monta, mutta se ei
ollut ratkaiseva syy mukaan tulemiseen. Ajan kuluessa saapasporukan merkitys on
kasvanut, olen saanut kavereita, jotka osaltaan kannustaa ja motivoi lähtemään
päivystyksiin.”
***
Näiden kamujen kanssa on kiva päivystää ja leireillä
”Saapastoiminnan
kautta olen saanut paljon uusia kavereita, jopa ystäviä. On ollut mahtavaa,
että jokainen, minutkin, on otettu porukkaan mukaan omana itsenäni. Tunne
siitä, että on pidetty ja hyväksytty juuri sellaisena kuin olen on tärkeää.
Hienoa on myös se, että vaikka päivystysporukat vaihtuvat jokaisessa partiossa
ja päivystyksessä kaikilla on yleensä kivaa ja keskustelut vaeltavat laidasta
laitaan. Huonojen vitsien määrä lähentelee toisinaan ääretöntä. Näiden kamujen
kanssa on kiva päivystää ja leireillä.”
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti