SAAPAS MATKUSTAA

Oman saapasryhmän toiminnan alkuajoista lähtien olemme pitäneet viikonloppuleirejä ensisijaisesti koulutuksellisin sisällöin. Toki vapaaehtoisten tutustuminen, ryhmäytyminen ja yhteisen toimintakulttuurin luominen ovat olleet myös tärkeitä kriteereitä. Monesti halusin pitää leirejä eri puolilla Etelä- ja Keski-Suomea paikkakunnilla, joissa toimii oma Saapas-ryhmänsä. Tämä palveli kokemusten jakamista muiden Saapas-ryhmien vapaaehtoisten kanssa ja samalla se kehitti saapaslaisten omia valmiuksia toimia kaduilla ja festareilla.

Tämä toimi vuosia hyvin, mutta jossain vaiheessa muiden paikkakuntien saapastoimintaan tutustumisen antama hyöty väheni. Tunsimme toisemme ja myös toiminnan peruspiirteet. Nousi ajatus laajentaa kokemusmaailmaa ja saada uusia vaikutteita. Myönnän, että halu matkustaa ulkomaille hyvässä porukassa oli myös tärkeä motivaattori. Esitin idean tehdä saapasautolla road trip Eurooppaan. Se sai kovasti kannatusta. Sanoista tekoihin. Teimme alkukesästä 1994 kolmen viikon matkan Keski-Eurooppaan hyvin matalalla budjetilla. Yövyimme pääasiassa leirintäalueilla ja valmistimme ruokamme itse. Pari yötä vietimme Merimieskirkoilla sekä Rotterdamissa että Antwerpenissä. Ainakin kaksi yötä meni myös saapasautossa nukkuessa. Se oli ensimmäinen ja ainakin itselleni unohtumaton saapasmatka ulkomaille.

Tuon kokemuksen innoittamana teimme seuraavan ulkomaanmatkan riemuvuonna 2000. Kohteena oli edelleen Keski-Eurooppa ja kulkuvälineenä saapasauto, tosin uudempi versio. Matka kesti tällä kertaa 15 päivää.

Myöhemmin eräässä keskustelussa toisen ryhmän vetäjän kanssa kuulin hänen kertovan, että heidän ryhmänsä oli tehnyt viikon ulkomaanmatkan valmismatkatoimiston kautta. Jäin pohtimaan sitä. Se kuulosti helpommalta ja myös ajan säästöltä. Kaikkien ei ole mahdollista ottaa töistä vapaata kahta viikkoa, viikko on helpompi. Ja lentämällä pääsisimme näkemään kaukaisempia kohteita.

Ryhdyimme suunnittelemaan ja keräämään varoja seuraavaa isompaa matkaa varten vuodelle 2006. Silloin oli tulossa toiminnan 20-vuotisjuhlat. Sitä odotellessa ja valmistellessa matkustimme vuonna 2004 muutamaksi päiväksi Saarenmaalle.

Odottamamme juhlamatka toteutui suunnitellusti. Sen teimme Tunisiaan. Ostimme matkan suoraan matkatoimistosta. Mukana oli muistaakseni 15 saapaslaista. Tämäkin matka sujui mainiosti ja jätti hyviä muistoja, muun muassa sen, kun seurasimme hotellin pihalla satelliittilähetyksen avulla Suomen ensimmäistä ja ainoaa voittoa Euroviisuissa. Tämä aloitti myös perinteen tehdä saapasmatkoja viiden vuoden välein.

2011 matkustimme Italian Toscanaan lähelle Firenzeä. Olimme vuokranneet sieltä huvilan viikoksi vanhan linnan vierestä. Mukava majoituspaikka, italialainen ruoka ja kulttuuri eri vivahteineen vei sydämemme, ainakin minun.

2016 oli matkahistoriamme taivaita tavoittelevin reissu. Se suuntautui Karibianmeren saarelle nimeltä Curacao, lähellä Venezuelan rannikkoa. Kuuma ja hikinen matka, mutta varmasti monelle ikimuistoinen ja ainutkertainen. Itse olen tehnyt sinne useamman matkan, se lienee vaikuttanut osaksi kohteen valintaan.

Moneen paikkaan on jäänyt ikävä. Hyvät muistot nousevat ennen kaikkea yhteisistä kokemuksista ja matkoihin liittyvistä vuorovaikutustilanteista. Vaikka matkat ovat siirtyneet menneisyyteen, muistot kuitenkin jäävät elämään

Parin viikon päästä on seuraavan juhlamatkan aika. Sen piti tapahtua jo vuosi sitten, mutta kuten monen muunkin asian kohdalla, korona teki muutoksia suunnitelmiin. Olemme tällä kertaa menossa viikoksi Kroatiaan Splitin lähelle vuokrahuvilaan 15 hengen voimin. Odottavin mielin seuraamme kalenteria ja päivien etenemistä.

Mikä on tällaisten matkojen merkitys saapastoiminnan näkökulmasta? Merkityksiä on useita. 

Alkuperäinen ja mielestäni edelleen merkittävä syy tällaisten matkojen järjestämiselle on ollut yhteishengen ja motivaation kehittäminen ja saapastoimintaan sitouttamisen vahvistaminen. Kaikkien kohdalla se ei välttämättä tarkoita päivystystoiminnan osallistumisaktiivisuuden kehittymistä, mutta kokemukseni mukaan se ainakin tukee saapastoiminnan merkityksellisyyden kasvamista omassa kokemusmaailmassa. 

Matkat ovat vastapainoa saapastoiminnan perustyölle. Kyse ei ole altruismista eli pyyteettömästä auttamisesta (jos sellaista edes ihan puhtaassa mielessä onkaan), vaan vapaaehtoiset ovat saamassa itselleen myönteisiä kokemuksia hyvässä seurassa. Kyse on akkujen lataamisesta ja oman motivaation vahvistamisesta.

Saapastoiminnassa jokaiselle kehittyy aikaa myöten oma roolinsa, oma osansa palapelistä, jonka kuva toki muotoutuu aina jonkin verran erilaiseksi jokaisen päivystyksen yhteydessä. Yhteisten matkojen aikana oma rooli voi muotoutua ja kehittyä erilaiseksi toisiin tutustumisen ja syvemmän ryhmään integroituminen myötä. 

Matkojen suunnittelu alkaa useimmiten hyvin pian edellisen ekskursion jälkeen. Käytännössä se tarkoittaa sitä, että ryhdytään varainkeruuseen, joka kestää jopa sen viiden vuoden ajan. Lopputulos mahdollistaa, että useimpien osallistuvien ei tarvitse maksaa itse matka-  ja majoituskuluista mitään.

Kroatian matka lähestyy ja odotan sitä hyvillä mielin. Samalla olen pohtinut, että mikä on oma tulevaisuuteeni mahdollisten seuraavien matkojen suhteen. Myönnän, että jonkin verran kiehtoo ajatus osallistua vielä vuonna 2026 Itä-Helsingin 40-vuotisjuhlavuoden kunniaksi yhdelle yhteiselle matkalle. Edellyttäen, että sellainen järjestetään. Mutta aika näyttää. Hyvää kevättä ja kesän odotusta Sinulle tämän lukija!